keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Pietariin - jippiajei!

Viime viikolla sain töissä kuulla kauan kaipaamani vastauksen kysymykseeni, eli saan palkattomia päiviä ja pääsen lähtemään Pietariin <3 Oon ihan fiiliksissä! Meillä kun töissä ei todellakaan helpolla palkattomia myönnetä. Iso firma, ison firman säännöt. Taivaan Isä selkeesti mukana tässä asiassa.

Voimavaroja ei ole nyt hirveesti, joten en järjestä mitään suuren suurta keräystä matkaa varten, mutta eräässä päiväkodissa odottaa minua jonkin verran pehmoja ja kenties muitakin leluja, jotka käyn hakemassa ennen lähtöä. Sekä yks yllätys... Olin maanantaina ruokatunnilla salaatilla, ja erään urheiluvälinekaupan omistajan poika huikkasi, että vieläkö viet vaatteita jonnekin. Sanoin, että itse asiassa lokakuussa seuraavan kerran. Kertoi, että hänellä reilu kakskytä Niken paitaa, joiden painatus jollekin urheiluseuralle mennyt väärin, ja haluaisi ne lahjoittaa. Yhden paidan hinta a`99 €. Sanoin, että mielelläni vien ne. Eli ainakin jotain vietävää nyt tulee olemaan mulla. Plus kaikki muut, mitä toiset saa haalittua kasaan. Tosin tässä ehtis vielä jotain tumppuja tmv tekemäänkin, jos oikein reipas olisi. Mutta kun tietää, että ohjelmaa täytyy suunnitella jne.... Saattaapi olla, että aika loppuu kesken multa. Noh, ans kattoo ny kuis käy.

Eli pienen pieni lomamatka tiedossa. Pääsee irti arjesta hetkeksi. Tosin rankka reissu siitä tulee, sen tiedän jo nyt. Rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti. Mutta on se sen arvoista joka ikinen hetki siellä.

Saikkupäivää tässä tänään vielä viettelen, ja olo nyt sellainen, että taidan mennä takaisin vaaka-asentoon. Ihanaa syyskuista päivää :)

torstai 3. syyskuuta 2009

Enkeleitä

Jostain joskus sain jostain tällaisen runon. Laitan sen tänne kaikille nähtäväksi ja luettavaksi :)


Enkeleitä matkallenne,
minne kuljettekin.
Olkoon suojananne,
aina siivet enkelien!
Taivaan Isän hyvyys
kannatelkoon teitä.
Johtakoon askeleitanne
Rakkaudella.
Käsi poskellaan enkeli
ihmetteli ja kuunteli,
kuinka ihminen murheitaan,
itki ja valitteli.
Kas kun enkeleille taivaan,
työ on ihmisten
murheiden loputon työ.
Vaihtaa kysymättä toiselle poskelle,
kun emme murheiltamme
suo sijaa edes itkulle.
Auta, Jumala, huutaa yksi,
toinen kiveä palvoo.
Paljon tuskaa, murhetta
ja silti enkelit valvoo.
Horjuvat askeleemmekin,
kantaa, tuomitse ei ketään.
Huomaa, suojelee,
tuomitse ei mistään.
Tuulen tunne poskellas,
huokaus on se enkelten.
Joka juuri istui vierellein.