lauantai 21. marraskuuta 2009

Taivaassa kuunnellaan :)

Uskokaa tai älkää. Mutta mä uskon! Edellisiltana huokailin Taivaan Isälle nukkumaan kömpiessäni, että voisko Hän edesauttaa asiaa, jotta saisin jostain pikkusumman extrarahaa. No eilen perjantaina kun koulutuspäivästä bussilla työkamujen kanssa kotia kohti köröteltiin, sain puhelinsoiton ja mulle tarjottiin työtä! Eräässä firmassa oli kiire saada lisätyöläinen lauantaille ( siis tälle päivälle ) 10 tunniksi. No kun ei muutakaan tekemistä varsinaisesti ollut suunnitelmissa, niin lupauduin sinne. Puhelun jälkeen heti hokasin, että näin ne rukoukset kuullaan. Ja kuinka nopsaan Taivaan Iskä tällä kertaa vastasikaan :) Eli taas yksi rukousvastaus lisää...

Työt alkaa 16:00 ja loppuu vasta 02:00, joten aamusella koitin venyttää ja venyttää sängystä nousemista, jotta jaksan duunin loppuun saakka vetää täysillä. Mutt eiköhän se siinä sitten mene. Nyt tarttis vaan nopsaan lähtee kauppaan ja lapsosille ruokaa laitella.

Aurinkoista ( täällä ainakin paistaa <3 ) ja mukavaa ja siunattua ja.. kaikkea ihanaa viikonloppuusi :)

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Siivet- elämän ilot ja surut

Nyt aamusella kun siipiä seinällä katsonut, on alkanut päässäni soimaan eräs laulu...

Oi Jumala siipeni murtuneet, ota käsiisi ihmeellisiin. Olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin. Olen lentänyt siivin voitollisin läpi ilmojen häikäseväin. Tuhat aurinkokuntaa kiersin, joka ainoan taivaan näin. Nyt rajalla viimeisen taivaan, ja rajalla kuoleman maan. Minä vapisen enää hiljaa, ja rukoilen, rukoilen vaan.

Tapani Suonto vuonna kivi ja kanto laulua eka kerran laulanut. Mulla itse asiassa älppäri, mistä laulu löytyy. Nostalgiaa ja rahinaa, kun sitä kuuntelee.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Siipirikko


Meillä oli aikoinaan kolme kissaa. Ja nämä siivet oli sellaista "herkkua", että kissat sananmukaisesti hyppivät pisin seiniä :D Ja nyt sen huomaa. Enkelinsiivet, mitkä kokeneet kovia. Olleet elämässä mukana. Niin arjessa kuin juhlassa. Ja näinhän se menee; enkelit ovat kanssamme aina. Niitä vaan ei yleensäkään näe. Mutta usko ja luottamus on, että ne seuraavat elämän poluilla <3

Ulkomuratti


Pelastin sen partsilta sisälle viikonloppuna. Huomaa jo, että pikkasen kärsinyt ulkoilmasta ja viileistä öistä. Saas nähdä, kauanko saan sen sisällä pidettyä hengissä. Jakkaran alapuolenkin käytin hyväkseni! Lasipurkki kaivannee vielä jotain nauhaa tmv koristeeksi. Sopiva "kaulakin" purkissa just olis, siihen olis hyvä kietaista. No kuhan tästä aikaseksi saa ni eiköhän siihen jotain tule :)

home sweet home <3

Tällainen mansetti ollut kynttelikössä käytössä jo vuosia. Alunperin kynttelikkö oli tumma oliivinvihreä ( josko ymmärtää tästä kuvauksesta ), mutta parisen vuotta sitten kyllästyin siihen väriin ja maalasin askartelumaaleilla sen valkoiseksi. Viikonloppuna innostuin lukemaan joululehtiä ja -kirjoja, ja jostain löytyi tuollainen tuunattu kynttelikkö. Tosin siinä oli muistaakseni joko (muovisia?) kristallihelmipalloja rautalangassa tai sitten kristalleja riippui. Mä en vielä ole laittanut sellaisia. Saattaa olla, että kun seuraavan kerran "kyllästyn" tähän tai muuten vaan kaipaan vaihtelua, niin laitan kristalleja roikkumaan.
Tässä koristeen kanssa. Harmittaa pikkasen, kun en huomannut ottaa kuvaa ennen tuunausta.
Ja tässä lopputulos! Ilmavan kaunis, ainakin omasta mielestäni :) Kaappien kätköistä löytyi just kaks pussia valkoisia höyheniä. Nippanappa riitti, jotta tuli kaunis vielä.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Kai se uskottava on..

.. siis että kesä on ohi. Huoks! Olishan sitä lämpöä vielä halajanut, mutta kai sitä sitten taas joskus saa. Nyt alkaa olemaan jo aatokset illan hämyissä. Kynttilöitä.. kynttilöitä.. vielä enempi kynttilöitä... Ihanaa niitä poltella <3

torstai 22. lokakuuta 2009

sekaisin :D

Aikaisempi postaus matkasta laitti kaikki vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Mutta en anna sen haitata. Ei jaksa. Vieläkin vähän matkaväsymystä. Mutta ehkä idea ja ajatus kuiteskin tulee esille ja perille, vaikka ei niin kaunista olekaan jälki.

Ystävien kanssa juteltiin, että kuten joskus aikaisemminkin, niin nyt aletaan kevään matkaa varten jo pikkuhiljaa valmistautumaan. Yhdelle reissulle teimme lapsille tilkkupeittoja. Josko nyt taas vaikka saisi sellaisia aikaan tai jotain nallukoita tmv saisi tehtyä. Jos joku haluaa tulla mukaan "talkoisiin", niin teretulemast! Aikaa on ja reilusti. Kerrankin ajoissa ( toivottavasti.. hih.. )!!!

Pietari





Taas tuli idässä käytyä. Taivaan Isälle kiitos - matka meni hyvin :)
Rajaltakin pääsimme hyvin läpi, vaikka tavaraa oli "vähän" enemmän kuin sallitut määrät. Rukoukset auttoivat!

Viipurissa pysähdyttiin kauppahallissa. Ihania teekuppeja sekä teepussin alusia. Viime reissulla ihailin ja ihailin ja nyt oli "pakkopakko" ostaa astiasto. Keltapohjaiset kupit ja tassit, joissa hedelmiä. Huoks- oli ne niin ihanat vaan!

Pietarissa kävimme yhdessä päiväkodissa sekä kolmessa lastenkodissa. Oli ihanaa seurata lasten iloa ja riemua, kun saivat pienet pussit kaiken muun jättämisen lisäksi. Pienikin asia voi tuoda suuren ilon.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Kuudes päivä - naisen luominen

Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää. Paikalle ilmestyi enkeli ja kysyi: Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?

Jumala vastasi: "Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava yli 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla; hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan; hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästyi tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää: Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään! enkeli huudahti. Jumala vastasi: Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äidillä pitää olla kolme silmäparia.

Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista? enkeli tiedusteli.

Jumala nyökkäsi myöntävästi. Jep. Yksi silmäpari on tarkoitettu näkemään suljetun oven läpi samalla, kun äiti kysyy lapsiltaan, mitä he ovat tekemässä, vaikka hän tietää sen kysymättäkin. Toinen pari on niskassa, jotta hän tietäisi, mitä hänen täytyy tietää, vaikka kukaan ei usko hänen tietävän. Ja kolmas silmäpari on kasvoissa. Niiden tarkoitus on katsoa hairahtanutta lasta ja kertoa sanaakaan sanomatta, että äiti ymmärtää ja rakastaa häntä.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut. Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee huomenna loput.

Mutta kun minä en voi! Jumala vastusteli. Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmän ja kosketti naista. Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra. Pehmeä hän kylläkin on Jumala myönsi, mutta minä olen tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy.

Pystyykö hän ajattelemaan? enkeli tiedusteli. Jumala vastasi: ei ainoastaan ajattelemaan - hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea. Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jokin vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.

Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel! Mikä tarkoitus kyyneleellä on? enkeli kyseli. Jumala vastasi: Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

Enkeli oli vaikuttunut. Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon, sillä naiset toden totta ovat ihmeellisiä.

Naisilla on voimia, jotka saavat miehet ällistymään. He kantavat lapsia, he kantavat taakkoja, he kamppailevat vastoinkäymisten kanssa, mutta säilyttävät silti onnen, rakkauden ja ilon. He hymyilevät silloin, kun haluaisivat huutaa. He laulavat silloin, kun haluaisivat itkeä. He itkevät olleessaan onnellisia ja nauravat ollessaan hermostuneita. He taistelevat sen puolesta, mihin uskovat. He vastustavat epäoikeudenmukaisuutta. He eivät suostu luovuttamaan silloin, kun uskovat, että asiaan on olemassa ratkaisu.

He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat uudet kengät. He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi. He rakastavat ehdoitta. He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja. Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa. He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen. He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Illan hämyssä hämäriä aatoksia



Kirkossa käynti tekee ihmisestä kristityn siinä missä autotallissa käynti tekee hänestä auton.

On parasta elää päivä kerrallaan. Jos yrittää elää 7 päivää kerrallaan, viikko on ohi ennen kuin arvaakaan.

Yritän elä elämäni niin kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Siksi minulla on niin paljon likaisia vaatteita, sillä kuka nyt alkaisi pyykätä elämänsä viimeisenä päivänä?

Elämä: se, mitä tapahtuu yöunien välissä.

Miksi kantaa huolta huomisesta, kun tänäänkin voi tapahtua vielä mitä tahansa.

Todennäköisyys on aina 50 %. Jotakin joko tapahtuu tai ei tapahdu.

Herra, anna minulle kärsivällisyyttä ja vähän äkkiä sittenkin.

Jos Jumala halusi meidän olevan rohkeita, miksi Hän antoi meille jalat?

Mistä nämä kaikki autot tulevat? Missä on niiden pesä?

Jos tiellä on kuoppa, renkaani löytää sen.

Arkipäivän aforismeja

Ostin alesta kirjan. Monet naurut saanut. Tässä muutamia, jotka saattaa saada suupielen/-t nousemaan ylöspäin.

Raha osaa puhua. Se sanoo hyvästi.

Kun rahat loppuvat, luovuus lisääntyy.

Minulla on riittävästi rahaa loppuelämäkseni, kunhan vain en osta mitään.

On kiusallista olla lyhyt. Velat kasvavat nopeasti korvia myöten.

Tili tuli, tili meni. Näkikö kukaan kumpaakaan tilannetta?

Mitä pahaa minä taas olen jättänyt tekemättä?

Minulla on aikaa. Missä voi olla tekemättä mitään?

Näyttää jotenkin köyhältä, kun pitää käydä töissä.

Työ on vain sarja nälän aiheuttamia liikkeitä.

Ei työ tekemällä lopu. Miksi siis stressata.

Jos työ tekee elämän makeaksi, miksi niin moni työntekijä on hapan?

Perjantai-illan väsymys iski. Totaalisesti. Viikon aherrus takana ja vielä Kids Action Night. Huh! No onneks aamulla saa nukkua. Jos vaan sit unta riittää. No toivottavasti huomenna virkeempi olo.

maanantai 5. lokakuuta 2009

matkatunnelmia...

Reilu viikko ja sit olis lähtö edessä. Olohuone jo alkaa olemaankin sen näköinen, että huh! Viikon kuluttua saan vietyä täältä "välivarastoon" odottamaan matkalle lähtöä. Kenties sen aikaa tätä kestää. Taas. Ja lisää on vielä tulossa. Mutta kyllähän mä tän kestän, kun tiedä, että kuinka iso ilo ja riemu näistä kaikista on siellä määränpäässä!!!

Josko vaan jaksat, niin huokaisetko Taivaan Isälle ylöspäin. Tässä ollut kaikenlaista menoa, ja tyttökin lähdössä mukaan, niin että josko Iskä antais pikkasen matkakassaan täydennystä. Kiitos, jos jaksat kanssani tätä asiaa Isältä anoa :)

Mukavaa ja siunattua alkanutta viikkoa!

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Pietariin - jippiajei!

Viime viikolla sain töissä kuulla kauan kaipaamani vastauksen kysymykseeni, eli saan palkattomia päiviä ja pääsen lähtemään Pietariin <3 Oon ihan fiiliksissä! Meillä kun töissä ei todellakaan helpolla palkattomia myönnetä. Iso firma, ison firman säännöt. Taivaan Isä selkeesti mukana tässä asiassa.

Voimavaroja ei ole nyt hirveesti, joten en järjestä mitään suuren suurta keräystä matkaa varten, mutta eräässä päiväkodissa odottaa minua jonkin verran pehmoja ja kenties muitakin leluja, jotka käyn hakemassa ennen lähtöä. Sekä yks yllätys... Olin maanantaina ruokatunnilla salaatilla, ja erään urheiluvälinekaupan omistajan poika huikkasi, että vieläkö viet vaatteita jonnekin. Sanoin, että itse asiassa lokakuussa seuraavan kerran. Kertoi, että hänellä reilu kakskytä Niken paitaa, joiden painatus jollekin urheiluseuralle mennyt väärin, ja haluaisi ne lahjoittaa. Yhden paidan hinta a`99 €. Sanoin, että mielelläni vien ne. Eli ainakin jotain vietävää nyt tulee olemaan mulla. Plus kaikki muut, mitä toiset saa haalittua kasaan. Tosin tässä ehtis vielä jotain tumppuja tmv tekemäänkin, jos oikein reipas olisi. Mutta kun tietää, että ohjelmaa täytyy suunnitella jne.... Saattaapi olla, että aika loppuu kesken multa. Noh, ans kattoo ny kuis käy.

Eli pienen pieni lomamatka tiedossa. Pääsee irti arjesta hetkeksi. Tosin rankka reissu siitä tulee, sen tiedän jo nyt. Rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti. Mutta on se sen arvoista joka ikinen hetki siellä.

Saikkupäivää tässä tänään vielä viettelen, ja olo nyt sellainen, että taidan mennä takaisin vaaka-asentoon. Ihanaa syyskuista päivää :)

torstai 3. syyskuuta 2009

Enkeleitä

Jostain joskus sain jostain tällaisen runon. Laitan sen tänne kaikille nähtäväksi ja luettavaksi :)


Enkeleitä matkallenne,
minne kuljettekin.
Olkoon suojananne,
aina siivet enkelien!
Taivaan Isän hyvyys
kannatelkoon teitä.
Johtakoon askeleitanne
Rakkaudella.
Käsi poskellaan enkeli
ihmetteli ja kuunteli,
kuinka ihminen murheitaan,
itki ja valitteli.
Kas kun enkeleille taivaan,
työ on ihmisten
murheiden loputon työ.
Vaihtaa kysymättä toiselle poskelle,
kun emme murheiltamme
suo sijaa edes itkulle.
Auta, Jumala, huutaa yksi,
toinen kiveä palvoo.
Paljon tuskaa, murhetta
ja silti enkelit valvoo.
Horjuvat askeleemmekin,
kantaa, tuomitse ei ketään.
Huomaa, suojelee,
tuomitse ei mistään.
Tuulen tunne poskellas,
huokaus on se enkelten.
Joka juuri istui vierellein.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Eloa on paljon, mutta..


..työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä...

Sunday 4 U -tapahtuma Raumalla sunnuntaina 23.8. Lisätietoa osoitteesta: www.raumagospel.fi Tervetuloa!

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

... viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään...

..virvoittavien vetten tykö Hän minut johdattaa...

Vanhurskasten polku on kuin...


..aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Isoäidin neliöt



Tässä neliöistä virkattu kassi. Viime kesän lopulla neliöt oli valmiina jo ja jopa kasattuna, mutta vuori puuttui. Nyt se on ihan valmis!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Ikävä....

.. arskaa. Se kävi näyttäytymässä ja lämmittämässä vapun tietämillä, mutta sen jälkeen ei ole paljon näkynyt. Sitä on ikävä ja kova ;)

Vihdoinkin sain vaihdettua ylimmän kuvan. Tämä tietokone kun ei ole toiminut tosi pitkään aikaan. Kunnolla. Nettiin ei pääse. Nyt, jostain kumman syystä, toimii kuin unelma. Outoa. Tosi outoa. En ymmärrä. Nyt langaton toimii, ja välillä ei pääse edes piuhalla. Luulin jo, että koneessa joku osa mennyt rikki, kun kolmisen viikkoa oli, etten nettiin päässyt. Mutta onneks ei ollut osa rikki. Muuten vaan outoa ja hämärää. Siis tää kone, en mä ;)

Mutta nyt viimeistelemään olkalaukku. Viime kesänä sain virkattua ja liitettyä yhteen ison kasan eri värisiä isoäidin neliöitä. Nyt olen vuorittanut sen ja laittanut pohjaan ja sivureunoihin tueksi paksua pahvia, jotta ei ole ihan lörppä. Viimeistelyhommiin siis nyt, jotta laulun saa käytöön jo tänä vuonna :D

Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä teille ( ja tänne myös )!

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Jiihaa!

Kaksi työpäivää ja sitten Pietariin! Lähden sinne erään täkäläisen ystäväni kanssa ja sitten nappaamme pk-seudulta vielä yhden mukaamme. Sellaisen, joka tuntee miljoonakaupungin kuin omat taskunsa. Tuntuu, että irtiotto arjesta on enemmän kuin tervetullut! Aaargghh.... Mutta nyt nukkumaan. Pää sekaisin ja väsynyt ja... ja... Kuulemisiin!

perjantai 27. maaliskuuta 2009

kakkaroista

Pieni selvennös noihin päivänkakkarakuviin. Otin alkuperäisen kuvan viime kesänä parvekkeella olevista kukista. Torstaina olin viimeisen kerran kuvankäsittelykurssilla ja siellä "vähän" muokkailin kuvaa. Lopputulos ainakin omasta mielestäni ihan kiva. Ties, vaikka seinälle laittaisin osan kuvista ainakin.

Päivänkakkarat




Perjantai!

Ihanaa kun alkoi viikonloppu. Olin tänään töissäkin ihan "tööt" :( Join jopa kaksi tölkkiä batterya mutta eipä tullut virtaa ei. Valitettavasti. Äsken sohvalla makoilin vajaan tunnin. Pikkasen siitä tuli lisää virtaa. Lepäilyä ja musiikin kuuntelua. Oli ihan kannattavaa ja mukavaa.

Huomenna olis tarkotus mennä lapsityötä opiskelemaan. Ja sunnuntaina kans muutama tunti. Toivottavasti sitä oppis jotain uutta. Sais jotain vinkkiä ja ideaa. Mutt eiköhän sitä aina jotain päähän jää :D

Kävin tänään viemässä omani sekä ystäväni viisumihakemuskaavakkeet. Pääsiäisenä olis tarkotus lähteä meidän sekä yhden muun vielä niin Venäjälle Pietariin. Ja tällä kertaa mun omalla autollani. Vähän jotain viemistä mahtuu mukaan, ei paljoa. Ajattelin, että josko kukkaro antaa myöden niin ostaisin huovutusvillaa, superlonalusia, neuloja sekä piparimuotteja. Opettaisin siellä yhdessä paikkaa neulahuovusta. Tosin tarttis varmaan kysyä, sopiiko heille, että menisimme käymään tuossa paikassa. Luulisin, että onnistuu.

Mutta nyt jotain muuta ainakin hetken aikaa. Se on moro ny :)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Arska!!!!

... mikä ihana valoilmiö. Mä rrrrrrrakastan sitä. Eli I`m llllllloving it a`la mäkkärikieli :D Kohta tästä otan ja hilpasen ulkoilmaan. Ei malta sisälle jäädä. Ämppäri3 soimaan ja reippahasti käypi askeleet- jonnekin. Kenties meren rannalle. Kamerankin vois ehkä kaulaan heittää. Ties vaikka näkis jotain ihanaa kuvattavaakin. Ei sitä koskaan tiiä. Eilenkin ehdin -onneks- nauttimaan ihanasta keväisestä säästä. Usein lauantaina on sen verran ohjelmaa ja tekemistä, että ulkoilu jää kokonaan. Nyt ei onneksi niin käynyt.

Mutta nyt läppäri kiinni ja valmistautumaan ( = pukeutumaan ) uloslähtöä varten.

Arska- here I come ! ! !

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Muutama sana matkasta vielä. . .

Ryhmämme oli sekalainen seurakunta- ihmisiä eri seurakunnista. Nuorin matkalainen oli 9 vuotias, sitten oli 13 ja 14 sekä 19 vuotiaat ja loput aikuisia. Aina eläkeikään saakka. Naisia ja miehiä. Täältä ja muualta. Ensikertalaisia sekä niitä, jotka olivat olleet jo ennenkin muutaman kerran tai sitten useamman kerran. Oikein värikäs joukko!

Itse tässä tosissani mietiskelen, että josko lähtisi pääsiäisenä sinne taas käväisemään. Toki en voi mitään juuri mennessäni viedä, koska ehkä lähden omalla autollani. No en yksin! Eräs monenmonenmonta kertaa Pietarissa käynyt lähtisi mukaan. Mutta,,, tässä nyt vielä olen mietintämyssy päässä. Kävi nääs ilmi, että bussillakin ehkä olis mahdollisuus päästä. Tässä nyt vielä fundeeraan. Ehkä se tässä tämäkin asia kirkastuu ja valkenee. Ei vielä onneksi ole kiirettä. Viisumin ehtii saamaan nopeastikin tarvittaessa. Ja myös normaalistikin ihan suht nopeesti.

Josko joku haluaa enempi tietää, niin kyselkäähän rohkeesti. Vastaan kyllä enempi kuin mielelläni :)

Nyt nukkumaan. NukkuMatti jo huhuilee tuolla nurkan takana ;)

perjantai 27. helmikuuta 2009

Ihana matka

Alla näkyy muutamia kuvia sekä yksi videonpätkä Pietarin matkastamme. Saattaa olla, että vielä myöhemmin palaan sanoin tähän matkaan. Täytyy vieläkin sulatella kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa. Paljon pureskeltavaa. . .

Kokous

Sain ( tumpelo vaikka oonkin ) liitettyä pienen pätkän sunnuntain kokouksesta paikallisessa seurakunnassa. Iso konserttisali oli täpötäynnä väkeä. Kokous oli mahtava! Taas kerran.

Seurakunnan kokous

Turvakoti


Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, vierailukohteenamme oli turvakoti. Siellä on lapsia, jotka on poimittu kadulta turvaan. Kodissa on vanhempien lisäksi 4 tyttöä ja 4 poikaa sekä kaksi "isosiskoa" auttelemassa sekä keittiössä häärivä isoäiti. Yksi tytöistä on 12 vuotias, ja muut lapset 8-10 vuotiaita.

Täällä jos missä sai kokea Jumalan muuttavan voiman! Vuodessa lapset muuttuneet tosi paljon. Eräät virkamiehet muissa instansseissa olleet aivan ihmeissään muutoksesta, joka lapsissa tapahtunut. Sen on aikaansaanut rakkaus <3

Jumala todellakin on tämän kodin pää. Ja kun Häntä rakastetaan ja Hänen tahtoaan kysytään ja noudatetaan, niin kaikki asiat menee hyvin. Tämä noin 120 neliön koti on sisustettu Ikeasta saaduilla huonekaluilla! Saimme kuulla aivan uskomattomia tarinoita, miten kaikki asiat ovat johdattuneet parhain päin ja usein aivan uskomattomalla tavalla. Silmät ymmyrkäisinä istuimme ja kuuntelimme.

Kuvassa lapset esittävät meille laulun tanssien samalla. Sitä oli ilo katsella, kun hymyhuulin esiintyivät. Tämän jälkeen meillä matkassa olleet tytöt esittivät tanssin sekä opetettiin heille kanssa yksi tanssi. Saivat cd:n, missä oli laulu. Lupasin vielä perästä laittaa menemään cd:n, missä useampi tanssi venäläisen laulun tahdissa tanssittu. Kuhan saisi kameran, jolla kuvata. Oma kamera kun tehnyt lakon eikä toimi :(

Loppusanat: aivan ihana paikka!!!

Uteliaisuutta ilmassa


Kun jaettiin pussit, alkoi kova rapina. Jokainen halusi heti katsoa, mitä sieltä löytyi. Tässä ollaan edelleen saksalaisten sponsoroimassa lastenkodissa.

Tuhkarokko...

.. se tällä pienellä tytöllä oli. Tai oli ollut siis. Siksi hän on vihreälaikullinen. Tällä tavoin tuolla idässä vieläkin hoidetaan tuhkarokkoa. Tyttöä ei väri tainnut haitata. Hymyileväinen oli silti. Ja pussi ja valkoinen koira olivat mieluista hänelle :)

Tämä paikka on lastenkoti, jossa on 48 lasta. Saksalaiset tukevat heitä. Oli viihtyisä, siisti paikka. Lapset nukkuvat viidessä huoneessa. Kellaritiloissa iso ruokatila. Lisäksi löytyi peli/vapaa-ajan huone. 30 hoitajasta 27 on elävässä uskossa. Jeesuksen rakkaus on läsnä täällä. Siellä oli hyvä olla :)

Isot potilaat

Nämä isommat lapset oli ensalkuun pikkasen levottomia, mutta kyllähän ne siitä sitten rauhottuivat.

Lastensairaalassa


Pienimmäiset lastensairaalassa olivat aivan ihania <3

Kerroin heille, miten Jumala loi maan. He saivat osallistua "luomiseen" liimaamalla eläintarroja. Ja sehän oli aivan huippua!!! Jokaikinen liimaili ja monen monta tarraa. Jopa arat ja ujotkin uskaltautuivat mukaan touhuun. Tässä sitten lapset esittelevät aikaansaannostaan :) Ylpeinä!

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Tämä lastenkoti vilisi nuoria, reippaita tyttöjä ja poikia. Osalla oli vaikeuksia kuulemisen suhteen. Siksi tässäkin viittomia käytetään villasukkakasan vieressä. Jokainen löysi itselleen sopivat sukat.

Pienten vammaisten lasten laitos


Tulkki oli "häviksissä" ja siksi myöhästyimme sovitusta kellonajasta. Mutta aivan ihania lapsia siellä oli meitä odottamassa :) Paperipussit oli kiinnostavia ( kun ei läpi näkynyt ) ja pehmolelut ja villasukat teki kauppansa. Tosi hyvin.

Ostoksilla. . .

Käytiin paikallisessa marketissa ostamassa omenoita sekä mandariineja lapsille annettavaksi. Ostosreissun päättyessä kärry oli täynnä hedelmiä!!! Mutta loppujen lopuksi kaikille riitti. Ja se oli pääasia. Eräässä sairaalassa eräältä pieneltä pojalta laitettiin omena pussiin monen monta kertaa ( syy: omena oli pesemätön) ja aina uudelleen ja uudelleen hän sen sieltä esiin kaivoi ja söi. Oli ilmeisestikin niiiin hyvä omena :)

Pietarissa


tiistai 17. helmikuuta 2009

Jabadabaduu :)

Sain tänään ison pahvilaatikollisen villasukkia. Nyt uskon ja luulen, että saamme "sukitettua" kaikki lapset, joita tapaamme matkamme aikana. Ennestään oli 165 paria, ja nyt nuo siihen päälle vielä. Lapsia on 180-200, joten pitäisi riittää jokaiselle pari. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Eikun siis.... Toivotaan, että jokaiselle on juuri oikean kokoiset, sopivat villasukat kuormassamme! Aivan ihana fiilis. Niiiiiiiiiin paljon sukkia siunaantunut. Kyllä Taivaan Isä on hyvä! Hän on saanut ihanat ihmiset liikkeelle hyvän asian puolesta. Sanat ei riitä kertomaan, kuinka iloinen/ onnellinnen/ tyytyväinen olen. Tänään vielä sopisin alustavasti yhdestä paikasta, mihin menemme pienemmällä porukalla.

Perjantaina aamulla menemme lastenkotiin, jossa on ilmoitettu olevan 50-60 lasta ( täytyy sanoa, että nuo lukumäärät eivät juuri koskaan kyllä pidä paikkaansa... ). Iltapäivällä pienten vammaisten lasten laitos. Siellä 20-30 lasta.

Lauantaina lastensairaala aamulla, ja siellä on 25 lasta/ osasto ja kaksi osastoa ( missä vierailemme siis ), eli yhteensä 50 lasta. Iltapäivällä vuorossa turvakoti. Paikalla noin 20 lasta, mutta kokonaisuudessaan 40/48 lasta. Oolivat kysyneet, että saako myös ne lapset "muistamisen", jotka eivät ole paikalla. Ja tottakai saavat!

Sunnuntaina aamupäivällä seurakunnan kokous ( missä ON menoa ja meininkiä jopa vanhuksilla!!! Täällä Suomessa sellasita menoa ei näe). Iltapäivällä meno turvakotiin, jossa noin 12 poikaa. Uusin asukas on ollut siellä vasta viikon verran ( kuulin tänään ). Eli vaihtuvuutta on sielläkin.

Jossain vaiheessa, joku ilta, käymme vielä yhdessä turvakodissa pienemmällä porukalla. Siellä on 7-8 lasta noin 116 neliön asunnossa turvakodin johtajapariskunnan kanssa. Eli suht ahtaasti sielälkin asutaan ja elellään, mutta uskon, että onnellisina! Katujen kasvatit ovat varmaan onnellisia siellä! Ei tarvitse asua kadulla, rappukäytävissä, viemäreissä jne... eikä tarvitse pelätä, mitä yö tuo tullessaan. On puhtautta, saa käydä koulua, on ruokaa, on huolehtivat "vanhemmat"...

Rankka reissu tulossa henkisesti ja fyysisesti, mutta myös antoisa. Onneksi Taivaan Isä antaa voimaa jaksamiseen :)

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

W O W !

Tänään päätin vielä laskea villasukkavuoren. Ja niitä oli ihan huiman kauheen paljon! Kaiken kaikkiaan 165 paria villaisia sukkia. Wow ! Lisäksi oli 14 paria vanttuita. Ja yksi sydämellinen pipo. Kyllä nyt lämpenee viluloiset varpaat :) Vielä kerran kiitos = spasiba venäläislapset sanoisivat.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Pehmolelukeräys



Ystävänpäivään teemaan sopi hyvin pehmolelukeräys. Erään lastenlaulun sanoin : Minun ystäväni on kuin villasukka joka talvella lämmittää.... Villasukkiakin tuli aivan ihanan paljon. Kiitos erikseen ja yhteisesti kaikille niille ihanille ihmisille, jotka laititte puikkonne heilumaan :) Nyt saa moni lapsi ja nuori varpaat lämpimiksi. Ihanaa! Keräykseen tuli myös paljon, ja osa aivan tuliteräuusia, pyyheliinoja, petivaatteita, peittoja sekä vähän vaatteita. Kyllä sitä nyt kelpaa reissuun lähteä. Tuli pussukoita, nyssäköitä, laatikoita, säkkejä. Tässä kuvassa näkyy kaikki tänään saadut tavarat ( siitä ei kyllä saa oikein hyvää käsitystä tavaroiden runsaudesta.. pussukoita ja nyssäköitä päällekkäin paljon ) . Siinä meni tunti ja toinen ja enemmänkin, kun kaikki käytiin läpi ja lajiteltiin. Vilukissakin tarkeni ja hyvin t-paidalla :D Ei tullu vilu lähelle, ehei!

Odottelen vielä viime viikon lopulla tilaamiani cd-levyjä. Monen vuoden odottelun jälkeen käännettiin vihdoinkin Jippii-lauluja venäjäksi. Ihanat ihmiset ympärilläni halusivat osallistua cd-levyjen hankintaan. Saamillani rahoilla sain tilattua 50 levyä! Eli nyt on edes muutama levy jaettavaksi. Osa annetaan ehkä suoraan lapsille, osa menee yhteiseen käyttöön. Ehkä joskus taas saan rahaa kasaan sen verran, että voidaan lisää viedä. Ja tämä tällainen edullinen setti: ostaessaan koko laatikollisen levyjä saa ne 5 egeä kappale ( siis jos vie itään mennessään.. hyväntekeväisyyteen siis ). Normaalisti cd:n hinta 17 euroa. Eli edullinen hinta :) Ja se on meidän reissaajien onni.

Torstaina tarkoitus lähteä matkaan. Bussi starttaa aamusella kello 6:00. Auton lastaus alkaa puolisen tuntia aikaisemmin jo. Eli piiiitkä päivä tulossa. Illalla Pietarissa ollaan joskus siinä kahdeksalta Suomen aikaa. Matka täällä Suomen puolella menee ihan jees sutjakkaasti, mutta Venäjän tullissa se sitten voipi alkaa. Siis se hidas matkan teko. Mutta se on jo ihan normaalia.

Kenties vielä ennen matkaa ehdin tänne jotain raapustaa. Aika ohjelmoitu kyllä on nuo mun päiväni ennen reissua... hih... Mutta ellei ennen, niin ainakin jälkeen täällä sitten taas.

Näkemisiin!

Ystävänpäivänä


Elämä kuljettaa omia polkujaan. Joskus se johdattaa aurinkokukkuloille, joskus luopumisen laaksoihin. Muista, että kaikki on osa suurta suunnitelmaa ja että sinusta pidetään joka hetki hyvää huolta.

Enkeleitä päivääsi!

torstai 5. helmikuuta 2009

Hymy

Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei tee antajaansakaan köyhemmäksi.
Se kestää vain hetken, mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti.
Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen, että pystyisi tulemaan toimeen ilman sitä;
eikä kukaan niin köyhä, ettei se häntä rikastuttaisi.

Hymy luo onnea kotiin, hyvää tahtoa liike-elämään ja on ystävyyden tunnus.
Se tuo levon väsyneille, ilon lannistuneille, auringonpaisteen murheellisille, ja on luonnon paras vastamyrkky kaikkiin huoliin.
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä tai varastaa, sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa kenellekään kuin poisannettuna.

Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilläkseen.
Hymyile sinä heille, sillä ei kukaan niin suuresti hymyä tarvitse kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä.
Voihan olla...

... että meillä ei ole yhtä paljon lahjoja, tai yhtä paljon rahaa kuin jollakin toisella, mutta meillä on joka tapauksessa jotakin korvaamattoman arvokasta; oma ainutlaatuinen, henkilökohtainen yksilöllisyytemme.

... että meillä on paljon ongelmia, mutta on hyvä että on elossa ja pystyy niitä ratkomaan.

... että meillä on enemmän kuin oma osuutemme vaikeuksia ja koettelmuksia, mutta meillä on myös paljon sellaista, josta voimme olla kiitollisia.

... että vanhenemme, mutta luultavasti myös viisastumme.

... että emme saavuta mainetta ja mammonaa, mutta meillä on todennäköisesti joitakin uskollisia, korvaamattoman arvokkaita ystäviä joihin voimme aina luottaa.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Valo voittaa ...

kaiken pimeyden. Valo voittaa, risti Jeesuksen... Nyt on fiilarit kohenemaan päin. Tauti alkaa oleen historiaa. Ja kun vielä rautakuuri puree, niin ehkä alhainen hemoglobiini ( 114 vaan ) alkaa nousujohtoisen linjan. Kaiketikin väsymyskin alkaa väistymään taka-alalle, kun vähän saa potkua purkista :D

Ulkona ihana ilma. Aurinko paistelee. Puut kuurassa. Linnut laulavat. Ehkä se kesä sittenkin tulee!!! Mutta vielä tartteee malttaa odotella. Ja kauan. Sniff.. Mutta ehkä mä kestän ja jaksan. Hyvää kannattaa odottaa ;)

Pari viikkoa, ja sitten pääsen Pietariin. Villasukkia on jo tullut ja lisää on tulossa. Pehmolelukeräys on tulossa ( la 14.2. ). Lisäksi tulee kenkiä, vaatteita ja huopia. Ihanaa! On taas, mitä viedä sinne puutteessa eläville. Kyllä Taivaan Isä vaan ON ihana. Kaikki järjestyy. Ajallaan. "Ajallaan, ajallaan. Jumalamme toimii aina ajallaa. Herra opetathan mua, aina odottamaan sua. Jumalamme toimii aina ajallaan." Tuon viisauden kun muistaisi ja aina.

Huomenna työhaastattelu. Jänskättää pikkasen. Ystäväni, yksi kolmesta haastattelijasta, tosin sanoi, että mulla on jo jalka oven välissä. Saakoon Taivaan Isä olla läsnä huomisessa tilanteessa. Ja menköön asia niin, kuin Hänen tahtonsa on.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Outo vilukissa

Olen sellainen. Jopa lääkäri totesi, että "ei ihan normaalia" :D Siis kun nyt tuli se viimeinen tippa mulle. Aina varpaat jäässä. Tai itse asiassa ei aina, jos tarkennetaan. Kun olen sairaana, enkä vielä kokonaan terve, niin silloin varpaitani ei palella. Nurinkurista. Muuten aina, joka ilta, varpaat kylmät. Joskus jopa jääkylmät. Välillä jopa öisin ne hohkaavat kylmyyttä, ihan luita myöten. Ja se ei ole kivaa. Ei todellakaan. Voin kertoa sen rehellisesti. Mutta tänään nyt labrakokeissa, ja jos ei sieltä löydy syytä tähän vaivaan, niin sitten verisuonikirurgin pakeille. Haluan selvyyden ja avun tähän vaivaan. Aika aikansa kutakin - vuosia tästä kärsineenä haluan tämän ajanjakson loppuvan.

Tässä inspiraatiota odottelen. Töitä pitäis alkaa pakertamaan. Tosin keskiviikkona oleva työhaastattelu jänskättää, ja vie samalla vähän intoa tästä nykyisestä työstä. Ans kattoo, kuis meikäläisen käy. Olenko pian uudessa työpaikassa vai en. Taivaan Isä yksin tietää ja johdattakoon Hän parhaalla katsomallaan tavalla. Joulua ennen jo minulle soitettiin ja tuonne pyydettiin hakemaan, mutta silooin koin, että ei. Viime viikolla tulin toisiin ajatuksiin. En tiedä miksi. Soittelin, ja sain kuulla, että eräs ihminen olisi samana päivänä mulle soitellutkin ja taas sinne houkutellut. Nyt kuulema olen jo vähän jalka oven välissä. Saas nähdä, jääkö se siihen ovenrakoon vai pääsenkö astumaan sisälle saakka. Aika sen näyttää :)

Nyt toivottelen oikein Isän siunaamaa alkanutta viikkoa!

lauantai 17. tammikuuta 2009

Nyt se sitten iski talouteemme..

.. ai että mikäkö? No se kovin surullisen kuuluisa influenssa a-virus :(

Edellisyönä neitokainen oksensi parin tunnin aikana muutaman kerran. Jäi kotiin lepäilemään eikä lähtenyt kouluun. Iltapäivällä kotiuduttuani kertoili, että ihan kauhee vilu on ollut koko päivän. Oli huilaillut ja nukkunut koko armaan kauniin pikkupakkasperjantaipäivän. Alkuillasta annoin kuumemittarin. Ajattelin, että katsellaan, onko sitä kuumetta ja jos on, niin minkä verran. Tovin odoteltuamme sitten pääsimme katsomaan, mitä se mittari oikein näyttää. Ja... piti oikein kaksi kertaa hieraista silmiä, ennen kuin uskon lukemat. Näytti huimat 40,2 astetta :O Siis kukaan lapsista ei ole koskaan ollut tuollaisessa kuumeessa. Jo ymmärsin, että oli viluttanutkin. Annoin lääkettä, josko helpottais oloa ja sais kuumeen laskemaan. Reilun tunnin päästä tehtiin tarkistusmittaus. Ja voi elämä :( Kuume oli noussut! 40,5 näytti tällä kertaa. Päätin, että nyt lääkäriin. Koitin soittaa, mutta puhelin varattuna. Ei muuta ku nuorempi mummille yökylään ja menoks. Olin varautunut useamman tunnin reissuun. Tietäähän nämä tk:t. Perjantai-ilta ja ruuhkat. Ja vaikka ei olis perjantaikaan eikä ilta, niin aina ruuhkaa ja tuntien odottamista. Reilu 10 minuuttia saimme odottaa, ennen kuin meidät käskettiin luukulle. Siinä perusasiat läpi ja odottamaan, että lääkäri kutsuu. Ei kuulema montaa pitäis olla edellä. Huoks... ei montaa ja sit tietty tulee sairasautoja ja... kaikki tämä jo mielessäni risteilli. Tyttö heitti kengät jaloistaan ja meni penkille pitkälleen. Ja saman tien tulikin jo kutsu lääkärille. Tosi nopeaa! Ihme!!! Pikatesti otettiin, ja tulehdusarvo ihan ookoo. Aamulla käski labraan ja sitten uudelleen lääkärin vastaanotolle. Ja eikun kotiin. Nuorimmainen haettiin samalla reissulla, ei halunut jäädä yökylään vaan tulla äidin kanssa kotiin. Kuulema haluaa olla äitiä lähellä <3 Äiti kulta on paras, kuulema :) Ja ihme nro 2 - kuume laski reissun aikana, ilman lääkettä 0,8 astetta!

Aamulla uudelleen reissuun. Labrassa ei ollut jonoa, ja kokeet otettiin. Sitten istumaan ja o-dot-ta-maan, kunnes tulokset valmistuvat. 1 1/2 tuntia veikkaili, että saadaan istuskella. Siinä sitten istuttiin ja ihmeteltiin ( tai minä luin kirjaa ja tyttö lepäili ) kunnes vuoromme tuli. Sama lääkäri oli paikalla kuin illallakin. Ennenkuin sain edes itseni kokonaan sisälle huoneeseen, niin jo lääkäri totesi, että influenssa a-virus se on. Kirjoitti lääkereseptin ja sanoi, että jos haluaa, niin voi hakea apteekista. Se ehkä helpottaa ja ehkä lyhentää tautia. Maksaa noin 20-30 euroa se 5 päivän kuuri. Ja ilmoitusluontoisena asiana vielä mainitsi, että tauti saattaa tarttua muihinkin :( Toivottavasti ei! Jos äitee sairastuu, niin sitten on kämppä mullin mallin. Uhh!!!

Toin tytön kotiin ja lähdin jotain troppia apteekista hakemaan. Siellä sain kuulla, että lääkärin mainitsemalla lääkkeellä ei ole juurikaan mitään vaikutusta. Eli olin itse tullut ihan oikeaan lopputulokseen- ei lääkettä kun ei tiedä, auttaako edes. Apteekin jälkeen hakemaan limua ja mehua. Ja kotiin. Sairastelija täällä jo nälkäisenä ( ohoh ) odotteli. Kanasalaatti maistui hänellekin.

Nyt jännityksellä odottelen, onko lisää sairastelijoita tulossa...

torstai 15. tammikuuta 2009


Nuutin päivä on ohi. Jo sitä odotettiinkin sitten tulevaksi. Tyytyväisiä lapsosia oli illalla, kun kotiin palailivat. Nuorempi nuutti oli tehnyt jopa jotain sellaista, mihin en olisi uskonut hänen pystyvän -kävi yksin muutamassa paikassa laulamassa, kun kaveri väsähti! Wau! Hatunnoston arvoinen asia. Rohkea pikku"lepakko".

Nukkumaan mennessä meinasi tulla ongelmia naamapesun kanssa. Ei olisi halunut pestä laisinkaan sitä :D Mutta totesin, että muuten aamulla on tyynyliina ihan suttuinen ja naama kukertavan kirjava. Nooh... lopuksi ihan leppoisissa tunnelmissa sai naaman pestyä. Ensi vuonna uudelleen!

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Arki alkoi

Nyt se arki sitten alkoi ja oikein kunnolla, kun koulut ( ja työ ) on taas ajankohtainen asia. Lapset lähti ihan hyvin kouluun, mutta itsellä tuntuu olevan käynnisttysvaikeuksia. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. . .

Joulukin meni sitten. Eilen riisuin kuusen ja muutkin esillä olleet joulukoristeet saivat mennä laatikoihin ja odottamaan taas seuraavaa esilleottoa. Sitten jooossskkuuusss.... Siihenhän on vielä aikaa vaikka kuinka. Tosin - jos fiksu olisi, niin aloittelisi pikkuhiljaa tasa tekemään joulukortteja ja jotain pehmeitä juttuja paketoitavaksi. Mutta täytyy sanoa, että tuskin tulen tekemään muuta kuin ajattelemaan asiaa. Kaikkea muuta kun on tehtäväksi ja vaikka kuinka. Nytkin työn alla ystäväni pojalle villasukat. Ei kuulema myyjäisistä tai mistään saa hälle sopivia sukkia. Enkä ihmettele asiaa. Poika täytti viime vuoden viimeinen päivä 15 vuotta, ja kengän koko on 50/51 eli iso! No pian hällä on sukat ( jos mä saan puikot kilisemään ahkeraan ).

Eilen kun olin saanut joulutavarat pois ja imuroisin, niin samalla innostuin pikkasen mööbliseeraamaan. Pari huonekalua sai luvan vaihtaa paikkaa. Ja taas on niin mukavan piristävää :) Ei siihen paljon tarvita, että tunnelma muuttuu. Nuorimmaisen huoneesta pakattiin laatikoihin tavaroita, joilla ei enää leiki. Viedään vinttiin säilytykseen. Turhaa tavaraa yritän nyt karsia, jotta ei olisi niin ahdasta. Pieni asunto muutenkin ja pienet, ahtaat säilytystilat.

Nyt olisi varmaan taas aika jatkaa töiden tekoa. Tällainen pieni tauko aina silloin tällöin antaa kummasti lisäenergiaa "oikeisiin töihinkin" :D

Ihanaa tätä vuotta sinulle :)

torstai 1. tammikuuta 2009

Uusi vuosi . . .

.. uudet kujeet :D

Jännityksellä odottelen, mitä tuo tämä vuosi tullessaan. Suunnitelmia monenlaiseen juttuun on, mutta mitä muuta? Mitä Taivaan Isällä on varrattuna MINUA varten. Välillä kun pakkaa olemaan hätähousu, niin haluaisi "kaikki tänne ja heti". Mutta... Onneksi saan luottaa siihen, että Isä viisaudessaan tietää, mikä milloinkin on parasta. Aikataulut Hänen käsissään. Luottamusta siis luottamusta...

"Loma" pian ohi. Lapset kotiutuvat pian. Uusi vuosi meni Tampereella ystäviä tapaillessa ja Pirkkahallissa ollessa. Nautin. Suunnattomasti. Sai vaan olla eikä tarvinut huolehtia kenestäkään. Harvinaista herkkua.

Nyt kirjan kimppuun. Vielä hetki lepäilyä, ennen kuin meno ja meininki taas alkaa. Ihanaahan se on. Kyllähän sitä kaipaisi ja paljon, jos se loppuisi elämästä. Lapset on kuiteskin niin ihania :)