lauantai 17. tammikuuta 2009

Nyt se sitten iski talouteemme..

.. ai että mikäkö? No se kovin surullisen kuuluisa influenssa a-virus :(

Edellisyönä neitokainen oksensi parin tunnin aikana muutaman kerran. Jäi kotiin lepäilemään eikä lähtenyt kouluun. Iltapäivällä kotiuduttuani kertoili, että ihan kauhee vilu on ollut koko päivän. Oli huilaillut ja nukkunut koko armaan kauniin pikkupakkasperjantaipäivän. Alkuillasta annoin kuumemittarin. Ajattelin, että katsellaan, onko sitä kuumetta ja jos on, niin minkä verran. Tovin odoteltuamme sitten pääsimme katsomaan, mitä se mittari oikein näyttää. Ja... piti oikein kaksi kertaa hieraista silmiä, ennen kuin uskon lukemat. Näytti huimat 40,2 astetta :O Siis kukaan lapsista ei ole koskaan ollut tuollaisessa kuumeessa. Jo ymmärsin, että oli viluttanutkin. Annoin lääkettä, josko helpottais oloa ja sais kuumeen laskemaan. Reilun tunnin päästä tehtiin tarkistusmittaus. Ja voi elämä :( Kuume oli noussut! 40,5 näytti tällä kertaa. Päätin, että nyt lääkäriin. Koitin soittaa, mutta puhelin varattuna. Ei muuta ku nuorempi mummille yökylään ja menoks. Olin varautunut useamman tunnin reissuun. Tietäähän nämä tk:t. Perjantai-ilta ja ruuhkat. Ja vaikka ei olis perjantaikaan eikä ilta, niin aina ruuhkaa ja tuntien odottamista. Reilu 10 minuuttia saimme odottaa, ennen kuin meidät käskettiin luukulle. Siinä perusasiat läpi ja odottamaan, että lääkäri kutsuu. Ei kuulema montaa pitäis olla edellä. Huoks... ei montaa ja sit tietty tulee sairasautoja ja... kaikki tämä jo mielessäni risteilli. Tyttö heitti kengät jaloistaan ja meni penkille pitkälleen. Ja saman tien tulikin jo kutsu lääkärille. Tosi nopeaa! Ihme!!! Pikatesti otettiin, ja tulehdusarvo ihan ookoo. Aamulla käski labraan ja sitten uudelleen lääkärin vastaanotolle. Ja eikun kotiin. Nuorimmainen haettiin samalla reissulla, ei halunut jäädä yökylään vaan tulla äidin kanssa kotiin. Kuulema haluaa olla äitiä lähellä <3 Äiti kulta on paras, kuulema :) Ja ihme nro 2 - kuume laski reissun aikana, ilman lääkettä 0,8 astetta!

Aamulla uudelleen reissuun. Labrassa ei ollut jonoa, ja kokeet otettiin. Sitten istumaan ja o-dot-ta-maan, kunnes tulokset valmistuvat. 1 1/2 tuntia veikkaili, että saadaan istuskella. Siinä sitten istuttiin ja ihmeteltiin ( tai minä luin kirjaa ja tyttö lepäili ) kunnes vuoromme tuli. Sama lääkäri oli paikalla kuin illallakin. Ennenkuin sain edes itseni kokonaan sisälle huoneeseen, niin jo lääkäri totesi, että influenssa a-virus se on. Kirjoitti lääkereseptin ja sanoi, että jos haluaa, niin voi hakea apteekista. Se ehkä helpottaa ja ehkä lyhentää tautia. Maksaa noin 20-30 euroa se 5 päivän kuuri. Ja ilmoitusluontoisena asiana vielä mainitsi, että tauti saattaa tarttua muihinkin :( Toivottavasti ei! Jos äitee sairastuu, niin sitten on kämppä mullin mallin. Uhh!!!

Toin tytön kotiin ja lähdin jotain troppia apteekista hakemaan. Siellä sain kuulla, että lääkärin mainitsemalla lääkkeellä ei ole juurikaan mitään vaikutusta. Eli olin itse tullut ihan oikeaan lopputulokseen- ei lääkettä kun ei tiedä, auttaako edes. Apteekin jälkeen hakemaan limua ja mehua. Ja kotiin. Sairastelija täällä jo nälkäisenä ( ohoh ) odotteli. Kanasalaatti maistui hänellekin.

Nyt jännityksellä odottelen, onko lisää sairastelijoita tulossa...

torstai 15. tammikuuta 2009


Nuutin päivä on ohi. Jo sitä odotettiinkin sitten tulevaksi. Tyytyväisiä lapsosia oli illalla, kun kotiin palailivat. Nuorempi nuutti oli tehnyt jopa jotain sellaista, mihin en olisi uskonut hänen pystyvän -kävi yksin muutamassa paikassa laulamassa, kun kaveri väsähti! Wau! Hatunnoston arvoinen asia. Rohkea pikku"lepakko".

Nukkumaan mennessä meinasi tulla ongelmia naamapesun kanssa. Ei olisi halunut pestä laisinkaan sitä :D Mutta totesin, että muuten aamulla on tyynyliina ihan suttuinen ja naama kukertavan kirjava. Nooh... lopuksi ihan leppoisissa tunnelmissa sai naaman pestyä. Ensi vuonna uudelleen!

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Arki alkoi

Nyt se arki sitten alkoi ja oikein kunnolla, kun koulut ( ja työ ) on taas ajankohtainen asia. Lapset lähti ihan hyvin kouluun, mutta itsellä tuntuu olevan käynnisttysvaikeuksia. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. . .

Joulukin meni sitten. Eilen riisuin kuusen ja muutkin esillä olleet joulukoristeet saivat mennä laatikoihin ja odottamaan taas seuraavaa esilleottoa. Sitten jooossskkuuusss.... Siihenhän on vielä aikaa vaikka kuinka. Tosin - jos fiksu olisi, niin aloittelisi pikkuhiljaa tasa tekemään joulukortteja ja jotain pehmeitä juttuja paketoitavaksi. Mutta täytyy sanoa, että tuskin tulen tekemään muuta kuin ajattelemaan asiaa. Kaikkea muuta kun on tehtäväksi ja vaikka kuinka. Nytkin työn alla ystäväni pojalle villasukat. Ei kuulema myyjäisistä tai mistään saa hälle sopivia sukkia. Enkä ihmettele asiaa. Poika täytti viime vuoden viimeinen päivä 15 vuotta, ja kengän koko on 50/51 eli iso! No pian hällä on sukat ( jos mä saan puikot kilisemään ahkeraan ).

Eilen kun olin saanut joulutavarat pois ja imuroisin, niin samalla innostuin pikkasen mööbliseeraamaan. Pari huonekalua sai luvan vaihtaa paikkaa. Ja taas on niin mukavan piristävää :) Ei siihen paljon tarvita, että tunnelma muuttuu. Nuorimmaisen huoneesta pakattiin laatikoihin tavaroita, joilla ei enää leiki. Viedään vinttiin säilytykseen. Turhaa tavaraa yritän nyt karsia, jotta ei olisi niin ahdasta. Pieni asunto muutenkin ja pienet, ahtaat säilytystilat.

Nyt olisi varmaan taas aika jatkaa töiden tekoa. Tällainen pieni tauko aina silloin tällöin antaa kummasti lisäenergiaa "oikeisiin töihinkin" :D

Ihanaa tätä vuotta sinulle :)

torstai 1. tammikuuta 2009

Uusi vuosi . . .

.. uudet kujeet :D

Jännityksellä odottelen, mitä tuo tämä vuosi tullessaan. Suunnitelmia monenlaiseen juttuun on, mutta mitä muuta? Mitä Taivaan Isällä on varrattuna MINUA varten. Välillä kun pakkaa olemaan hätähousu, niin haluaisi "kaikki tänne ja heti". Mutta... Onneksi saan luottaa siihen, että Isä viisaudessaan tietää, mikä milloinkin on parasta. Aikataulut Hänen käsissään. Luottamusta siis luottamusta...

"Loma" pian ohi. Lapset kotiutuvat pian. Uusi vuosi meni Tampereella ystäviä tapaillessa ja Pirkkahallissa ollessa. Nautin. Suunnattomasti. Sai vaan olla eikä tarvinut huolehtia kenestäkään. Harvinaista herkkua.

Nyt kirjan kimppuun. Vielä hetki lepäilyä, ennen kuin meno ja meininki taas alkaa. Ihanaahan se on. Kyllähän sitä kaipaisi ja paljon, jos se loppuisi elämästä. Lapset on kuiteskin niin ihania :)