Matka starttasi kotiovelta 04.40, kun bussikuskimme tuli hakemaan minua.
Mulla oli tuliaiset täällä
( villasukkia, hammasharjoja ja -tahnoja, karkkeja sekä jotain vaatetta )
monen monta kassia.
Laskeskelin, että multa tais täältä lähteä puolet mukana olleista kasseista :D
Ensimmäinen pysähdys rajan takana oli heti Viipurissa. Karuselli-marketista kävin ostamassa paikallisen puhelinkortin, prepaidin. Onneks löytyi yksi myyjä, joka puhui englantia. Ei se helppoa ole se ostaminen siellä. Mutta ei ollut ensimmäinen kerta, joten olin varautunut. Passi - sitä tarvittiin. Kotiosoite ( sitä joutuu täällä kotimaassakin tavaamaan, joten en ihmettele, että pyysi paperille sen kirjoittamaan ). Sukunimi ( kysyi miten se lausutaan, jotta saa kirjoitettua sen tietoihin ). Kysyi, että mistä liittymästä mulle eniten soitetaan. Täh? No enhän mä sellaista tiedä, joten sanoin, että kaikista. Ja mikäs puhelinnumero laitetaan? No aivan sama. Onnistuihan se! Kortin oston jälkeen marketin puolelle ja ostettiin seuraavan päivän ( perjantain ) lapsille menevät hedelmät. Noin 140 mandariinia ja omenaa tuli ostettua sekä vielä sitten erikseen perjantai-illan hedelmät ( 20 appelsiinia, 20 kiiviä sekä nelisenkymmentä minibanaania - vitamiineja! ). Oli meiän porukka varmaan aikamoinen näky hedelminemme :D Tuttujakin ihan täältä kotikonnuilta kaupassa näkyi - pääsiäismatkalla hekin!
Kauppahallissa "pakollinen pysähdys. Ihmiset yleensä tykkää tehdä siellä ostoksia. Mä oon yleensä vaan katselijana, kun tuntuu, että joka nurkka tursuu jo valmiiksi kaikkea tavaraa. Banaanin taisin matkaevääksi ostaa.
Nää karkit on aina matkalaisten mielestä huippuja! Mä ostin itelleni vajaat kakskytä marmeladia. En muuta. Ne on mun herkkuja! Näkyy tuossa kuvan vasemmassa alareunassa pikkasen niitä...
Mä en oo suklaan tai toffeen tai muunkaan karkin ystävä oikein. Myyjät niitä tuputteli maistamaan, mutta annoin ne sitten bussissa muitten syötäväksi.
Pysähdyimme "keskuksessa", missä avustetaan vanhuksia - niin juutalaisia kuin muitakin. Veimme sinne muun muassa liinavaatteita. Alakuvassa paikan johtaja Leo, joka taitaa muutaman sanan suomeakin. Tulkki oli mukanamme, joten keskustelu oli helpompaa niin.
Leo on toiminut lääkärinä. Eläkkeensä on 180 euroa kuukaudessa. Sanoi, että sillä ei tule toimeen. Ja kun ajattelee niitä vanhuksia, jotka saa vielä vähemmän.. Ei siis ihme, että ovat kiitollisia kaikesta avusta, mitä sinne viedään ja mitä saavat jakaa apua tarvitseville.
Pääsiäinen oli sielläkin alkamaisillaan. Olivat pahoillaan, kun pöytään oli tuoda vaan eriparikuppeja. Pääsiäistä varten oli toiset astiat jo pesty käyttöä / juhlaa odottamaan. Meitä asia ei haitannut!
Illalla seitsemän korvilla saavuimme hotelli Moskovaan. Veimme kaikki tuliaiskassit samaan hotellihuoneeseen. Kuvassa näkyy niistä osa.
Sitten alkoi pussitus! 140 pussia lapsille vietäväksi. Se oli jonkin sortin liukuhihnatyöskentelyä se. Alakuvassa pussit odottavat sulkemista.
Sisältö aina pikkasen vaihteli eri päivinä, mutta perussisältö suurinpiirtein sama. Kuvaa katsomalla näyttää, että eihän siellä pussissa mitään ole, mutta on siellä! Osa hukkuu vaan muiden alle. Ja lapset oli ai-van onnessaan saadessaan nämä!
Pistänpä tähän loppuun vielä kuvasaldoa fb:ssa järkkäämästäni sukkakeräyksestä. Sukkia tuli yhen sukkaryhmän kautta 341 paria plus muuta kautta saamani sukat noin 50 paria. Eli saatiin likemmäs 400 paria sukkia viedä lapsille ja vanhuksille!!
Kuvissa näkyy osa sukista. Nää on lähinnä fb:n sukkaryhmän kautta tulleet. Muuta kautta tullee puuttuu kuvista kokonaan. Tila loppui! Tirsk!
Väliaikatöinä väsäilin vielä kiireellä junasukkia. Muutamat ehdin saada valmiiksi. Onneksi noita tekee suht nopeasti.
Joku päivä tämä tositarina saa jatkoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti