Taivaassa hartaasti neuvotellaan,
on lapsi syntyvä maailmaan.
Enkelit Luojalta utelevat,
ketkä tällaisen lapsen haluavat.
Hän erikoinen on luonnoltaan,
ei kehity kovin nopeaan.
Ja tarvitsee paljon rakkautta,
hoivaa ja huolenpitoa.
Hän ei kenties opi juoksemaan
eikä hienoja sanoja lausumaan.
On mieluiten omissa oloissaan,
häntä vammaiseksikin kutsutaan.
Siis harkitkaamme nyt huolella,
missä turvaisa koti ois lapsella.
Rakas Jumala, etsithän vanhemmat,
jotka juuri hänelle sopivat.
Kenties he eivät ymmärrä
heti tehtävänsä tärkeyttä.
On lapsi Jumalan lähettämä
heidän uskoaan, rakkauttaan lisäävä.
Vaan pian on aika oivaltaa,
että rakkautta ihan tuhlata saa
ja että heikoin kaikista
onkin erikoislahja taivaasta.
Tää ihanaakin ihanampi runo löytyi joskus kirjasta "Kun lehdet putoavat, näkyy keittiöstämme kauemmaksi" / Tomas Sjödin. Kirja kertoo heidän arjestaan useamman vammaisen lapsen kanssa. Loppuunmyyty lienee, mutta mulla tuplakirja, jos joku kiinnostunut.
Tuo tuli eteeni, kun jouluaiheisia runoja vihostani etsin. Ja sitten asiaan....
Ilman Suurta kertomusta joulu kuihtuu pelkäksi kuoreksi. Tarvitaan mehevä sisältö, Elämä, jossa on voimaa murtautua maan kohmeisen vaipan alle.
Ihanaa ensimmäistä joulukuista päivää!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti