keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Arvontaa!

http://villahonkasalo.blogspot.com/

Tuolla ihanaisessa blogissa on arvonta menoillaan. Käyhän tutustumassa!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Tehotyttö!

Se mä olen tänään ollut! Piti vaan pestä olkkarin yks ainoo iso ikkuna, mutta..... Sain revittyä kahesta seinästä vanhat boordit pois, kukkia suihkuttelin ja lisäsin multaa. Huh! Josko huomenna ehtis tapettikauppaan ettiskeleen uutta tapettia seinään.

Kerrankin pikkuhiljaa jouluvalmisteluja aloitellut. Ai nii - ja olkkarin verhotki läks pesuun ja on ny kuivumassa.

Mitäköhän seuraavaks?

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Sössön sössön söö

- Shöpä shöpö shöpö, sanovt aikuiset vauvalle.
- Onko ne ihan sekaisin, ajattelee lapsi.
- Kuka se siinä? Kuka?
- Eivät omaa lastaan tunne...
- Kuka se siinä? Kuka?
- Mistä sais henkilöllisyystodistuksia?
- Väy väy väy.
- Pistää hymyilemään tuommoinen.
- Kato kato. Nyt se nauraa. Kato.
- No sehä jo toljottaa muutenkin hullun kiilto silmissä.
- Kamera kamera. Ota kuva! Ota kuva!
- Sanoisinko muikku.
- Lärpyti lärpyti lärpyti.
- Varmaan ovat humalassa.
- Kuka se siinä kuka? Sano kuka.
- Sano kuka. Enhän minä osaa puhua. Minkämoiset pöllöt minä olen vanhemmikseni saanut.
- Sano kuka.
- Voi..... Minne ne minua nyt kiikuttaa.
- Uuuuppista keikkaa.
- Yyppistä keikkääää....
- Mennään syödä mussuttamaan. Mennään.
- Tämä se kanssa yks shou.
- Katso täältä tulee auto. Iso auto tulee. Hurrrrrrr. Ja sinne menee suukkuun että hupsista vaan.
- Suu sekä on eikä mikään suukku.
- Suukku auki.
- Se on muuten ruoansulatuskanavan etupään aukko.
- Sillä tavalla se reippaasti syö.
- No kun on nälkä.
- Uipsi uipsi uipsi. Mussuti mussuti mussuti.
- Kukahan opettaisi nuo kunnolla puhumaan. Ei saa mitään tolkkua tuommosesta sölkötyksestä.
- Lurpshuti lurpshuti lurpshuti.
- Menisivät puheterapeutille.
- Mussukka mussukka. Shupu shupu shupu.
- Pitääkö tuo shupu ottaa aktiiviseen sanavarastoon?
- No nyyt röyhtästään. Annahan tulla oikein kunnon röyhtäsyt.
- Röyhtäset kohta suoletkin pihalle
- No nii. Ja sitten mennään aa aa.
- Nukkumaan minä kyllä ajattelin...
- Uuppista keikkaa.
- Yyyyppistä keikkäää.....
- Kuka se siinä nukkumaan menee? Kuka?
- Sairaita eivätkä mene hoitoon. Kysykää nyt vielä kuka se siinä kuka.
- Kuka se siinä aa aa menee? Kuka?
- On se niin jollain tavalla väärin.

Tällainen ihanaisen hauska teksti oli joskus paikallislehdessä ( tarkemmin sanottuna 14.3.1987). Pakkaa naurattamaan, koska usein tuntuu olevan totta :D

Meillä ei ole koskaan lapsille sössötetty eikä puhuttu "sössö" sanoja. Eli jos on hella ollut kuuma, niin se on ollut kuuma eikä poppa. Koska joskus ajattelin, esim tätä sanaa ajatellessani, että jos lapset joskus ilman meitä jossakin kuuman hellan äärellä, ja heille sanotaan että varokaa kun hella on kuuma.... Eihän ne sitä ymmärtäis, jos kotona olis aia käytetty sanaa poppa. Jne.... Voihan sitä muuten hellitellä sitten..

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Hauska laulunluritus!

Mulla on ollut tavaroita äitini vintissä. Eron jälkeen, siis vuosia sitten, vein ne sinne ja siellä ollut. Nyt tänään kävin niitä penkomassa ja kattomassa, mitä kaikkea siellä oikein on. No talvitamineitten ja joulujutskien lisäks tein löytöjä!

Luulin, että vanha värssykirjani on hukassa, mutta sieltä se Marimekon oranssikantinen kirja löytyi! Ja totesin, että taiaan olla vanhaksi tulossa :D Itkeä tihrutin kun luin jo edesmenneen pappani kirjoittamaa värssyä ja vanhanvanhan mammani kirjoituksia plus kaikki muut. Sniff!

Sitten löytyi tällainen hauskanen laulu (sävel: hämä-hämä-häkki :D )

Pikku pikku Kalle
satukirjastaan
löysi kuvan kauniin
neidon satumaan.
Tuon minä tahdon
vaikken prinssi olekaan,
ihastunut Kalle
oli prinsessaan.

Pikku pikku Kalle
kirja taskussaan
lähti maailmalle
luo neidon satumaan.
Kulki läpi maiden
merten, metsien
satuprinsessaansa yhä etsien.

Vihdoin pikku Kalle
löysi satumaan
eksyi huvilalle
rikkaan kuninkaan.
Portaita hän kiipes
pikku jaloillaan.
Nöyrästi näin lausui
päivää, päivää vaan.

Nähdä pikku Kalle
sai nyt prinsessan
joka verannalle
saapui huvilan
Kalle katsoi kirjaan
sitten prinsessaan.
Katsoi vielä kerran
ja jatkoi kulkuaan.

Petosta on mainos
Kalle koki sen
vanhentunut painos
oli kirjanen.
Aurinko armas
kuivaa kyyneleen
pikku pikku Kalle
oppi kirjalla.

Ja eikun laulamaan!