maanantai 2. helmikuuta 2009

Outo vilukissa

Olen sellainen. Jopa lääkäri totesi, että "ei ihan normaalia" :D Siis kun nyt tuli se viimeinen tippa mulle. Aina varpaat jäässä. Tai itse asiassa ei aina, jos tarkennetaan. Kun olen sairaana, enkä vielä kokonaan terve, niin silloin varpaitani ei palella. Nurinkurista. Muuten aina, joka ilta, varpaat kylmät. Joskus jopa jääkylmät. Välillä jopa öisin ne hohkaavat kylmyyttä, ihan luita myöten. Ja se ei ole kivaa. Ei todellakaan. Voin kertoa sen rehellisesti. Mutta tänään nyt labrakokeissa, ja jos ei sieltä löydy syytä tähän vaivaan, niin sitten verisuonikirurgin pakeille. Haluan selvyyden ja avun tähän vaivaan. Aika aikansa kutakin - vuosia tästä kärsineenä haluan tämän ajanjakson loppuvan.

Tässä inspiraatiota odottelen. Töitä pitäis alkaa pakertamaan. Tosin keskiviikkona oleva työhaastattelu jänskättää, ja vie samalla vähän intoa tästä nykyisestä työstä. Ans kattoo, kuis meikäläisen käy. Olenko pian uudessa työpaikassa vai en. Taivaan Isä yksin tietää ja johdattakoon Hän parhaalla katsomallaan tavalla. Joulua ennen jo minulle soitettiin ja tuonne pyydettiin hakemaan, mutta silooin koin, että ei. Viime viikolla tulin toisiin ajatuksiin. En tiedä miksi. Soittelin, ja sain kuulla, että eräs ihminen olisi samana päivänä mulle soitellutkin ja taas sinne houkutellut. Nyt kuulema olen jo vähän jalka oven välissä. Saas nähdä, jääkö se siihen ovenrakoon vai pääsenkö astumaan sisälle saakka. Aika sen näyttää :)

Nyt toivottelen oikein Isän siunaamaa alkanutta viikkoa!

Ei kommentteja: