torstai 16. huhtikuuta 2015

Pietarin matka - päivä 2


Perjantaiaamuna menimme ensimmäisenä paikalliseen päiväkotiin. Siellä on kaiken kaikkiaan reilut 100 lasta iältään 2-7 vuotta. Salissa meitä tapaamassa oli kolmisenkymmentä 5-7 vuotiasta. Heillä oli meille ohjelmaa - tansseja kera laulun sekä runoja.



Yhdessä ja erikseen erilaisilla kokoonpanoilla esiintyivät. Ja täydellä antaumuksella!


Reippaasti esiintyivätkin meille ulkomaalaisille. Pitkätkin runonpätkät tulivat ulkomuistista tosi upeasti. Siellähän on tapana opetella ulkoa pitkiä runoja ym.


Poikia ei kuulema ole helppo saada esiintymään, eli lienee samanlaisesti kuin täällä Suomessa. Mutta hienosti näiltä sujui kanta-askellukset ja ripaska-tyyliset kyykyt!


Yläkuvassa lapset jonottavat "apupisteelle". Askarrutin lapsilla mukienkelit. Kerroin heille ensin pääsiäisestä ja siitä, miksi sitä vietetään. Kerroin, että enkeli haudalla kertoi, että Jeesus ei enää ole haudassaan! Askarreltiin sitten valkoiset enkelit muistuttamaan asiasta.

Ensin jaoin mukit ja sitten saivat käydä tekemässä enkelille silmät ja suun. Siivet olin taittanut haitariksi jo valmiiksi, kun tiedossa oli lasten ikä. Ajattelin, että menee liian kauan aikaa, jos he niitä haitareita alkavat itse taittelemaan.  "Apupisteellä" tehtiin viillot siipiä varten ja seuraavalla "pisteellä" autettiin siivet paikoilleen.


Muutama lapsi innostui enemmänkin ja kävivät vielä lopuksi tekemässä hymykuoppia enkeleille sekä lisäämään eri värejä silmiin. Tarkkaa puuhaa oli ;)

Paikalliset ohjaajat olivat ihmeissään, että miksi ei ollut näyttää lapsille mallia, minkälaiset silmät ym pitäisi kasvoiksi tehdä. Seliteltiin heille, että ei sillä ole väliä vaan että lapset voivat tehdä just sellaiset, mitä haluavat. Lopulta olivat yllättyneitä, miten hienosti lapset osasivat tehdä ilman tarkkaa mallia. Ymmärsivät kuulema, että ei aina tarvi olla tarkkaa mallia / ohjetta, vaan että luovuuttakin voi käyttää ja antaa lasten käyttää.


Tässä yksi poika ihailee / katselee aikaansaannostaan.



Kaiken ohjelman jälkeen oli tuliaisten aika.



Jokaiselle lapselle haettiin yksitellen sopivan kokoiset villasukat. Lapset jonoihin ja siitä sitten yksi kerrallaan eteen lattialle istumaan ja mitattiin sopivat sukat. Olivat iloisia sukistaan :)

 
 

Ylempi kuva otettu päiväkodin ikkunan läpi. Värikkäät lelut ulkona, mutta tausta on ankean harmaata. Mutta kunhan kevät pääsee pidemmälle, värityskin on erilainen, kun puut alkavat viheriöimään.

Alakuvassa näkee osan päiväkodin etuosasta. Rautainen korkea aita ja portti suojaamassa lapsia. Vartija meidätkin päästi sisälle!


Seuraava vierailukohteemme oli paikka, jossa olemme ennenkin käyneet. Sinne tuodaan lapsia, joilla on kotona kriisejä. He ovat tuolla sen aikaa kun selvitellään, mihin heidät sijoitetaan ( kotiin takaisin / sukulaiselle / laitokseen ).


Tässä on kartonki täynnä sydämiä. Pyysin lapsia kirjoittamaan sydämeen hyviä asioita, joita he haluaisivat tehdä muille. Muutama halusi tehdä useammankin. Tämä jäi sinne heille muistuttamaan niistä hyvistä asioista / teoista...  ( Ja harvinaista - oma kuva :D ).


Ylä- ja alakuvassa pientä pähkinää purtavaksi lapsille. Pyysin heitä menemään kolmen hengen ryhmiin ja annoin joka ryhmälle A4-paperiarkin sekä sakset. Sanoin, että tehtävänä on leikata niin iso aukko, että jokainen ryhmän jäsen mahtuu siitä läpi. Pienimmät kyllä saatiin ilman kommervenkkeja menemään paperin läpi, mutta neuvoni jälkeen isommatkin jo mahtuivat. Lapset oli tosi innoissaan tästä puuhasta - sekä isot että pienet, sekä tytöt että pojat. Ja paperisilpun siivoaminen lattialta kävi hetkessä.

 

Ja totta kai täällä myös jaettiin tuliaispussit ja sukat!

Illalla käytiin vielä turvakodissa. Siellä asuu vajaat 20 tyttöä, jotka ennen olleet kadun asukkeja. Alla olevat työt heidän tekemiään. Koti oli ihana, viihtyisä paikka. Siellä oli just tehty remonttia ja tytöt olivat saaneet huonekunnittain päättää, millä värillä heidän huoneensa maalataan ja olivat myös itse osallistuneet remontin tekoon. 


En nyt jaa tämän tarkempaa kuvaa näistä tytöistä. Ihania tuntuivat olevan. Paljon hymyilivät. Esiintyivät meille ryhmässä ja erikseen.


Siinä sitä taas oli päivälle pituutta! Viimeisestä paikasta myöhästyttiin liikenneruuhkan takia, mutta onneksi oli yhteystiedot, jotta sain siitä infottua heitä. Välimatkat ei aina ole pitkiä, mutta ruuhkan takia aikaa saattaa kulua ja paljon!!

Kolmatta osaa pistän taas joku päivä. Saattaa tosin olla, että se viivästyy. Kävi nyt nimittäin niin, että tämäKIN läppäri lähtee palautukseen. Nyt olin tosi tiukkana ja sanoin, että EN halua tätä enää takaisin. Kerran jo korjattu eikä vieläkään toimi. Nytkin koko ajan piuha modeemiin, että nettiyhteys toimii. Ja ne kaikki muut ongelmat. Huh! Seuraavaksi aion käydä paikallisessa kivijalkakaupassa ostoksilla. Laitinkin sähköpostilla myyjälle, että vaikka lähettäisivät koneen takaisin, niin en sitä postista aio noutaa. Nyt riitti mulle, kiitti vaan. Pitäisi varmaan vielä tiukempi ja äkäisempi olla, mutta kun en osaa :/

Mukavaa loppuviikkoa nyt Sulle :)

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen matka Pietariin osa 1

Matka starttasi kotiovelta 04.40, kun bussikuskimme tuli hakemaan minua.
Mulla oli tuliaiset täällä
( villasukkia, hammasharjoja ja -tahnoja, karkkeja sekä jotain vaatetta )
monen monta kassia.
Laskeskelin, että multa tais täältä lähteä puolet mukana olleista kasseista :D
 

Ensimmäinen pysähdys rajan takana oli heti Viipurissa. Karuselli-marketista kävin ostamassa paikallisen puhelinkortin, prepaidin. Onneks löytyi yksi myyjä, joka puhui englantia. Ei se helppoa ole se ostaminen siellä. Mutta ei ollut ensimmäinen kerta, joten olin varautunut. Passi - sitä tarvittiin. Kotiosoite ( sitä joutuu täällä kotimaassakin tavaamaan, joten en ihmettele, että pyysi paperille sen kirjoittamaan ). Sukunimi ( kysyi miten se lausutaan, jotta saa kirjoitettua sen tietoihin ). Kysyi, että mistä liittymästä mulle eniten soitetaan. Täh? No enhän mä sellaista tiedä, joten sanoin, että kaikista. Ja mikäs puhelinnumero laitetaan? No aivan sama. Onnistuihan se! Kortin oston jälkeen marketin puolelle ja ostettiin seuraavan päivän ( perjantain ) lapsille menevät hedelmät. Noin 140 mandariinia ja omenaa tuli ostettua sekä vielä sitten erikseen perjantai-illan hedelmät ( 20 appelsiinia, 20 kiiviä sekä nelisenkymmentä minibanaania - vitamiineja! ). Oli meiän porukka varmaan aikamoinen näky hedelminemme :D Tuttujakin ihan täältä kotikonnuilta kaupassa näkyi - pääsiäismatkalla hekin!


Kauppahallissa "pakollinen pysähdys. Ihmiset yleensä tykkää tehdä siellä ostoksia. Mä oon yleensä vaan katselijana, kun tuntuu, että joka nurkka tursuu jo valmiiksi kaikkea tavaraa. Banaanin taisin matkaevääksi ostaa.


Nää karkit on aina matkalaisten mielestä huippuja! Mä ostin itelleni vajaat kakskytä marmeladia. En muuta. Ne on mun herkkuja! Näkyy tuossa kuvan vasemmassa alareunassa pikkasen niitä...


Mä en oo suklaan tai toffeen tai muunkaan karkin ystävä oikein. Myyjät niitä tuputteli maistamaan, mutta annoin ne sitten bussissa muitten syötäväksi.


Pysähdyimme "keskuksessa", missä avustetaan vanhuksia - niin juutalaisia kuin muitakin. Veimme sinne muun muassa liinavaatteita. Alakuvassa paikan johtaja Leo, joka taitaa muutaman sanan suomeakin. Tulkki oli mukanamme, joten keskustelu oli helpompaa niin.

Leo on toiminut lääkärinä. Eläkkeensä on 180 euroa kuukaudessa. Sanoi, että sillä ei tule toimeen. Ja kun ajattelee niitä vanhuksia, jotka saa vielä vähemmän.. Ei siis ihme, että ovat kiitollisia kaikesta avusta, mitä sinne viedään ja mitä saavat jakaa apua tarvitseville.


Pääsiäinen oli sielläkin alkamaisillaan. Olivat pahoillaan, kun pöytään oli tuoda vaan eriparikuppeja. Pääsiäistä varten oli toiset astiat jo pesty käyttöä / juhlaa odottamaan. Meitä asia ei haitannut!


Illalla seitsemän korvilla saavuimme hotelli Moskovaan. Veimme kaikki tuliaiskassit samaan hotellihuoneeseen. Kuvassa näkyy niistä osa.


Sitten alkoi pussitus! 140 pussia lapsille vietäväksi. Se oli jonkin sortin liukuhihnatyöskentelyä se. Alakuvassa pussit odottavat sulkemista.


Sisältö aina pikkasen vaihteli eri päivinä, mutta perussisältö suurinpiirtein sama. Kuvaa katsomalla näyttää, että eihän siellä pussissa mitään ole, mutta on siellä! Osa hukkuu vaan muiden alle. Ja lapset oli ai-van onnessaan saadessaan nämä!


Pistänpä tähän loppuun vielä kuvasaldoa fb:ssa järkkäämästäni sukkakeräyksestä. Sukkia tuli yhen sukkaryhmän kautta 341 paria plus muuta kautta saamani sukat noin 50 paria. Eli saatiin likemmäs 400 paria sukkia viedä lapsille ja vanhuksille!!




Kuvissa näkyy osa sukista. Nää on lähinnä fb:n sukkaryhmän kautta tulleet. Muuta kautta tullee puuttuu kuvista kokonaan. Tila loppui! Tirsk!












Väliaikatöinä väsäilin vielä kiireellä junasukkia. Muutamat ehdin saada valmiiksi. Onneksi noita tekee suht nopeasti.


Joku päivä tämä tositarina saa jatkoa...

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Nolottaa :/

Siis mua nolottaa. Lupasin matkakuvia pistää, mutta enpäs oo pistänyt. Aina ei voi kaikkeen varautua, ei.

Keskiviikkona olin sovitussa labrassa kilpirauhasarvojen tarkistuksessa ja perjantaina kuulin, että kyseiset arvot oli ihan jees, mutta hemoglobiini ei.  Siis mulla ei ole yleensä mikään hyvä ollutkaan, vaan 110 keskimäärin. No nyt oli 81! Terveyskeskuksesta passittivat mut käymään päivystykseen, josko vaikka verta suostuisivat mulle antamaan ( raja normaalisti kuulema 80 ). No sinne mä sitten lähdin ja heti luukulta ottivat sisälle eli en joutunut istumaan ja jonottamaan tuntitolkulla. Sänkyyn makaamaan ja pian tulikin jo labran täti käymään. Tais ottaa 6 vai 7 tuubia verta - huh! Parin tunnin päästä tuli uudestaan ottamaan yhden tuubillisen, koska veriryhmästäni ei ollut tietoa. Röntgeniin passittivat keuhkokuviin ja pariin otteeseen lääkärikin tutki. Kuutisen tuntia menon jälkeen alkoi ekan veripussin tiputus. Illalla pääsin kotiin ja aamulla menin takaisin toisen pussin tiputuksen takia. Uus verikoe, joka näytti 88 ( tää viimeisin tapahtui eilen ). Tänään aamulla piti vielä mennä labraan ja otettiin vielä yks testi. Parin tunnin päästä soitin tuloksia ja hemppa oli jo 100! Ja kuulema voi vielä noustakin. Huh!! Täytyy sanoa, että aikamoista hengästymistä ja huippausta on ollut. Ihmettelen, että miten selvisin pääsiäisen Venäjän matkan. Tai siis en ihmettele oikeestaan - rukoukset! Uskokaa tai älkää, matkan ajan olin melkein "normaali"! Eli ennen ja jälkeen matkan oli pahat oireilut. Tänään labrasta kotiin tullessa huomasin, että olo oli jo pikkasen parempi. Ehkä tää tästä ;)

Nyt joku päivä, kuhan jaksan, pistän kuvia ja sepustuksia. Lupaan. Joku päivä siis :D

Uus viikko alkamassa, mutta ei siltä tunnu, koska tuolla lääkärissä tullut ravattua ja normaalistihan lääkärissä kun käydään arkisin, niin pikkasen pää nyt sekaisin. Mutta seKÄÄN ei ole mitään uutta. Hih. Mukavaa alkavaa viikkoa Sulle :)

torstai 9. huhtikuuta 2015

Täällä taas!

Vih-doin-kin!

Kolme konetta läksi takaisin myyjäfirmaan, kun mikään niistä ei toiminut kunnolla ekan päivän jälkeen. Kolmannen hain eilen postista huollon jäljiltä. Mutta eipä näytä hyvältä vieläkään. Taitaa olla aika soittaa yksi ( ainakin ) puhelinsoitto huomenna. Taas. Voi että! Alkaa sapettamaan tämä huono tuuri läppärien kanssa.

Somelakkoa pidin jonkin verran enkä blogeissa käynyt lainkaan. Sähköpostit ja facebookin kävin välillä nopsaan tsekkaamassa juniorin koneelta. Ei tullut edes vieroitusoireita vähäisestä netin käytöstä ;)

Pääsiäinen meni Venäjällä, Pietarissa. Voisin huomenna laittaa kuvia tekstien kerta tänne, sikäli mikäli kun vain tämä kone pelittää. Hah! Tai itse asiassa ei tässä paljoa naurata, ei.

Palaamisiin!