Marraskuuta!

En tiedä, mitä tapahtuu, kun elämä aina vie ja vie ajan ja energian. Voi huh!! Aloitin uudessa työssä syyskuun puolivälissä ja nyt on ollut outoa, kun on illat ja viikonloput vapaita. Noh joskus harvoin teen sijaisuuksia, mutta harvoin nykyään.

Katsoin äsken elokuvan ( ei sponsporoitu mainos - hih ) EatPrayLove - Omaa tietä etsimässä. Mulla se oman tien etsiminen vuosien jälkeen alkoi vaunuun muuttamisella. Lokakuun viimeinen päivä tuli täyteen 1 1/2 vuotta vaunuelämää. Päivääkään en ole katunut. En. Elämä on rauhallista. Saa ladata akkuja rauhassa työpäivn jälkeen. Luontoa ympärillä. 

Edessä on toinen talvi. Jos olisin tiennyt, millainen viime talvi oli, en ehkä olisi uskaltanut muuttaa asuntovaunuun. On se hyvä, ettei aina kaikkea tiedä etukäteen! Nyt ei oikeastaan edes jännitä tuleva talvi. Tai siis vaunun kannalta en jännitä. Tosin toivon, että kaikki toimii hyvin eikä tule mitään ongelmia. Lämmityksen varsinkin soisi toimivan. Toki voisi varuiksi hommata sähköpatterin? Hmph... Toin pojan luota pienen sisustustakkani ja hätätapauksessa sekin lämmittää. Ja onhan mulla sähkölämmitys vaunussa, jos kaasu pettää. Tosin kovimmilla pakkasilla vaunun sähkö yksinään ei tule riittämään. Tai tiedä sitä sitten, millainen talvi tulossa! Jotenkaan en jaksa uskoa, että olisi kylmempi mitä viime talvena. Näin Pirkanmaalle se oli jo suht kova. Mutta puolen vuoden kuluttua on taas viisaampi :)

Ulkona jämärtää, sisällä kynttilät luo valoaan. Ulkona lyhdyssä valot päällä. Mikäs täällä ollessa ja puikkoja heilutellessa. Nyt työn alla ystävän tytölle sukat. Sitten onkin suurperheen sukat tehty - kuusi paria. Vuoro aodottaa ystävän tilaus entiselle työkavereilleen paksuista sukista sekä yhen naapurin toivomus mustasta piposta. Ja haluna olisi tehdä itellekin pitkät, yli povlen menevät säärystmet. Sellaset villasukat on jo, mutta aattelin vielä tehdä yhteen pipoon väriltään sopivat säärystimet tehdä. Lämmittää ulkona, kun siellä on. Mulla yleensä pakkasilla polvet paleltuu. Josko pian olisi helpotusta tulossa. Langat on jo ostettu, ni eiköhän sitä valmistakin saa aikaan.

Jatkan nyt sukkien tekoa  ( vaalean harmaa lanka, niin onnistuu! ) täällä hämärässä vaunussa kynttilöiden loisteessa Mamma Mia -leffa taustalla tulleen. Ties kuinka mones kerta jo tälle vuodelle, kun sen katon! Toistakin osaa olen katsonut monen monta kertaa. 

Luulen, että jätän läppärin tähän näkösälle, niin tulee helpommin tultua päivittämään blogiakin. Ei tartte kaivaa esille tuolta sängyn alta tai kaapin kätköistä.

Mukavaa marraskuun puoltaväliä!

- Iina -

 Huhuu! Onko siellä ketään?

En muista, koska olisin viimeksi läppärin avanut! Viimeisin postauss tänne tehty Padin kanssa. Eilen kaivoin läppärin esille ja hetki meni salasanaa miettiessä - hih. 

Yritän nyt aktivoitua tämän blogin kanssa. Ja pitänee jättää läppäri näkösälle, niin muistuttaa blogin olemassaolosta. Viimeinen vuosi ollut työntäyteistä. Aamuvuoroa, iltavuoroa ja viime vuoden lopulla alkoi kokeiluna yövuorot, joita sitten teinkin jonkin verran talven aikana, kunnes keväästä alkaen tehnyt niitä pelkästään. Kesä meni valvoen ja ollen. Onneksi aina yövuoroputkien välissä useampi vapaapäivä, niin ehti kesästä nauttimaan. Ja kun edelleen vaunussa asustelen, niin ulkoilmaelämä on ollut lähellä. 

Niin - reilu vuosi asuntovaunuelämää jo takana. Ensimmäinen talvikin koettu ja eletty ja hengissä selvitty. Rehellisyyden nimessä täytyy sanoa, että jos olisin vaunun ostoa harkitessani tietänyt, millainen talvi on tulossa, en olisi ehkä uskaltanut tehdä ratkaisuani. Mutta on se hyvä, että ei sitä kristallipalloa ole eikä kaikkea tulevaa aina etukäteen tiedä! Elämällä ja kokemalla asiat selviää. Niin selvisin minäkin talvesta! Ulkona oli lunta ja paukkupakkanen, mutta vaunun lämmössä tarkeni hyvin tällainen vilukissakin :) Ei ollut kylmää, ei. Hyvin tarkeni. Kaasupulloja toki meni, mutta se nyt ei ole ongelma. Pidin kirjaa menekistä, nin voi tulevaisuudessa verrata, miten eri talvet kohtelee vaunuasukkia. 

Vaunuasuminen jatkuu. Elämä muuten vähän helpottaa, koska vuorotyöt jää taakse. Kahdessa paikassa sijaisuuksia tehnyt, mutta ensi kuussa aloitan päivätyöt. Se tarkoittaa, että illat ja viikonloput on vapaita ja se on pitkästä aikaa aikast ihanaa! Toki varmaan joskus lähden sijaistamaan, mutta ne kerrat on sitten kyllä poikkeuksia. Ajattelenkin, että päivätyö varmaan  saa elämän eri tavalla raiteilleen ja blogiakin tulee päivitettyä useammin.

Olisi kiva kuulla, onko siellä vilelä joku vanhoista lukijoista lukemassa blogia vai onko jopa uusia tullut? 

Nyt on arjen askareiden aika. Roskiksen vienti sekä tiskien tiskaus Tiskilässä. Pikkutiskit välillä vaunnussakin pesen, mutta nyt on pareman jynssäyksen hetki. Ulkona ei sada, mutta taivas ihan harmaana. Josko nopsaan kävisi, niin ei tarttis autolla lähteä hoitamaan noita hommia. Mulla on tästä vaunulta matkaa huoltorakennukselle sellaset 300 metriä, eli ei oo kaukana. 

Mukavaa elokuuta just Sulle!

Terkuin Iina