Nimittäin Pietariin. Viimeinen satsi kuvia ja se matka oli siinä. Uutta suunnitellessa... :)
Sunnuntaina aamupäivällä olimme seurakunnan kokouksessa Nevski Prospektin varrella, mutta sieltä en laita kuvia. Sieltä meitä lähti neljä paikallisen ystävämme kanssa kävelemään kohti Eremitaasia. Ja matkalla poikkesimme pieneen kauppaan, kun mun piti saada juomista ( ihania pieniä lasisia Coca-Cola pulloja, jotka ei maksaneet paljoa ). Kello kun oli jo jonkin verrankin ja eräällä meistä oli jo kovakin nälkä ( kello oli siinä vaiheessa jo yli 15.00 ), joten poikkastiin Nevskillä Burger Kingiin. Ajateltiin, että sieltä saa nopeasti ruokaa. Noh jonot oli ja suht pitkät, mutta jonoissa kiertelevä työntekijä otti tilaukset ja ne sai sitten kassalta maksun yhteydessä. Minä lähdin etsimään vapaata pöytää ja se olikin urakka se! Ei meinannut löytyä. Kyttäyskeikkani kuitenkin tuotti tulosta, kun huomasin erään seurueen olevan lähdössä. Jäin kytikselle pöydän viereen ja niin saatiin paikka meille. Edullista oli, josko täkäläisiin hintoihin vertaa.
Ja siinä kulman takana jo Eremitaasi häämöttikin!
Olisi saanut kuvauttaa itsensä erilaisten historiallisten rooliasuihin pukeutuneiden ihmisten kanssa, mutta jätettiin väliin. Upeita asuja heillä oli! Tälleen salaa piti kuva napata, josko halusi kuvan saada... Muista en sitten viitsinyt kuvia salaa ottaa edes.
Hevosajelullekin olisi päässyt.
On se suuri ja kaunis rakennus!
Luin jostain, että joku on laskenut, että jos jokaisen taulun eteen 2 minuutiksi pysähtyy, niin menee 8 vuotta, jotta jokainen taulu on nähty!
Ensimmäiset näkökokemukset Eremitaasin sisältä... Huikeeta kullan kimallusta!
Siistiä oli. Siitä piti siivoojat huolen.
Ja rakennushan on aivan Nevan rannalla. Alla olevat kuvat otettu sisältä ikkunan läpi.
Flyygelikin oli maalattu koristeellisesti.
"Pikkasen" painoa tällä kattokruunulla.
Ja taas ikkunan läpi otettu kuva.
Sisäpuutarha katolla! Varmaan upea näky kesäaikaan, kun vihertää.
Kaikkeahan ei kykene katsomaan kerralla, eikä jaksakaan. Ja portaita siellä riittää, kuten myös käytäviä ja saleja.
Tuhlaajapoika-taulu. Sen edessä oli ai-van huikean suuri joukko ihmisiä. Minkään muun taulun edessä ei ollut samanmoista ryysistä.
Ei osaa edes kuvitella, minkälaista loistoa tämä rakennus on aikanaan sisäänsä kätkenyt. Ketkähän kaikki ovat näitäkin portaita pitkin aikoinaan astelleet?
Kierroksen jälkeen parilla jo kahvihammasta kolotti, joten poikkesimme Nevskin varrella olevaan kahvilaan. Sokoladnaja Cafe - jo aiemmilta reissuilta hyväksi havaitsemani paikka. Kaikki ottivat vähän erilaisia juttuja ja kaikki oli erittäin hyvää ja maistuvaa.
Nämä blinit oli mulle ja annoin niistä osan pois toiselle syötäväksi, kun ei uponnut enää alas :D Mutta ai-van ihanan makuista oli!
Saatin ystäväni kanssa kaksi matkalaista hotellille ja me jatkoimme matkaa ystävieni kotiin, missä yövyimme. Mutta kas, kas kummaa - avain ei avanutkaan sisäsäovea! Ulko-ovi aukesi ihan iisisti sellaisen magneettijutskan kanssa, mitä siellä on, mutta tämä ovi ei auennut. Edellisiltana se aukesi ihan normaalisti. Jäätiin odottelemaan kotiin saapuvia, koska oli treffit 20.00 ( mulla hiustenleikkuu sukulaismiehen toimesta ). Kello kävi eikä ketään tullut, Soitin puhelun ja kerroin tilanteen ja kuultiin, että hiustenleikkaaja on tulossa. Kokeiltiin välillä aina saada ovea auki, mutta ei. Naapuri kävi tupakalla rappukäytävässä ja katseli meitä, kun siinä seistä toljotettiin ovea ja tarjosi tuolia, mistä kieltäydyimme kohteliaasti. Aikaa kului ja naapuri tuli taas tupakalle. Kertoi, että ovi joskus aiemminkin reistaillut. Palasi sisälle ja tuli takaisin - tuolin kanssa :D Istahdin sille, kun herrasmies sanoi voivansa seistä. Aikaa kului kun siinä oltiin ja katseltiin näitä paikallisia sähkötöitä. Ei vaan täällä Suomessa menisi tuollaiset läpi... Seuralainen päätti vielä koittaa saada ovea auki ja yhtäkkiä se aukenikin! Pääsimme sisälle huilaskelemaan ja odottelemaan parturia saapuvaksi. Pian ovella kolisi ja talon isäntä oli tulossa kotiin. Mutta ei se niin vaan onnistunutkaan - ovi ei auennut! Ystävä sitten avasi sisältä pienen hakasen, jotta ovi aukeni. Olipahan kokemus sekin - istua haisevassa rappukäytävässä, viileässä.
Seuraavana aamuna matka kotimaahan alkoi. Moottoritielle oli idässäkin tullut tietullit! Ennen ei ole tällaisia siellä ollut. Hinta ei ollut päätä huimaava, oliskohan ollut vajaa kaksi euroa.
Ja kas näin - taas yksi onnistunut matka takana. Tosiaan uutta matkaa yritämme saada lokakuulle. Ja matka toteutuu, jos saamme tarpeeksi innokkaita matkaanlähtijöitä. Sähköpostia sainkin eilen eräältä blogiani lukeneelta, joka sanoi olevansa kiinnostunut lähtemään mukaan. Vastasin hänelle, että mukaan saa tulla, tottakai :) Kiinnostaisiko sinua?
Sunnuntaina aamupäivällä olimme seurakunnan kokouksessa Nevski Prospektin varrella, mutta sieltä en laita kuvia. Sieltä meitä lähti neljä paikallisen ystävämme kanssa kävelemään kohti Eremitaasia. Ja matkalla poikkesimme pieneen kauppaan, kun mun piti saada juomista ( ihania pieniä lasisia Coca-Cola pulloja, jotka ei maksaneet paljoa ). Kello kun oli jo jonkin verrankin ja eräällä meistä oli jo kovakin nälkä ( kello oli siinä vaiheessa jo yli 15.00 ), joten poikkastiin Nevskillä Burger Kingiin. Ajateltiin, että sieltä saa nopeasti ruokaa. Noh jonot oli ja suht pitkät, mutta jonoissa kiertelevä työntekijä otti tilaukset ja ne sai sitten kassalta maksun yhteydessä. Minä lähdin etsimään vapaata pöytää ja se olikin urakka se! Ei meinannut löytyä. Kyttäyskeikkani kuitenkin tuotti tulosta, kun huomasin erään seurueen olevan lähdössä. Jäin kytikselle pöydän viereen ja niin saatiin paikka meille. Edullista oli, josko täkäläisiin hintoihin vertaa.
Ja siinä kulman takana jo Eremitaasi häämöttikin!
Olisi saanut kuvauttaa itsensä erilaisten historiallisten rooliasuihin pukeutuneiden ihmisten kanssa, mutta jätettiin väliin. Upeita asuja heillä oli! Tälleen salaa piti kuva napata, josko halusi kuvan saada... Muista en sitten viitsinyt kuvia salaa ottaa edes.
Hevosajelullekin olisi päässyt.
On se suuri ja kaunis rakennus!
Luin jostain, että joku on laskenut, että jos jokaisen taulun eteen 2 minuutiksi pysähtyy, niin menee 8 vuotta, jotta jokainen taulu on nähty!
Ensimmäiset näkökokemukset Eremitaasin sisältä... Huikeeta kullan kimallusta!
Siistiä oli. Siitä piti siivoojat huolen.
Ja rakennushan on aivan Nevan rannalla. Alla olevat kuvat otettu sisältä ikkunan läpi.
Flyygelikin oli maalattu koristeellisesti.
"Pikkasen" painoa tällä kattokruunulla.
Ja taas ikkunan läpi otettu kuva.
Sisäpuutarha katolla! Varmaan upea näky kesäaikaan, kun vihertää.
Kaikkeahan ei kykene katsomaan kerralla, eikä jaksakaan. Ja portaita siellä riittää, kuten myös käytäviä ja saleja.
Tuhlaajapoika-taulu. Sen edessä oli ai-van huikean suuri joukko ihmisiä. Minkään muun taulun edessä ei ollut samanmoista ryysistä.
Kierroksen jälkeen parilla jo kahvihammasta kolotti, joten poikkesimme Nevskin varrella olevaan kahvilaan. Sokoladnaja Cafe - jo aiemmilta reissuilta hyväksi havaitsemani paikka. Kaikki ottivat vähän erilaisia juttuja ja kaikki oli erittäin hyvää ja maistuvaa.
Nämä blinit oli mulle ja annoin niistä osan pois toiselle syötäväksi, kun ei uponnut enää alas :D Mutta ai-van ihanan makuista oli!
Saatin ystäväni kanssa kaksi matkalaista hotellille ja me jatkoimme matkaa ystävieni kotiin, missä yövyimme. Mutta kas, kas kummaa - avain ei avanutkaan sisäsäovea! Ulko-ovi aukesi ihan iisisti sellaisen magneettijutskan kanssa, mitä siellä on, mutta tämä ovi ei auennut. Edellisiltana se aukesi ihan normaalisti. Jäätiin odottelemaan kotiin saapuvia, koska oli treffit 20.00 ( mulla hiustenleikkuu sukulaismiehen toimesta ). Kello kävi eikä ketään tullut, Soitin puhelun ja kerroin tilanteen ja kuultiin, että hiustenleikkaaja on tulossa. Kokeiltiin välillä aina saada ovea auki, mutta ei. Naapuri kävi tupakalla rappukäytävässä ja katseli meitä, kun siinä seistä toljotettiin ovea ja tarjosi tuolia, mistä kieltäydyimme kohteliaasti. Aikaa kului ja naapuri tuli taas tupakalle. Kertoi, että ovi joskus aiemminkin reistaillut. Palasi sisälle ja tuli takaisin - tuolin kanssa :D Istahdin sille, kun herrasmies sanoi voivansa seistä. Aikaa kului kun siinä oltiin ja katseltiin näitä paikallisia sähkötöitä. Ei vaan täällä Suomessa menisi tuollaiset läpi... Seuralainen päätti vielä koittaa saada ovea auki ja yhtäkkiä se aukenikin! Pääsimme sisälle huilaskelemaan ja odottelemaan parturia saapuvaksi. Pian ovella kolisi ja talon isäntä oli tulossa kotiin. Mutta ei se niin vaan onnistunutkaan - ovi ei auennut! Ystävä sitten avasi sisältä pienen hakasen, jotta ovi aukeni. Olipahan kokemus sekin - istua haisevassa rappukäytävässä, viileässä.
Seuraavana aamuna matka kotimaahan alkoi. Moottoritielle oli idässäkin tullut tietullit! Ennen ei ole tällaisia siellä ollut. Hinta ei ollut päätä huimaava, oliskohan ollut vajaa kaksi euroa.
Ja kas näin - taas yksi onnistunut matka takana. Tosiaan uutta matkaa yritämme saada lokakuulle. Ja matka toteutuu, jos saamme tarpeeksi innokkaita matkaanlähtijöitä. Sähköpostia sainkin eilen eräältä blogiani lukeneelta, joka sanoi olevansa kiinnostunut lähtemään mukaan. Vastasin hänelle, että mukaan saa tulla, tottakai :) Kiinnostaisiko sinua?
2 kommenttia:
En ole koskaan käynyt Pietarissa...mieli on kyllä tehnyt..:) Upeita kuvia...kiitos...melkein, kuin olisin ollut mukana..:)
Voih, suosittelen! Kokemus on kyllä. Iso miljoonakaupunki, missä on paljon nähtävää ja koettavaa.
Lähetä kommentti