maanantai 29. joulukuuta 2008


Tehtiin joulun alla monen monta piparkakkutaloa. 2/3 taloista lähtenyt uusille omistajilleen. Ja yllättyneitä olivat saajat :) Kivakiva!

Joulu tuli, oli ja meni. Rauhallisesti. Nautiskellen. Hiljaisuutta kuunnellen. Musiikista välillä nauttien. Kirjoja lukien. Kissat toki välillä omat vauhdit laitti, mutta se oli ihanan mukavaa vaihtelua. Nyt nekin jo omassa kodissaan.

Kynttilöiden valon loisteessa täällä istuskelen ja radiota kuuntelen. Pyykit narulla ( arkea! ) ja uusi satsi jo koneessa. Huomenna ajattelin Tampereelle lähteä ystäviä tapaamaan. Keskiviikkona sitten Pirkkahalliin Nokia Mission uudenvuodentapahtumaan. Joskus kun on mahdollisuus, niin silloin tekee just sitä mitä haluaa. Ja nyt haluan nähdä ystäviä! Onneksi on mahdollisuus siihen :)

Nyt otan itseäni niskasta kiinni, ja teen sen, mitä jo eilen suunnittelin - kirjoitan venäjäksi kirjettä ystävälle Pietariin. Yösijaa alan kyselemään helmikuun matkaa ajatellen. Nyt se melkein on tehtävä, jotta ehtii perille ennen kuin me mennään sinne :D . Ja eikun kirjoittelemaan....

lauantai 20. joulukuuta 2008

Kuusenkoriste :D


Vuosi sitten meillä oli vielä kolme kissaa. Keväällä lähtivät allergian takia. Äitienpäivänä nuorimmainen meni serkulleni, heidän kissansa kaveriksi. Välillä ovat täällä hoidossa, kuten nyt myös joulun aikaan. Laitan tähän mukaan yhden kuvan, missä näkee, miten ihana joulukuusi on. Jopa ilman koristeita, vasta jalkaan laitettuna.

Piparkakkutaloja tehty ja urakalla. Eilen leivottiin pari, ja tänään 7! Nyt on kaikki paistettu, koristeltu ja kasattu. Pihamaalla vielä pientä puuhaa. Huomenna "rakennustarvikeostoksille", kun pääsivät loppumaan kesken. Lapset tykkäsivät, kun sai tehdä itelleen omannäkösen torpan.

Nyt nukkumaan. Toivon, että kuusi pysyy yön pystyssä, eikä tuu mitään rysähdys-rämähdys-herätystä. Heh... No toivotaan parasta, ja pelätään pahinta. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet :)

perjantai 19. joulukuuta 2008

Väsyttää ZZZzzzzz....

Taitaa olla parasta mennä pikkuhiljaa nukkumaan. Höyhensaari ja nukkuMatti odottavat jo minua. En tiedä, minne kaikki päivät aina menevät. Tekemistä piisaa.

Tänään nuorimmainen leipoili pieniä piparkakkutaloja. Vieressä katselin, osaako tehdä osat mallin mukana. Ja kyllä osasi. Taitava poitsu :) Muutama tavallinenkin pipari tuli tehtyä, kun jäi taikinaa yli taloista. Sovittiin, etä ostan vielä lisää taikinaa, niin saa tehtyä lisää pipareita ja taloja. Annetaan muutamalle talot joulun muistamisena. Ekaa kertaa aion kokeilla talon kasaamista sokerilla. Jännittää jo valmiiksi. Sokerikuorrute kun ei oikein jämähdä kunnolla niin tlaon kasaaminen saa aikaan vaan harmia ja luhistuneita seiniä :D Täytyy vaan muistaa ostella karkkeja koristeluun.

Huomenissa sitten koululaisilla viimeinen käynti koululla vähään aikaan. Iloitsevat siitä ja suuresti. Ei tartte aamuisin heräillä kauhean aikaisin, vaan saa rauhassa nukkua. Mutta.. usein silloin herää aikaisin, kun kerran on rytmiin tottunut.

Nyt meen sinne rehveille sen masan kaa. Unia :)

maanantai 8. joulukuuta 2008

Elämää, ei sen enempää ( eikä vähempää )

Ei tää tauti tunnu lähtevän pois vaikka mitä tekis. Tai olis tekemättä. Lääkekuuri loppui ja päänsärky tuli takaisin. Lämpöä pikkasen kanssa. Viluttaa, viluttaa ja viluttaa... Mutt oottelen, ett ohi menee. Pakkohan sen on!

Viikonloppu ja itsenäisyyspäivä meni mukavissa merkeissä. Tupa oli täynnä ihania ystäviä :) Oli mukavaa ja rentouttavaa viettää tuokio heidän kanssaan. Juteltiin, syötiin, käytiin kävelyllä ihastelemassa vanhaa kaupunkia, pidettiin hauskaa, kynttilöitä poltettin ... Ihana iltapäivä/ ilta oli. Kiitos heille kaikille, jotka tänne tulivat ilahduttamaan minua :)

Nyt pitäisi pian lähteä palaveeraamaan. Tuonne pimeään, märähköön, kylmään ilmaan. Jospa tämä iso teekuppi näin etukäteen juotuna pitäisi lämpimänä.

Eilen illalla tein lapasia ja kaulaliinan. Helmikuussa reissua itään päin. Ajattelin saada sinne paaaljon vietävää. Onneksi on muutamia ihania ystäviä, jotka ovat luvanneet auttaa hamstraamaan villasukkia jne.... Taivaan Isä heidät kaikki palkitkoot!!!

torstai 4. joulukuuta 2008

joulutorttu

... tuli syötyä. Ensimmäinen tänä jouluna. Vai peräti tänä vuonna? Hmph.. Enpähän jaksa muistaa enää niiiiin kauas. Mutta hyvää oli. Lämmin glögi kyytipoikana - nams.

Lapset lähtee taas huomenissa joten lapsivapaa viikonloppu taas tulossa. Mutta ei kuitenkaan hiljaista eikä tylsää. En usko ainakaan. Iso joukko ystäviä tulossa itsenäisyyspäivää viettämään luokseni. Mukavaa vaihtelua arkeen :)

Nyt lähden tangoilemaan. Imurin kanssa. Se kun ei yksin saa mitää aikaiseksi vaan vaatii paria itselleen. Ei se auta. Minua se oottaa :(

Elämä kutsuuuuuuuuu......

maanantai 1. joulukuuta 2008

Näprääminen on kivaa :)

Oon vuosien saatossa todenut, että piiiitkän pennin ( tai siis sentin nykyään ) oon säästänyt kun oon tehnyt kaikkea kivaa omin pikku (?) kätösin. On se näprääminen ja käsityöt yleensäkin niin ihnaa ja rentouttavaa ja terapeuttista. Suosittelen ;)



Ei sitä vielä malttanutkaan nukkumaan mennä. Päätin koittaa, josko saisin tänne muutaman kuvan tekstin joukkoon. Joulukorteista osa jo valmiina. Vielä tarttis muutama tehdä...

Elämää

Ensimmäinen adventti takana ja hoosiannaa laulettu. Joulu taitaa tosissaan olla tulollaan. Kun joulukuu alkoi niin se tuntuu nyt jotenkin konkreettisemmalta se joulun tulo. Eletäänhän nyt joulukuuta! Loogista. Heh..

Parisen viikkoa tässä kärvistelty pääkipua ja tänään vihdoin menin lääkäriin. Lääkekuuri tuli. Onteloissa taas vähän tatinaa. Mut onneks ei paljoa. Eiköhän tää tästä taas iloks muutu tää elo. Ainakin ennen on muuttunut.

Tarkoitus olisi saada tähän kaupunkiin elämää. Sellaista positiivista elämää. Saada ihmisille tietoisuuteen, kuka elämän lahjan on antanut. Kertoa ihmisille, kuka Jeesus oli ja miksi Hän tähän maailmaan tuli. Tää projekti on nyt vielä ihan aluillaan, mutta eiköhän tämä tästä ala etenemään. Kunhan saadaan muutama palanen ensin loksahtamaan paikoilleen. Rukousta tarvitaan ja paljon.

Nyt nukkumaan. Raamattua lukemaan ja sitten silmäläpät sulki.

hyJm :)

lauantai 29. marraskuuta 2008

Wau!

Tuntuu, että leijun vähintään pilvissä! Omat suunnitelmat viikonlopun suhteen m enivät ihan täysin uusiksi. Mutta ei harmita pätkän tippaa!! Taivaan Isä näki paremmaksi toisenlaisen viikonlopun mulle. Sain johdattaa erään ulkomaalaisen ihmisen seurakunnan yhteyteen. Ja se, miten tapasimme, on kanssa johdatusta johdatuksen perään. Ihmeitä tapahtuu vielä tänä päivänä. Uskon sen taas kerran. Tuli todistus siitä tänään. Kun on kuuliainen Jumalalle ja tottelee, niin saa siunauksen. Ja hyvä mieli kaupan päälle :)

Hyllyjä on maalattu useampiakin ja taulun kehyksetkin tuli maalattua. Paljon muuta aikomaani en sitten ole saanutkaan aikaiseksi. Mutta ei se haittaa - ei oo mitään dead linea näillä hommilla. Onneksi.

Glögiä tässä juon ja TV7 tuossa taustalla auki. Aivan mahtavaa ylistystä taas Brasiliasta. Saattaapi olla, että pian menee kone kiinni ja keskityn kokonaan televisioon. Muutenkin ajatukset jossain ihan kaukana muualla. Levottomat. Onnelliset. Iloiset. Ei pahat ei. Todella onnellinen, kun olin kuuliainen Isälle.

Nyt muihin puuhiin. Tai siis telkkaria katselemaan ja kuuntelemaan ylistystä. Siunausta :)

perjantai 28. marraskuuta 2008

Myöhäisillan mietteitä...

On se kumma, kun kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. Vapaat uskovat sinkkumiehet valittaa, että ei oo vapaita uskovaisia sinkkunaisia. Vapaat uskovat sinkkunaiset valittaa, että ei oo vapaita uskovaisia sinkkumiehiä. Mikäköhän tässä mättää???

Vaaditaanko liikaa. Odotetaanko liikoja? Odotetaan sitä unelmien prinssiä/ prinsessaa, joka on itse täydellisyys. Sillä kukaan ei tosiasiassa ole täydellinen. Vaikka ehkä jotkut niin luuleekin :D Pitäisikö osata luopua joistakin kriteereistä? Osaisiko sitä tykästyä/ ihastua/ rakastua toiseen, joka ei vastaakaan sitä unelmien puolisoa? Onko ulkonäöllä liian suuri osuus vaatimuksissa? Loppupeleissä kuitenkin ulkoinen on se osa ihmistä, mikä rapistuu ja sisäinen sen kun kaunistuu. Hmph.... kunpa tietäisikin viisaan vastauksen.

Taitaa olla parasta vaan olla ja odottaa, että josko se Taivaan Isä elämään johdattaa puolison. Ei sitä tiedä, mitä postiluukusta eräänä päivänä kolahtaa :D

Näissä mietteissä: nukkumaan :)

Mimmin lapsivapaa viikonloppu alkoi just :)

Bussin perävalot enää näkyi. Nyt se alkoi - miniloma. Ja monta puuhaa, mitä pitäis tehdä. Keittiössä pitäis maalata yks seinä uudelleen valkoisella sekä pari hyllynpätkää myös valkoisella. Sitten olis päiväpeiton pienennystä ja tyynynpäällisen tekoa ( apua!! Osaankohan enää ommella vetoketjua :S On meinaan sen verran aikaa viime kerrasta). Takin taskun sauma rikki ja avaimet ja kännykkä putoilee ties minne. Ihan pakko ommella se reikä. Se ei oo kiva!

Mutta nyt ennen sitä vielä tovi koneella. Surffailua ja ajantappoa. Kun ei jaksais heti rynnistää kotihommiin. Pieni lepotauko suotakoon näin viikon lopulla. Onhan tässä vaikka kuuuiiinka paljon vielä aikaa ( tai sitä ainakin niin kuvittelee :D )

Alkavan viikonlopun kunniaksi ostin ite itelleni kimpun ruusuja. Kun ei kukaan muukaan osta, niin itehän se on ostettava jos mielii niitä saada. Se on tätä sinkkunaisen arkea. Kukaan ei huolehdi sinusta mutta sinä huolehdit "kaikista". Heh... Mutta: en valita. Elämä menee hyvin eteenpäin. Vaikka halipula aina välillä yllättääkin. Eilen lukaisin kirjaa "Miksi kissat ovat parempia kuin miehet?" ja tulin siihen tulokseen, että niinpä. Kumpaakaan ei ole. Allergia vei kissat uusiin koteihin ja mies läks muuten vaan uuteen "sijoitukseen" ( voi voi sitä raukkaa joka hänet otti luokseen asumaan ). Voin vaan todeta, että elämä on ihanaa! Loppuviimeks kuiteskin. On menoa ja meininkiä, niin töissä kuin vapaalla. Ei paha ei.