sunnuntai 29. marraskuuta 2015

I`m dreaming of a white christmas...





 
.. just like the ones I used to know..





 
Viime viikolla oli lunta.
Hetken.
Nautin ja otin ilon irti siitä pienestä hetkestä.








 
Lisää lunta!
Ei välttämättä metritolkulla, mutta edes vähän.
Heti olisi valoisampaa.
Voih - kunpa sitä tulisi vielä piankin tänne länsirannikkolle!

 

tiistai 24. marraskuuta 2015

Tunnelmallista utua

 
Viime viikon loppupuolella napsin nämä kuvat.
Oli niin kaunista!
Onneksi otin kameran mukaan, kun lähdin kävelylle.




 
Ja alla kuvia tämän syksyn ( talven? ) ensimmäisestä lumisateesta.
Kaupunkiin päin otin parvekkeelta kuvan.
Tai siis eihän sitä tuolta hyvin näe..
Mutta tuolla se keskusta-alue on.

 
Ja tuolla noiden lumisten kattojen takana on vanha kaupunki ja tori.
Normaalisti kirkon tornikin sieltä näkyy tänne asti.
Keittiön ikkunasta on ihan kivat näkymät myös.

 
Nyt lunta jo pikkasen enempi ja harmittaa jo nyt valmiiksi,
josko ennustettu vesisade pitää paikkansa ja nämä kaikki nyt sulavat pois.
Eilen päivällä kävelin kamera kädessäni vanhassa kaupungissa ja nautin lumisesta
maisemasta ja kaupungista.
Illalla piti vielä uudestaan lähteä ulos nautiskelemaan, kun vielä voi.
Tämä lumi on aika harvinaista täällä länsirannikolla,
joten nautin nyt kun vielä voin!
 
 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ässät-villasukat

 
Hu-huh!
Mä sain ne tehtyä!!
Yksi ystävä kyseli, josko voisin miehelleen tehdä joululahjaksi villasukat
ja minähän lupauduin.
Muutaman viikon mietin ja suunnittelin sukkia,
ennen kuin tartuin toimeen ja otin puikot käsiini.

 
Täytyy sanoa, että olen jopa tyytyväinen!!
Kuvissa sukat ovat vielä viimeistelemättä..

 
Lankana 7 veljestä ja puikkokoko 4 ½ läpi koko sukan.

 
Nämä sukat kun Facebookissa jaoin, niin sain toisenkin tilauksen.
Eräs toinen ystävä ( molemmat asuneet nyt muutaman vuoden Porissa ja sieltä miehen löytäneet )
halusi myös miehelleen joululahjaksi samanlaiset sukat.
Silmukat toiseen sukkaan luotu ja tästä se taas alkaa.
Mä tässä itsekseni mietin, että pitänee välillä huutaa
( joko itsekseen tai ihan jopa ääneen )
"Lukko, Lukko!!!",
jotta en pian huomaa suippokorviani saaneeni ;)

 
Tuon kuvion mukaan tein logon.
Kuljetin lankoja koko ajan mukana.
 
Kuvion koko näkyy kuvassa ja minulla oli puikoilla 14 silmukkaa,
eli kokonaissilmukkamäärä oli 64.
Kuvion jälkeen aloin kaventamaan joka puikolla niin,
että lopuksi jokaisella puikolla oli 12 silmukkaa.
Kavennukset tapahtuivat kuviossa sekä mustassa raidassa.
 
Raidoissa on 5 kerrosta / väri.
 
Elikä siis:
18 krs joustinta, 5+5+5 raitoja, 5 pun, kuvio, 5 pun, 5+5+5 raitoja,
5 mus, kantapää, 5 mus, 5 val, 15 pun, 5 mus, 5 val, 10 pun,
sädekavennus alkaa ( joka puikon lopussa 2 silmukkaa yhteen ) punaisella 5 krs, mustalla loput.
 
Nämä sukat olivat kokoa 46, joten seuraaviin sukkiin jalkaterään tulee vähemmän punaisia raitoja
( ei siis 15 eikä 10 ).
 
Tällaista tällä kertaa.
Mielessäni olen miettinyt, että pitäisi sitä varmaan kokeilla Lukko-sukkien tekoa.
Ihan periaatteesta ;)
 

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pietarissa

Nyt, vihdoin ja viimein, teen pienen koosteen matkastamme Pietariin lokakuun loppupuolella. Matkasta toipuminen vei aikaa, mutta nyt olen jo jonkin aikaa ollut taas normaaliarjessa kiinni.

Puolenyön aikaan pääsin ystävieni luo, missä yövyin. Tällanen pieni yöpala täytetyn lavash-leivän kera laitettiin eteeni! Kanaa. Ja oli hyvää. Voin kyllä tunnustaa, että söin vaan yhden koiven. Pikkasen oli nälkä, kun viimeksi syönyt Suomen puolella 12 tuntia aiemmin.

 
 
 Torstaina menimme vanhainkotiin, jossa olemme aiemminkin käyneet. Nunnat hoitavat siellä rakkaudella vanhuksia. Se on ihana, mukava paikka. Siellä on aina ilo käydä vierailulla.
 
Takaisin keskustaan päin mennessä oli normaalia ruuhkaa. Tai ei tuo ollut vielä edes paha!
Ai niin, sen verran voisin mainita, että oltiin liikkeellä pikkubussilla ja allekirjoittanut toimi
kuskina ;) Hyvin selvittiin! Ja kuten tässäkin tilanteessa, niin muutamassa muussakin oli hyvin
aikaa nappaista kuva tai kaksi.



Käytiin paikallisessa Pelastusarmeijassa nopeasti. Vietiin vaatteita heille. Auto oli sen verran iso, että ei saatu sitä pihalle. Porttikongi kapea. Olisi pitänyt mennä keskelle katua ja sieltä tehdä koukkaus, niin olisi onnistunut pihaan meno. Joten nyt vaan pikaisesti käytiin ja kierrettiin paikkaa, jotta ei tulisi sakkolappua auton ikkunaan ( ei tullut! ). Alakuvassa oikealla näkyy punaiset raput ja siitä mentiin.


Tässä salissa tarjoavat kodittomille lämpimiä aterioita.

 

Heillä on siellä pienimuotoista kirpputoritoimintaa myös. Siistissä kunnossa oli tuo pieni "myymälä"huone.


Hotelliin saavuttuamme menimme tulkin kera hotellin ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää ja edullista. Ja mikä minusta oli loistavaa - ei kellunut rasvassa! Sitä kun pakkaa olemaan ruoassa kuin ruoassa ja paljon. Meillä oli kolmea eri vaihtoehtoa ja kaikki oli hyviä.

Ikkunasta saimme samalla ihailla kauniita maisemia. Ja näistä kuvista näkee, että kyllä siellä sitä liikennettä on.





Alakuvassa näkyy meidän käytössämme ollut mustapikkubussi. Tuossa se oli hyvässä säilössä yöaikaan. Maksullinen parkki, mutta ei pahan hintainen siihen nähden, että auto säilyi ehjänä ja oli tallessa reissumme aikana.


Tässä näkyy ateriamme! Opin uuden asian - lohkoperunat ovat rajan takana Idahon perunat! Ei hajuakaan, miksi ja mistä tuollainen nimi niille.


Ruokailun jälkeen meitä meni kolme yhteen hotellihuoneeseen ja aloitimme pussittamaan seuraavan päivän vierailukohteisiin tuliaispusseja. Matkalaukullinen hammastahnoja sekä iso kassillinen hammasharjoja! Sain näihin varat ystäviltäni fb:n kautta.


Lisäksi pusseihin tuli suklaalevy sekä pieni hengellinen lehtinen. Niin ja Muumi-tikkari.


Ja vielä omena ja appelsiini. Niitä raahattiin kaupasta pussikaupalla. Naureskeltiin, että mitäköhän ihmiset mahtoi ajatella, kun tuollaisia määriä niitä ostettiin. Hih!


Pitkä päivä takana ja ajattelin, että saan huilailla loppuillan. Mutta väärinpä luulin. Ystäväni halusi, että tapaan siskonsa vihdoin ja viimein, joten eikun kuski viemään meitä luokseen. Illalla yhdeksän jälkeen sinne lähdimme ja tämä ateria oli edessäni vähän ennen yhtätoista. Ja syömään... Kanaa ja makaronia oli tarjolla tällä kertaa salaatin kera. Kana oli taas tosi hyvää ja mureaa.


Perjantaina menimme aamulla seurakunnan ylläpitämään päiväkotiin / kouluun. Siellä siis monen ikäisiä lapsia.


Siistit, pienet, viihtyisä luokkahuoneet.



Iltapäivällä vierailimme jo meille tutuksi tulleessa paikassa, kuulovammaisten lasten koulussa ( sisäoppilaitos ). Puheeni tulkattiin venäjän lisäksi myös viittomakielellä.


Uteliaina katsottiin, onko kaverilla samanlainen sisältö pussissa mitä itsellä. Ja oli. Jokainen sai samat jutut pussiinsa.





Kaupungin pohjoislaidalta kesti kauan ajaa hotellille. Taas kerran oli ruuhkaa.


Hämärä, tai pitäiskö sanoa että pimeä, ehti siinä ajon aikana jo tulla. Nevan rannalla sillalla jonossa istuessa oli aikaa kuvia napsia.



Ystäväperheen isän vanhempien ja sisaren luona usein käydään ja nyt kävi niin, että menimme kaikki sinne syömään! Hotellille olisi mennyt vielä tovi ja kun nälkä kerran jo oli, niin sinne suuntasimme sitten. Ruoka tuolla on aina loistavaa! Armenialainen keittiö on sen verran erilainen mitä venäläinen, että jopa minä nautin tuolla ( en siis nauti siitä ylenmääräisestä rasvasta, mitä venäläisessä ruoassa usein on ). Armenialaiset käyttävät paljon kasviksia ruoassaan ja säilövät itse paljon. Nytkin pöydässä oli vihreitä tomaatteja lohkoina, jotka oli säilötty ja ne maistuivat turkinpippureilta ( jalapenoilta ). Lautasella borsh-keittoa. Nam!


Lauantaina suuntasimme aamupäivällä Pushkiniin, lasten ortopediseen sairaalaan. Sielläkin olemme jo usein vierailleet. Sinne tulee lapsia vanhempien kera ympäri suuren Venäjän maan. Siellä tehdään paljon erilaisia operaatioita, mitä ei muualla tehdä.


Kuvan pikkupoika makasi sairaalasängyssä. Vein hänelle tuliaispussin. Hän avasi sen ja käteen tuli ensimmäiseksi suklaalevy. Tutti lensi pois suusta. Äiti sanoi, että selvästi tietää, mitä kuoren alla on! Suloinen pieni poika!




Kävimme syömässä ennen seuraavaa vierailukohdetta. Tulkkimme suositteli gruusialaista ravintolaa eikä turhaan. Tämän kuvassa näkyvän annoksen maku oli loistava!! Se oli neljälle henkilölle ja siitä riitti hyvin kaikille. Kolmea vai neljää erilaista lihaa lisukkeineen. Ja halpaa oli. Jos nyt enää oikein muistan, niin tämän kokonaishinta oli 30 euroa tai vähän alle, eli yhden hengen hinta ei ollut paljon.

 
Turvakoti oli viimeinen käyntipaikkamme. Osa lapsista oli muualla, mutta vajaat kymmenen oli paikalla.


Ja taas kerran ajamista. Sitä siellä riitti. Vaikka ei välimatka pitkä aina ollut, niin aikaa piti silti varata ja reilusti. Suuressa kaupungissa on paljon liikennettä ja siihen pitää varautua, että aikaa menee. Metro onkin hyvä ja näppärä keino välttää ruuhkat. Ja metrosta puheenollen - ensimmäinen kerta Pietarissa, etten mennyt metrolla yhtään! Linja-autolla matkustimme henkilöauton ja pikkubussin lisäksi. Historiallinen reissu siis ;)


Sunnuntaina toisten istuessa seurakunnan kokouksessa minä pujahdin nopeasti Nevskille ja etsin itselleni ruokapaikan. Muilla oli eväitä sen verran, että sanoivat pärjäävänsä Suomen puolelle. Ensimmäinen paikka mikä vastaan tuli, oli hampurilais- / wokkiravintola. Sieltä otin pienne hampurilaisen. Maukasta.


Viipurissa istuin autossa, kun naiset menivät kauppahalliin tekemään ostoksiaan. Ilta hämärsi jo, mutta se ei meidän matkaamme haitannut.


 
Tiivistettynä tässä se matka oli.
Mennessä pientä hässäkkää Venäjän rajalla, mutta selvittiin.
Seuraava matka kenties pääsiäisenä...