Permanentti is back!
Olin pari viikkoa sitten erään kampaajaopiskelijan testipäänä.
Nelisen tuntia siinä meni kaikkinensa,
mutta valmista tuli.
Ja opettaja jaksoi kehua tätä opiskelijaa useamman kerran työnteon aikana.
Mua jännitti, mikä on lopputulos,
koska yleensä minulla ei tule hyvin kiharoita saati sitten pysy.
Ensimmäinen kokemus permanentista.
Taisin olla kuudennella luokalla.
Äitini oli säästänyt rahaa ja pääsin kampaamoon ammattilaisen käsittelyyn.
Kävin siellä kevätjuhlia edeltävänä päivänä.
Kevätjuhla-aamu valkeni aivan samanlaisin hiuksin,
kuin ennen permanenttia.
Ei kiharan kiharaa!
Tämän jälkeen joskus muutaman kerran alaavaihtanut tätini
( entinen parturikampaaja )
minulle joskus kiharoita koitti saada, mutta huonolla menestyksellä.
Ei vaan pysynyt niin ei pysynyt.
Paitsi...
Kuopusta odottaessani menin vaihtelun vuoksi hakemaan kiharoita
ja silloin jopa pysyi suht hyvin.
Raskaushormonien syytä?
Nyt ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni kun tuosta mahdollisuudesta luin.
Kiharat oli juuri sellaiset kuin halusin.
Pikkaisen kiharat, ei afroa.
Mutta ongelma. Taas.
Jos en niitä aamuisin kastele suht kosteiksi,
niin ei näy kiharoita.
Yksi hyvä asia - onneksi en joutunut maksamaan.
Olen ajatellut tälle opiskelijalle kertoa, missä nyt mennään,
jotta ehkä joskus joku muu vastaavan pään omaava saisi jotain muuta kokeilla.
Siis aineiden vahvuuden suhteen.
Olisin ehkä tarvinnut vahvemmat aineet näihin hiuksiin.
Toistaiseksi olen jaksanut aamuisin kostutella hiuksia,
mutta en tiedä, kuinka kauan enää jaksan.
Ainakaan säännöllisesti.
Tänään eräs kaveri facessa näytti kikkaransa ja totesi,
että teinivuodet tulee mieleen.
Kikkarat is back.
Vai onko?
- Mimmi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti