keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

DIY tyynyliina


Kankaanpainoseulat valmiina! Värejä valmiina! Sanomalehtiä valmiina! Vaahtomuovisapluunat valmiina! Leimasimet valmiina!


Pieni ja ahdas keittiö, mutta kummasti sinne vaan sai kaikki mahdutettua :)


Pigmentit, josko tarvii lisää värejä tehdä sekä muutama lisävärikin jo valmiina.


Serkun lapset tuli sunnuntaina tekemään itselleen tyynyliinat ja alla olevilla he ne sitten toteuttivat. Tyttö on 5 vuotta ja poika 2 vuotta. Oli helppoa heidän kanssaan ja molemmat hokasivat nopeasti, mitä tehdä ja miten. Tytölle kerroin, että ottaa purkista teelusikalla pikkasen väriä eläimeen ja tupulla sen siihen sitten levittää. Se riitti ohjeistukseen ja hienosti hoiti homman! Yhtään suttua ei tullut tyynyliinalle eikä väriäkään levittänyt liikaa. Olin positiivisesti yllättynyt :) Isompien koululaisten kanssa joskus jollainleirillä painettu ja sitä värin määrää! Kuivuminen kestänyt tosi kauan, kun väri"klömppejä" ollut t-paidassa. Poika oppi myös, miten leimasimeen paina kuvion ja sitten painaa tyynyliinalle. Hänen tyynyliinaansa jäi sormenjälkiä, koska sormet pakkasivat kastumaan samalla kun leimakin. Mutta se ei haitannut tahtia, ei! Välillä pestiin sormet ja sitten taas jatkettiin.



Sanat " tää on kivaa! " kuulin useammankin kerran työn lomassa. Sovittiin, että kesäksi voitaisiin tehdä vaikka t-paidat heille. Heti innostuivat.

Ja tässä valmiit tuotokset, joista olen ylpeä! Poika tykkäsi sinisestä ja vihreästä, jotka kuvassa nyt eivät kauhean hyvin näy,


Neiti innostui tekemään kunnon eläintarhaa :)


Alla olevassa kuvassa näkyy eläinten lisäksi poika, joka on eläinlääkäri sekä tyttö, joka on eläintenhoitaja. Hienosti ajatteli neiti!


Nuorempikin halusi väreillä kokeilla, mutta taisi tykätä leimasimista kuitenkin enemmän.


Iso juttu tytölle oli kuulemma myös se, että lapset olivat kahdestaan luonani "hoidossa", eikä ollut vanhempia tai isovanhempia mukana! Nuorempi parit kyyneleet tirautti, kun äiti lähti, mutta keskittyi aika pian tyynyliinaan ja äiti unohtui :)

Tässä siis näkee, että kyllä pienetkin lapset osaa ja ovat taitavia!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Tuliaisia

Olen ostellut matkalle tuliasia. Muutamat ystävät ystävineen ovat antaneet joko rahaa tai sitten tuoneet tavaraa, mistä olen heille vihjaillut tarvetta olevan. Ja nyt jo on jotain vietävää :)


Paperipäällysteisiä karkkeja, kyniä saksia, tikkareita...


Hammasharjoja ja hammastahnatuubeja likemmäs 60 kappaletta kumpaisiakin.


Suht iso satsi jo, mutta onhan niitä lapsiakin paljon siellä odottamassa!


Usein tavataan 350-500 lasta reissun aikana!


Eli ei näillä viemisillä vielä pitkälle pötkitä. Pietarista ostamme aina pusseihin hedelmiä ja karkkeja. Näitä viemisiä, joita on vielä tulossa onneksi lisää, jaetaan sitten vain joihinkin lastenkoteihin.


Onneksi on ystäviä ja heillä ystäviä! Työttömänä ei tosiaankaan olisi varaa tällaisia määriä ostella vietäväksi itään. Vajaa kuukausi vielä aikaa. Pikkasen on vielä annettua rahaa kukkarossa jemmassa, joten ens viikolla ostelemaan puuvärikyniä ja jotain muita koulutarvikkeita.

Aurinkoista sunnuntaita sekä naistenpäivää :)

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Ei herkille - stailaamaton olohuone ;)

Kuten varoitin, niin en suosittele herkille silmille tai herkälle mielelle tätä postausta. Otin nimittäin kuvan olohuoneesta just siinä kunnossa, missä se nyt on.

Olen lähdössä kuukauden kuluttua, kiirastorstaiaamuna, Venäjälle Pietariin. Matka kun on evankelioimismatka sekä avustusmatka, niin siksi täällä nyt on olohuone kuin räjähdyksen jäljiltä. Ja tulee olemaankin varmaan tämän kuukauden. Kun ei ole ylimääräistä tilaa, mihin tätä saatua avustustavaraa laittaa, niin pakko vaan kestää olohuoneen kaaos. Tosin matkalaukku lähtee parin viikon päästä jo ystävän autoon. Hän tulee sinne perässä omalla autollaan, kuhan töistä pääsee kiirastorstaina lähtemään. Niin ja puuttuuhan tuosta kuvasta vielä Ikean iso sininen kassi täynnänsä liinavaatteita ja pyyheliinoja. Jotain on vielä tulossakin, mutta ei enää paljon. Onneksi. Tila loppuisi muuten jo pian!


Pöydällä on läjä tarroja sekä kiiltokuvia, jotka odottavat leikkaamista yksittäiskappaleiksi. Tehdään lapsille paperipussit, joihin tulee sisälle tarraa, kiiltokuvaa, karkkia, traktaatti sekä hedelmiä. Hedelmät ja osa karkeista ostetaan Venäjän puolelta vasta.


Sohva täynnä muovikasseja sekä pahvilaatikko. Pöydällä passi ja kännyköitä kaksin kappalein ( mulla on venäläinen sim-kortti ja nyt tarvii katsoa, josko jompikumpi kännyköistä pelittäisi, jotta saisi paikallispuheluita varten puhelimen toimintaan ). Passi odottaa lähettämistä matkatoimistoon, jotta Venäjän konsulaatissa saan sinne viisumin ( menen ystäville yöksi enkä hotelliin, niin tarvitsen yksittäisviisumin, joka laitetaan passiin suoraan. Muut ryhmäläiset menevät ryhmäviisumilla, eikä heille tule passiin mitään merkintää. ).


Tulppaanitkin keskellä sotkuista pöytää - hah!


Tuossa yläkuvassa näkyy nyt kiiltokuvia, joita pitäisi leikata. Olen todennut, että vähän kerrallaan pitää leikata, koska muuten tulee hankautumia tmv käteen. Ja kun normaalireissuilla lapsia tavataan 350-500, niin kyllä siinä muutaman hetken saa leikata ;)


Alimmaisessa kuvassa olen saanut matkalaukun pakattua. Sinne tulee vielä naistenvaatteita ja jos ihme tapahtuisi ja jotain muuta vielä mahtuisi, niin aina parempi. Tällä matkalla lähdemme itään pikkubussilla. Kerran aiemmin olemme sellaisella menneet, mutta normaalisti isolla bussilla. Tila on todella rajallinen, joten täytyisi saada täyteen pakattua kaikki kassit ja kapsäkit. Eikä normaalia määrää saa millään vietyä ( Venäjän tullin raja 35 kg / hlö ). Onneksi siis tuo matkalaukku ja yksi toinen kassi lähtee henkilöautolla! Tosin jäähän mulle silti oman matkalaukun lisäksi kuljetettavaa... Lentolaukku, missä rekvisiittaa lastenkotivierailujen ohjelmia varten, kitara, reppu ( en jaksa olla ns naisellinen ja ottaa olkalaukkua, koska reppuun menee enemmän tavaraa ja sitä on helpompi kantaa paikasta toiseen muiden kantamuksien kanssa ), pieni eväsnyssykkä ja väkisinkin yksi tai kaksi muuta kassia. Villasukkia on eräs vanhempi nainen tehnyt ja niitä on vielä tulossa. Samoin eräässä fb-ryhmässä eräs nainen lupasi lahjoittaa villasukkia. Eli kyllä sitä tavaraa on. Paljon. Jonkin sortin kassi-Alma tunnen olevani :D

Tosi innoissani olen - taas kerran. Rankkojahan nuo reissut on, ei siitä mihinkään pääse. Mutta aina se kuitenkin on niin siunaavaa ja paljon antavaa samalla. Perjantaina laitoin sähköpostia eräälle taholle ja odottelen vastausta. Kiinnostaisi päästä mukaan katupartion mukaan, jos se vaan heille käy ja mulle päivä / ilta on sopiva. Käyvät tervehtimässä katulapsia. Olenkin saanut eräältä ystävältä vähän rahaa ja toinen lupasi laittaa, jos tuo toteutuu... Saisin ostettua heille ruokaa tai mitä he nyt tarvitsevatkaan. Tiedän toki, että rakkautta, rakastavia vanhempia, kotia, huolenpitoa eikä sen sellaista rahalla voi ostaa. Mutta jos edes hetken voisi näyttää, että heitä rakastetaan <3 p="">
Kuten huomaatte, niin uusi kone on ja tämä näyttäisi jopa toimivan ;) Ehkä tässä jatkossa useamminkin saan jotain tänne kirjoitettua. Matka vienee nyt paljon aikaa, mutta jos jotain vaikka siltikin saisi tänne kirjoitettua. Jos jotain muuta mielessä olisi / on, kuin tuo matka. Jotenkin jaksan epäillä, että ette te jaksa siitä kauhean paljon koko aikaa lukea, vaikka se mulle iso asia, juttu, onkin.

Mukavaa maanantaita jokaiselle :)