tiistai 17. elokuuta 2021

 Huhuu! Onko siellä ketään?


En muista, koska olisin viimeksi läppärin avanut! Viimeisin postauss tänne tehty Padin kanssa. Eilen kaivoin läppärin esille ja hetki meni salasanaa miettiessä - hih. 


Yritän nyt aktivoitua tämän blogin kanssa. Ja pitänee jättää läppäri näkösälle, niin muistuttaa blogin olemassaolosta. Viimeinen vuosi ollut työntäyteistä. Aamuvuoroa, iltavuoroa ja viime vuoden lopulla alkoi kokeiluna yövuorot, joita sitten teinkin jonkin verran talven aikana, kunnes keväästä alkaen tehnyt niitä pelkästään. Kesä meni valvoen ja ollen. Onneksi aina yövuoroputkien välissä useampi vapaapäivä, niin ehti kesästä nauttimaan. Ja kun edelleen vaunussa asustelen, niin ulkoilmaelämä on ollut lähellä. 


Niin - reilu vuosi asuntovaunuelämää jo takana. Ensimmäinen talvikin koettu ja eletty ja hengissä selvitty. Rehellisyyden nimessä täytyy sanoa, että jos olisin vaunun ostoa harkitessani tietänyt, millainen talvi on tulossa, en olisi ehkä uskaltanut tehdä ratkaisuani. Mutta on se hyvä, että ei sitä kristallipalloa ole eikä kaikkea tulevaa aina etukäteen tiedä! Elämällä ja kokemalla asiat selviää. Niin selvisin minäkin talvesta! Ulkona oli lunta ja paukkupakkanen, mutta vaunun lämmössä tarkeni hyvin tällainen vilukissakin :) Ei ollut kylmää, ei. Hyvin tarkeni. Kaasupulloja toki meni, mutta se nyt ei ole ongelma. Pidin kirjaa menekistä, nin voi tulevaisuudessa verrata, miten eri talvet kohtelee vaunuasukkia. 


Vaunuasuminen jatkuu. Elämä muuten vähän helpottaa, koska vuorotyöt jää taakse. Kahdessa paikassa sijaisuuksia tehnyt, mutta ensi kuussa aloitan päivätyöt. Se tarkoittaa, että illat ja viikonloput on vapaita ja se on pitkästä aikaa aikast ihanaa! Toki varmaan joskus lähden sijaistamaan, mutta ne kerrat on sitten kyllä poikkeuksia. Ajattelenkin, että päivätyö varmaan  saa elämän eri tavalla raiteilleen ja blogiakin tulee päivitettyä useammin.


Olisi kiva kuulla, onko siellä vilelä joku vanhoista lukijoista lukemassa blogia vai onko jopa uusia tullut? 


Nyt on arjen askareiden aika. Roskiksen vienti sekä tiskien tiskaus Tiskilässä. Pikkutiskit välillä vaunnussakin pesen, mutta nyt on pareman jynssäyksen hetki. Ulkona ei sada, mutta taivas ihan harmaana. Josko nopsaan kävisi, niin ei tarttis autolla lähteä hoitamaan noita hommia. Mulla on tästä vaunulta matkaa huoltorakennukselle sellaset 300 metriä, eli ei oo kaukana. 


Mukavaa elokuuta just Sulle!


Terkuin Iina








tiistai 23. kesäkuuta 2020

Matkalla!

Pikapäivitys 😊

Rauma on jäänyt taakse. Tampereella pikapyrähdys työhaastattelussa ja sieltä Vantaalle. Kävin saamassa käyttöopetuksen vaunuuni ja samalla kertaa laitettiin nyt sisälle pyöräteline. Juhannus meni Kotkassa.  Nyt olen Pellossa! Huomenna matka jatkuu Kilpisjärvelle ja mitä sitten, sitä en tiedä 😁





Pientä tavaroiden paikoilleenlaittoa vielä.ja sitten nukkumaan. Aamulla loput hommat ja sitten startti kohti Kilpisjärveä. Taas on muutama ajotunti edessä, mutta ei se haittaa. Tykkään ajamisesta. Ja olihan siinä jo harjoitusta,  kun etelästä tänne ajelu pikkuhiljaa pikkuteitä pitkin kauniita maisemia katsellen.


Kauniita unia ja palaillaan taas paremmalla ajalla 😊

- Iina -

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Suvilehti

Tuossa aiemmin kerroin, että toimittaja ja kuvaaja kävivät. Juttu on  nyt luettavissa. En osaa paremmin linkittää, mutta toivottavasti saatte nuo linkit auki! Tällainen tumpelo kun olen...

https://lansisuomi.ap.richiefi.net/d8d0a60e-075a-43b5-ab5f-3ab76730a94c/48

https://lansisuomi.ap.richiefi.net/d8d0a60e-075a-43b5-ab5f-3ab76730a94c/49



Kesä on täällä nyt! Taas on päässyt saunomaan meren rannalle. Aivan ihanaa! Se fiilis saunan jälkeen, se vaan on niin ihana 😍

Sireenin tuoksuista sunnuntai-iltaa toivotellen,

Iina




perjantai 29. toukokuuta 2020

Perjantaita!

 Tuossa kyllä mietin tovin, mikä päivä tänään onkaan. Aika menee niin vauhdilla eteenpäin. Ei meinaa perässä pysyä!

Keskiviikko oli erityisen hyvä päivä. Oli be-ajokoe ja pääsin läpi. Nyt voin huoletta laittaa kotini auton perään ja mennä, mihin huvittaa. Tuosta ehkä saa kyllä sellaisen kuvan, että ennen olen huolestuneena vaunua vetänyt, mutta se ei pidä paikkaansa! Ystävä ajoi autoani ja veti tämän muualta kotikaupunkiini ja toinen ystävä sieltä tänne maalle. Täällä maalla kyllä itse peruutin tähän ahtaaseen paikkaan, koska tämä ystävä ( miespuolinen ) ei osaa peruuttaa. Ystäviä olen käyttänyt, koska en ole halunnut riskeerata ajokorttiani ajamalla ilman vaadittavia kirjaimia.

Täällä on rauhallista asua ja elää. Fasaani vierailee päivittäin tässä pihalla ja pihan takana laitumella on reilut 20 lammasta. Kolme niistä on ollut terapialampaina aiemmin ja heistä yksi, Villa, on erityisesti huomionkipeä! Villa rakastaa, kun häntä silittää ja rapsuttaa. Viime aikoina olen tuolin raahannut mukanani laitumelle, koska selkä väsyy pitkästä seisomisesta vinossa. Alkuviikolla tein testin. Istuin tuolille ja silitin Villaa tunnin!! Reilut puoli tuntia seisoi, mutta sitten meni  makaamaan  jalkojeni väliin. Siinä nautti. Välillä oli silmät kiinni, välillä auki. Häntä heilui ilosta. Välillä piti katsoa, missä muut olivat. Tunti, niin kauan oli paikoillaan. Loppulaukaus siirtyi kauemmas, jolloin Villa pinkaisi häntä heiluten muiden perään.  Kädet olivat likaiset sen jälkeen, mutta ei se haittaa. Se on vaan elämää ja lähtee pesemällä pois. Saan siis aina halutessasi käydä terapiassa ja nautin siitä. Saa vaan olla siinä hetkessä.



Viikko sitten paikallislehden toimittaja kävi kuvaajan kanssa tekemässä juttua minusta. Toimittajan kanssa ollaan kavereita ja kun näki mun muuttaneen vaunuun, niin heti kysyi, saisiko tehdä juttua vaunuasukista ja lupasin. Ensi viikolla se sitten on lehdessä. Jännittää vähän ihmisten reaktio. En määrä siitä välitä, mutta silti... Kylähullun leima sen kun kasvaa 😄

Toivottelen aurinkoista viikonloppua 😊
Mimmi =  Iina ( voisin jatkossa olla ihan omalla nimelläni )


maanantai 18. toukokuuta 2020

Tervetuloa keittiööni!

Esittelen teille pala palalta uutta kotiani. Ei tämä suuruudella ole pilattu, mutta tuntuu just sopivalta minulle.

Ulko-oven kun avaa, niin tämän näkee ensimmäiseksi. Keittiön. Kolme tilavaa laatikkoa. Liukuvat ihanan hiljaisesti kiinni.

 

Tässä näkyy laatikot auki. Isoja ovat.


Vieressä on hella. Siinä on kolme kaasuliettä ja yksi sähköliesi.
Niiden alla on ensimmäisessä luukussa grilli ja toisessa uuni.

Kuvassa näkyvä keltainen teepannu on lapsuudestani. Se on rakas minulle. Punavalkopilkullisen teepannuyhdistelmän toin viime kesänä Turkista. Alaosaan vesi ja yläosaan haudutettu tee.

Basilikaa menee paljon. Olen taas innostunut syömään ruisleipää, mihin laitan tomaattia, punasipulia ja basilikaa. Ihanan raikasta ja ah niin hyvää!


Yläkaapistot kätkevät sisäänsä sitä sun tätä ruokatarvetta.


Tuo väriläiskä on vaan niin ihana. Kirkkaita värejä. Tykkään. 
Kuivausritilä oli muutaman kerran jo liki lähdössä kirpputorille, mutta onneksi ei sitten kuitenkaan.  Sille on ollut nyt käyttöä.



Jääkaappi löytyy lieden vierestä. Ihan kivan kokoinen. Sisällä myös pieni pakastelokero. Jääkaapin ovesta heijastuu mm televisio.



Jääkaapin yläpuolella on pieni mikro. Muutaman kerran siinä ruokaa lämmittänyt. 


Oven vasemmalla puolella sisääntulossa, jääkaappia vastapäätä, on laatikko missä on kuivaruoat. Peltipurkkeihin olen suurimman osan laittanut. 



Tällainen tämä keittiö. Toimii. Hanasta tulee vettä ja voi tiskata. Uunissa saa ruokaa laitettua. Pari kertaa kaalilaatikkoa tehnyt. Leipominen on vielä edessä... 

Kaikki mitä tähän mennessä olen tarvinut, on ollut tässä. Kauan mietin mitä mukaan pakkaan. Nyt näyttää vielä hyvältä.  Saattaa olla että jossain vaiheessa huomaa että jotain puuttuu, mutta sitten lisätään varustukseen.

Jatketaan esittelyä myöhemmin. Luulen, että käyn iltakävelyllä tervehtimässä naapureitani! Voisinkin heidät joskus esitellä. Mukavia ovat. 

Aurinkoa ( ja toivottavasti lämpöä ! ) alkaneeseen viikkoonne .

- Mimmi -

lauantai 9. toukokuuta 2020

Pari viikkoa ja pari päivää päällekin!

 Ai siis mihin tuo liittyy? Uuteen kotiini. Elämääni asuntovaunussa.

Torstaina tuli kasaan kaksi viikkoa vaunuelämää. Oon nauttinut joka hetkestä. Tuntuu kuin olisin lomalla, vaikka en ole. Rento fiilis koko ajan. Uni tulee hyvin. Nautin. Mitä muutakaan voin sanoa?

Alussa meni jonkun aikaakin, että sain hanoista tulemaan vettä, mutta sekin onnistuu jo. Otin whatsap - puhelun liikkeeseen, mistä vaunun ostin ja loppujen lopuksi homma alkoi pelittämään. Siellä oli kolme hana, joiden pitää olla kiinni. Yksi kerrallaan niitä metsästettiin, kun joku olikin auki ja vedet lorisi ulos!

Television antenni on vielä ns hukassa, mutta eiköhän se jossain vaiheessa löydy, kun etsii. En ole jaksanut tai paremminkin viitsinyt sitä etsiä. Ilman telkkaria oon pärjännyt . Muutama kerran kännykän näyttöä tihrustanut, kun jotain halunnut katsoa. Itse asiassa vappuaattona chattasin firmaan, josta edellinen ( ja ensimmäinen ) omistaja vaunun osti. Mies siellä lupasi laittaa viestiä eteenpäin, mutta eipä ole kukaan ottanut yhteyttä. Siitä on nyt sentään jo viikko. Nyt ei ole hyvää palvelua minun silmissäni. Entinen omistaja sanoi, että soita suoraan yhdelle ihmiselle, mutta jos on luvattu ottaa yhteyttä, niin kyllä lupaus pitäisi toteuttaa. Katsotaan nyt, miten asiassa käy. Sisuunnunko ite ennen ja etsin antennin vai tuleeko soitto?

Alkuhuuma vienyt mennessään ja olen vaan ollut ja nauttinut. Yritän saada useammin tekstiä tänne. Jos on kysyttävää, niin saa kysellä.

Terveisin kukkahattutäti, liki landepaukku, Mimmi maalta

PeeäS.. Kuvat eilisillalta landelta sekä video myös. Oli kaunista!!






keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Askel lähempänä taas...

... Ja huom! Ääkköset on taas käytössä!! Onneksi on jälkikasvua 😄

Eilen vein vaunulle suurimman osan tavaroista. Laitoin ne paikoilleen. Enää puuttuu loput vaatteet, ruokatarvikkeet sekä joitakin astioita. Sitten on kaikki valmiina asumiseen.

Tai noh vielä puuttuu eräs tietty pikkujuttu. Tai jos totta puhutaan, niin ei se niin pieni ole. Tai noh on, mutta.... Ajokortti vaatii vähän lisää kirjaimia! Huomenna pitäisi konttorille soittaa tai mennä käymään. Tänään eivät vastanneet. Pitäisi aika saada ajokokeeseen. Teoriakoehan on jo tehty. Olen kova jännittäjä joissakin asioissa ja tuo ajokoe on asia, mitä jännitän. Kun vaunu haettiin muualta tänne, yhdellä isolla parkkipaikalla harjoittelin peruuttamista ja meni kerrasta. Mutta kun on virallista, niin... Kääääääk!

Muutosta toiseen on kulkenut mukana tavaraa, jota " ehkä " tarvitsen joskus tulevaisuudessa. Enpä ole juuri mitään tarvinnut. Nyt kun on selkeästi muutto pienempään, niin olen siivonnut rankalla kädellä. Olen tosi ylpeä itsestäni! ( Kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse? 🙃 ) Jätesäkkejä on lähtenyt roskikseen viisi. Kirpputorille on menossa ruåtsalaismarketin isoja kasseja viisi. Tai viisi kassillista siis. Pari isoa kassia vaatteita annoin eteenpäin. Vaatteita jotka oli vähän niin tai näin, lähti roskiin. Ystäville ja tuntemattomille antanut tavaraa. Phew! Kyllä tämä tästä 💪🏼 Kuopus muuttaa tähän asuntoon, niin suurin osa huonekaluista jää tänne. Yksi vanha puupohjaisia lähti pitkäaikaiseen hoitoon kaverille ja astia- sekä liinavaatekaappi lähtee äidille. Kaverille laatikoita säilöön ja vintissä tavaraa. Nyt on sellainen olo, että ehkä määrä tästä selviän.

Jännittää. Onneksi löytyy ihmisiä, jotka auttaa jos ja kun apua tarvitsee. Innoissani olen myös! Pääsee liki luontoa asumaan. Maalle. Rauhallista. Harmoniaa. Ulkosaunaan löylyttelemään. Oijoijoi...


Aurinkoista iltaa 😊

- Mimmi -