lauantai 29. marraskuuta 2008

Wau!

Tuntuu, että leijun vähintään pilvissä! Omat suunnitelmat viikonlopun suhteen m enivät ihan täysin uusiksi. Mutta ei harmita pätkän tippaa!! Taivaan Isä näki paremmaksi toisenlaisen viikonlopun mulle. Sain johdattaa erään ulkomaalaisen ihmisen seurakunnan yhteyteen. Ja se, miten tapasimme, on kanssa johdatusta johdatuksen perään. Ihmeitä tapahtuu vielä tänä päivänä. Uskon sen taas kerran. Tuli todistus siitä tänään. Kun on kuuliainen Jumalalle ja tottelee, niin saa siunauksen. Ja hyvä mieli kaupan päälle :)

Hyllyjä on maalattu useampiakin ja taulun kehyksetkin tuli maalattua. Paljon muuta aikomaani en sitten ole saanutkaan aikaiseksi. Mutta ei se haittaa - ei oo mitään dead linea näillä hommilla. Onneksi.

Glögiä tässä juon ja TV7 tuossa taustalla auki. Aivan mahtavaa ylistystä taas Brasiliasta. Saattaapi olla, että pian menee kone kiinni ja keskityn kokonaan televisioon. Muutenkin ajatukset jossain ihan kaukana muualla. Levottomat. Onnelliset. Iloiset. Ei pahat ei. Todella onnellinen, kun olin kuuliainen Isälle.

Nyt muihin puuhiin. Tai siis telkkaria katselemaan ja kuuntelemaan ylistystä. Siunausta :)

perjantai 28. marraskuuta 2008

Myöhäisillan mietteitä...

On se kumma, kun kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. Vapaat uskovat sinkkumiehet valittaa, että ei oo vapaita uskovaisia sinkkunaisia. Vapaat uskovat sinkkunaiset valittaa, että ei oo vapaita uskovaisia sinkkumiehiä. Mikäköhän tässä mättää???

Vaaditaanko liikaa. Odotetaanko liikoja? Odotetaan sitä unelmien prinssiä/ prinsessaa, joka on itse täydellisyys. Sillä kukaan ei tosiasiassa ole täydellinen. Vaikka ehkä jotkut niin luuleekin :D Pitäisikö osata luopua joistakin kriteereistä? Osaisiko sitä tykästyä/ ihastua/ rakastua toiseen, joka ei vastaakaan sitä unelmien puolisoa? Onko ulkonäöllä liian suuri osuus vaatimuksissa? Loppupeleissä kuitenkin ulkoinen on se osa ihmistä, mikä rapistuu ja sisäinen sen kun kaunistuu. Hmph.... kunpa tietäisikin viisaan vastauksen.

Taitaa olla parasta vaan olla ja odottaa, että josko se Taivaan Isä elämään johdattaa puolison. Ei sitä tiedä, mitä postiluukusta eräänä päivänä kolahtaa :D

Näissä mietteissä: nukkumaan :)

Mimmin lapsivapaa viikonloppu alkoi just :)

Bussin perävalot enää näkyi. Nyt se alkoi - miniloma. Ja monta puuhaa, mitä pitäis tehdä. Keittiössä pitäis maalata yks seinä uudelleen valkoisella sekä pari hyllynpätkää myös valkoisella. Sitten olis päiväpeiton pienennystä ja tyynynpäällisen tekoa ( apua!! Osaankohan enää ommella vetoketjua :S On meinaan sen verran aikaa viime kerrasta). Takin taskun sauma rikki ja avaimet ja kännykkä putoilee ties minne. Ihan pakko ommella se reikä. Se ei oo kiva!

Mutta nyt ennen sitä vielä tovi koneella. Surffailua ja ajantappoa. Kun ei jaksais heti rynnistää kotihommiin. Pieni lepotauko suotakoon näin viikon lopulla. Onhan tässä vaikka kuuuiiinka paljon vielä aikaa ( tai sitä ainakin niin kuvittelee :D )

Alkavan viikonlopun kunniaksi ostin ite itelleni kimpun ruusuja. Kun ei kukaan muukaan osta, niin itehän se on ostettava jos mielii niitä saada. Se on tätä sinkkunaisen arkea. Kukaan ei huolehdi sinusta mutta sinä huolehdit "kaikista". Heh... Mutta: en valita. Elämä menee hyvin eteenpäin. Vaikka halipula aina välillä yllättääkin. Eilen lukaisin kirjaa "Miksi kissat ovat parempia kuin miehet?" ja tulin siihen tulokseen, että niinpä. Kumpaakaan ei ole. Allergia vei kissat uusiin koteihin ja mies läks muuten vaan uuteen "sijoitukseen" ( voi voi sitä raukkaa joka hänet otti luokseen asumaan ). Voin vaan todeta, että elämä on ihanaa! Loppuviimeks kuiteskin. On menoa ja meininkiä, niin töissä kuin vapaalla. Ei paha ei.