perjantai 13. joulukuuta 2013

Jouluisia käsitöitä


Työkaverin tyttö tarvitsi kuoroa varten tonttuasun. Lupauduin tekemään ja tällainen tuli. Vähän sinne päin piirsin kaavat ;) Sovittiin, että yritän tehdä sellaisen, että menee 3.-6. luokkien ajan. Tunikapituus ja a-malli. Pientä koristelua kulkusineen. Tyttö itse tykkäsi tosi paljon ja se oli mulle hienoa kuultavaa.

Paikallinen luisteluseura esitti maanantaina jääshown ja siellä oli lainassa tämä asu. Ja tuli todettua, että menee niin 8 vuotiaalle, kuin 13 vuotiaalle eli homma meni nappiin.



Uups! Mitä tuli luvattua...
Ystäväni oli ostanut langat tehdäkseen ensimmäiselle lapsenlapselleen villaisen puvun.
Totesi kuitenkin, ettei kykene siihen. Lupasin, että mä voin tehdä housut.
Kietaisunutunkin sitten innostuin tekemään. Toivon, että on sopiva.
Molemmat tein ihan omasta päästäni.
( Onneksi on sit mielikuvitusta Luoja suonut :D )


Nyt mä lähden "yövuoroon".
Huomenna ja sunnuntaina käsityöläisten myyjäiset ja pientä hommaa vielä edessä.
Eilen oli töissä Lucia-juhlat, joten alkaa kiireet helpottamaan. Jee!
Mukavaa viikonloppua :)

lauantai 7. joulukuuta 2013

Eteisen joulua

Kun oven avaa ja sisälle tulee, näkyy tällainen "asetelma":




Koti koristautuu jouluun - pikkuhiljaa. Nyt tästä kohta piparitaikinan kimppuun. Josko muutaman pienen talon leipois :)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Wanhuksia

On näköjään jäänyt se lupaamani kuvapläjäys idän vanhuksista. Josko nyt sitten laittelisin muutaman kuvan tulemaan.

Nää vanhukset asuu siis katolilaisten nunnien ylläpitämässä vanhainkodissa. Samassa rakennuksessa on myös kirkkosali, alakerrassa kehitysvammaisia lapsia ja yläkerrassa alkoholisteja. Siisti paikka ja vanhuksista pidetään selvästikin hyvää huolta.












Tässä viimeisessä kuvassa kepin kanssa seisova naishenkilö kiitti meitä, kun tulimme heitä tervehtimään.

Olipas kiva palata muistoissa tuonne.... :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

.. ja matka jatkuu...

Sairaslomapäivän kunniaksi, tän harmituksen mielesstä pois saadakseni, palaan Pietariin.

Eräs lastenkoti, missä emme aiemmin olleet käyneet, oli nuorille tarkoitettu. Teinejä. Sanoisin, että yläkouluikäisiä. Heillä oli kivat ilmapallopatsaat ja -asetelmat :)


Vai mitäs sanot? On siinä pieni näprääminen ollut, ennen kuin valmista on tullut.


Sitä aina ihmettelen, että miten fiksuja nuo lapset ja nuoret tuolla idässä on! Aikuisen ja auktoriteetin kunnioitus eri luokkaa, mitä täällä. Istuvat hiljaa ja kuuntelevat. Ei metelöintiä.


Sain jopa kaikki, siis aivan kaikki, mukaan leikkiin! Käskin istumaan pareittain selät vastakkain. Siitä piti käsikynkkää nousta istumaan. Helpotti kummasti ylöspääsemistä, kun oli se kaveri siinä Siis kun käsillä ei saanut tukea ottaa maasta.


Sen jälkeen pyysin neljää nuorta tekemään saman. Ja kahdeksaa. Ja..


Aina enemmään nuoria, kunnes KAIKKI olivat piirissä. Asian pointti ja ydin: jokaisen elämä on helpompaa, kun on kavereita elämässä. Ja jos joskus tuntuu siltä, että vierellä ei ole ketään, niin Taivaan Isä on ainakin!


Seuraava hauska juttu. Missä oli kans pointti! Jaoin jokaiselle kolme paksua kuminauhaa. Itse näytin edessä mallia ja sanoin, että tehkää sama perässä. Ja viritin ne kuminauhat naamalleni! Ja voin kertoa, että silloin alkoi kunnon naurut! Niin paikallisissa kuin suomalaisissakin. Ja ei, en laita todistusaineistoa tänne. Voit vain kuvitella ja  / tai kokeilla itse kotona samaa :D

Muutamat lähti mukaan nauraa hekottaen.

Pointti: Ei mitään väliä, oletko tumma vai vaalea, pitkä tai pätkä... Ihan sama, minkä näköinen olet! Taivaan Isä rakastaa Sinua juuri sellaisenaan, kuin olet. Hän on luonut Sinut! Eikö Hän rakastaisi luotuaan??



Seuraavassa lastenkodissa ollaan käyty muutama kerta aiemminkin. Nuo uusintakäynnit ei oo koskaan pahasta, koska lapset vaihtuu aina ajoittain eikä mun ohjelmanikaan yleensä samaa ole kerta toisensa jälkeen. Ja vaikka olisikin, niin voipi olla, ettei lapset enää muistaisi, mitä viimeksi olen puhunut.


Tääll oli sama leikki, mitä jo aiemminkin tällä matkalla oli yhdessä paikassa. Elikä: pistin lattialle kaksi sanmalehden sivua ja käskin kaikkien lasten tulla seisomaan niiden päälle. Ja tiesinhän minä, miten siinä tulee käymään! Eihän he niille mahtuneet. Ja sehän se tarkoitus olikin.... Kertoa, että Taivaan Isän syli on niiiiiin iso ja avara, että sinne mahtuu kaikki! Ei tarvi kyttää kyynärpäätaktiikkaa eikä seisoa yhdellä jalalla, ei tarvi tuuppia toisia tai... " Kaikille tilaa riitt, kaikille paikkoja on. . . ", kuten tunnetussa lastenlaulussakin lauletaan.


Toisen ryhmän jäljiltä jäi vain paperinriekaleita....




Tässä vaiheessa pussit oli jo jaettu ja olihan sinne ihan pakko kurkistaa, että mitä siellä sisällä oikein on!!


Pussit otettiin ilolla vastaan. Niin pienempien kuin suurempien keskuudessa. Kaikille kelpasi yhtälailla.


Tässä lastenhuoneita tästä kyseisestä lastenkodista. Sama tyyli, kuin muissakin. En muista kovinkaan montaa lastenkotia nähneeni ( ja niitä olen aikamoisen litanian kolunnut ), jossa ei olisi tällainen tunnelma ja tyyli.


Kuten näkee, niin huoneissa ei näy yhtään kaappia eikä laatikostoa tai muita vastaavia.


Paitsi nämä pienet yöpyödän virkaa tekevät. Joskus jossain mulle lapsi esitteli ylpeänä tällaista ja kertoi, että ylähyllyllä on hänen omat, ikiomat, tavaransa! Täällä näyttäisi olevan yksi pieni kaappi / lapsi. Miettikääpä, monenko suomalaisen lapsen omat lelut ja tavarat mahtuisivat YHTEEN pieneen kaappiin?!?!?! Vaatesäilyts lienee muualla. Veikkaan, että heillä on joku isompi hune, mist heille annetaan tarpeen mukaan vaatteet. Enpä usko, että siellä on paljoa valinnanvapautta / valinnanvaraa vaateasioissa.. Tyyliin: ota tai jätä.


Parturointikin onnistuu henkilökunnalta.


Pihaa oli uusittu, ja siellä oli leikkivälineitä lapsille.


Että tällaista tällä kertaa. Seuraavaksi kerron vanhainkodista, missä vierailimme.

Muistakaa arvostaa sitä, mitä teillä on! Elämässä pärjää loppuviimeksi aika pienellä, jos vaan halua on. Ite olen vienyt jonkin verran tavaraa aina mennessäni. Lasten pieniä vaatteita, leluja, liinavaatteita.... Itellä kun on ruhtinaallisesti, jos asiaa oikeesta näkökulmasta ajattelee. Harva Suomessa ymmärtää, miten hyvin asiat täällä kuitenkin ovat.

Mukavaa alkanutta viikkoa. Muista, että olet tärkeä Taivaan Isälle!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pietarissa!

Hengissä ollaan! Pääsin kotiin itärajan takaa!!

Lokakuun loppupuolella siis käytiin useammassa lastenkodissa ja yhdessä vanhainkodissa Pietarin seutuvilla. Osa paikoista oli Pietarissa, mutta käytiin myös Kolpinossa ja Puskinissa. Paljon tuli taas nähtyä ja koettua. Pistän tähän nyt muutamia kuvia ja jatkan toisena päivänä.

Tässä lastenkodin lastenhuone. Siistiä oli. Joka paikassa. Kaikki huoneet samalla tavalla sisustettuja, eivätkä erottuneet millään toisistaan. Ei ollut mitään persoonallista tai henkilökohtaista näkyvissä.



Salissa ohjelmaa katsomassa / kuuntelemassa.


Pussit jaettiin joka paikassa lapsille. Sisällä oli omena ja appelsiini sekä suomalaista karkkia että paikallista. Lisäksi oli evankelioiva lehtinen Jeesuksen elämästä. Ja joka ikiselle kelpasi pussi! Hätäsimmät jo käsiään kurottivat kauan aikaa, etteivät vaan ilman jäisi.


Ilo oli, kun oman pussin sai käteensä. Jokaiselle ihkaoma pussi.


Kauniita maalauksia näkyi käytävillä. Tässä oleva maalaus oli rappusissa kahden kerroksen välillä. Vähän väriä ja lämpöä muuten niin värittömässä ympäristössä. Tämä lastenkoti oli iso. SItä oli jokunen aika sitten laajennettu. Siistiä. Puhdasta.



Kun lähdettiin Kolpinosta Pietaria kohti, matkan varrella näimme tämän rakennuksen. Kuulema tämä on "se" rakennus, missä G25-maiden johtajat kokoontuvat usein. Sinne kyyditään osallistujia tietä pitkin ( mikä aiheuttaa ruuhkia ) sekä yhä enenevässä määrin vesitse, koska muu liikenne ei siitä niin häiriinny.


Ja seuraava lastenkoti olikin sitten Pietarissa ( käymme yleensä kahdessa vierailukohteessa / päivä ).



Vaatetyylejä on monia. Jos on arkivaatteet pyykissä, ni sit vedetään juhlakuteilla. Tai toisinpäin. Tai jos ainat pitkäthousut on pyykissä, niin sitten mennän shortseissa.ä



Tässä meneillään leikki, mihin sain lapset houkuteltua mukaan.


Sama täss alakuvassa. Tai tässä tarvittiin muutama vapaaehtoinen ja ne löytyivät nopeasti!




Kauan matkan jälkeen tuntui, että kroppa on kotimaassa ja sydän idässä. Aina, yhä uudelleen, se koskettaa, kun sitä kaikkea näkee ja kokee.

Lisäilen muista kohteista kuvia toisella kertaa. Kuumeisena täällä, joten lähden taas huilailemaan. Ja heitänpä nyt jo ilmaan: jos kiinnostaa tuollanen evankelioimis- ja avustusmatka Pietariin, niin pääsiäiseksi ollaan taas suunnittelemassa uutta reissua!! Mukanaolijat ihmisiä eri seurakunnista.

Vähätuulista alkavaa viikkoa!