keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Siivet- elämän ilot ja surut

Nyt aamusella kun siipiä seinällä katsonut, on alkanut päässäni soimaan eräs laulu...

Oi Jumala siipeni murtuneet, ota käsiisi ihmeellisiin. Olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin. Olen lentänyt siivin voitollisin läpi ilmojen häikäseväin. Tuhat aurinkokuntaa kiersin, joka ainoan taivaan näin. Nyt rajalla viimeisen taivaan, ja rajalla kuoleman maan. Minä vapisen enää hiljaa, ja rukoilen, rukoilen vaan.

Tapani Suonto vuonna kivi ja kanto laulua eka kerran laulanut. Mulla itse asiassa älppäri, mistä laulu löytyy. Nostalgiaa ja rahinaa, kun sitä kuuntelee.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Siipirikko


Meillä oli aikoinaan kolme kissaa. Ja nämä siivet oli sellaista "herkkua", että kissat sananmukaisesti hyppivät pisin seiniä :D Ja nyt sen huomaa. Enkelinsiivet, mitkä kokeneet kovia. Olleet elämässä mukana. Niin arjessa kuin juhlassa. Ja näinhän se menee; enkelit ovat kanssamme aina. Niitä vaan ei yleensäkään näe. Mutta usko ja luottamus on, että ne seuraavat elämän poluilla <3

Ulkomuratti


Pelastin sen partsilta sisälle viikonloppuna. Huomaa jo, että pikkasen kärsinyt ulkoilmasta ja viileistä öistä. Saas nähdä, kauanko saan sen sisällä pidettyä hengissä. Jakkaran alapuolenkin käytin hyväkseni! Lasipurkki kaivannee vielä jotain nauhaa tmv koristeeksi. Sopiva "kaulakin" purkissa just olis, siihen olis hyvä kietaista. No kuhan tästä aikaseksi saa ni eiköhän siihen jotain tule :)

home sweet home <3

Tällainen mansetti ollut kynttelikössä käytössä jo vuosia. Alunperin kynttelikkö oli tumma oliivinvihreä ( josko ymmärtää tästä kuvauksesta ), mutta parisen vuotta sitten kyllästyin siihen väriin ja maalasin askartelumaaleilla sen valkoiseksi. Viikonloppuna innostuin lukemaan joululehtiä ja -kirjoja, ja jostain löytyi tuollainen tuunattu kynttelikkö. Tosin siinä oli muistaakseni joko (muovisia?) kristallihelmipalloja rautalangassa tai sitten kristalleja riippui. Mä en vielä ole laittanut sellaisia. Saattaa olla, että kun seuraavan kerran "kyllästyn" tähän tai muuten vaan kaipaan vaihtelua, niin laitan kristalleja roikkumaan.
Tässä koristeen kanssa. Harmittaa pikkasen, kun en huomannut ottaa kuvaa ennen tuunausta.
Ja tässä lopputulos! Ilmavan kaunis, ainakin omasta mielestäni :) Kaappien kätköistä löytyi just kaks pussia valkoisia höyheniä. Nippanappa riitti, jotta tuli kaunis vielä.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Kai se uskottava on..

.. siis että kesä on ohi. Huoks! Olishan sitä lämpöä vielä halajanut, mutta kai sitä sitten taas joskus saa. Nyt alkaa olemaan jo aatokset illan hämyissä. Kynttilöitä.. kynttilöitä.. vielä enempi kynttilöitä... Ihanaa niitä poltella <3

torstai 22. lokakuuta 2009

sekaisin :D

Aikaisempi postaus matkasta laitti kaikki vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Mutta en anna sen haitata. Ei jaksa. Vieläkin vähän matkaväsymystä. Mutta ehkä idea ja ajatus kuiteskin tulee esille ja perille, vaikka ei niin kaunista olekaan jälki.

Ystävien kanssa juteltiin, että kuten joskus aikaisemminkin, niin nyt aletaan kevään matkaa varten jo pikkuhiljaa valmistautumaan. Yhdelle reissulle teimme lapsille tilkkupeittoja. Josko nyt taas vaikka saisi sellaisia aikaan tai jotain nallukoita tmv saisi tehtyä. Jos joku haluaa tulla mukaan "talkoisiin", niin teretulemast! Aikaa on ja reilusti. Kerrankin ajoissa ( toivottavasti.. hih.. )!!!

Pietari





Taas tuli idässä käytyä. Taivaan Isälle kiitos - matka meni hyvin :)
Rajaltakin pääsimme hyvin läpi, vaikka tavaraa oli "vähän" enemmän kuin sallitut määrät. Rukoukset auttoivat!

Viipurissa pysähdyttiin kauppahallissa. Ihania teekuppeja sekä teepussin alusia. Viime reissulla ihailin ja ihailin ja nyt oli "pakkopakko" ostaa astiasto. Keltapohjaiset kupit ja tassit, joissa hedelmiä. Huoks- oli ne niin ihanat vaan!

Pietarissa kävimme yhdessä päiväkodissa sekä kolmessa lastenkodissa. Oli ihanaa seurata lasten iloa ja riemua, kun saivat pienet pussit kaiken muun jättämisen lisäksi. Pienikin asia voi tuoda suuren ilon.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Kuudes päivä - naisen luominen

Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää. Paikalle ilmestyi enkeli ja kysyi: Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?

Jumala vastasi: "Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava yli 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla; hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan; hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästyi tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää: Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään! enkeli huudahti. Jumala vastasi: Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äidillä pitää olla kolme silmäparia.

Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista? enkeli tiedusteli.

Jumala nyökkäsi myöntävästi. Jep. Yksi silmäpari on tarkoitettu näkemään suljetun oven läpi samalla, kun äiti kysyy lapsiltaan, mitä he ovat tekemässä, vaikka hän tietää sen kysymättäkin. Toinen pari on niskassa, jotta hän tietäisi, mitä hänen täytyy tietää, vaikka kukaan ei usko hänen tietävän. Ja kolmas silmäpari on kasvoissa. Niiden tarkoitus on katsoa hairahtanutta lasta ja kertoa sanaakaan sanomatta, että äiti ymmärtää ja rakastaa häntä.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut. Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee huomenna loput.

Mutta kun minä en voi! Jumala vastusteli. Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmän ja kosketti naista. Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra. Pehmeä hän kylläkin on Jumala myönsi, mutta minä olen tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy.

Pystyykö hän ajattelemaan? enkeli tiedusteli. Jumala vastasi: ei ainoastaan ajattelemaan - hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea. Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jokin vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.

Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel! Mikä tarkoitus kyyneleellä on? enkeli kyseli. Jumala vastasi: Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

Enkeli oli vaikuttunut. Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon, sillä naiset toden totta ovat ihmeellisiä.

Naisilla on voimia, jotka saavat miehet ällistymään. He kantavat lapsia, he kantavat taakkoja, he kamppailevat vastoinkäymisten kanssa, mutta säilyttävät silti onnen, rakkauden ja ilon. He hymyilevät silloin, kun haluaisivat huutaa. He laulavat silloin, kun haluaisivat itkeä. He itkevät olleessaan onnellisia ja nauravat ollessaan hermostuneita. He taistelevat sen puolesta, mihin uskovat. He vastustavat epäoikeudenmukaisuutta. He eivät suostu luovuttamaan silloin, kun uskovat, että asiaan on olemassa ratkaisu.

He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat uudet kengät. He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi. He rakastavat ehdoitta. He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja. Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa. He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen. He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Illan hämyssä hämäriä aatoksia



Kirkossa käynti tekee ihmisestä kristityn siinä missä autotallissa käynti tekee hänestä auton.

On parasta elää päivä kerrallaan. Jos yrittää elää 7 päivää kerrallaan, viikko on ohi ennen kuin arvaakaan.

Yritän elä elämäni niin kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Siksi minulla on niin paljon likaisia vaatteita, sillä kuka nyt alkaisi pyykätä elämänsä viimeisenä päivänä?

Elämä: se, mitä tapahtuu yöunien välissä.

Miksi kantaa huolta huomisesta, kun tänäänkin voi tapahtua vielä mitä tahansa.

Todennäköisyys on aina 50 %. Jotakin joko tapahtuu tai ei tapahdu.

Herra, anna minulle kärsivällisyyttä ja vähän äkkiä sittenkin.

Jos Jumala halusi meidän olevan rohkeita, miksi Hän antoi meille jalat?

Mistä nämä kaikki autot tulevat? Missä on niiden pesä?

Jos tiellä on kuoppa, renkaani löytää sen.

Arkipäivän aforismeja

Ostin alesta kirjan. Monet naurut saanut. Tässä muutamia, jotka saattaa saada suupielen/-t nousemaan ylöspäin.

Raha osaa puhua. Se sanoo hyvästi.

Kun rahat loppuvat, luovuus lisääntyy.

Minulla on riittävästi rahaa loppuelämäkseni, kunhan vain en osta mitään.

On kiusallista olla lyhyt. Velat kasvavat nopeasti korvia myöten.

Tili tuli, tili meni. Näkikö kukaan kumpaakaan tilannetta?

Mitä pahaa minä taas olen jättänyt tekemättä?

Minulla on aikaa. Missä voi olla tekemättä mitään?

Näyttää jotenkin köyhältä, kun pitää käydä töissä.

Työ on vain sarja nälän aiheuttamia liikkeitä.

Ei työ tekemällä lopu. Miksi siis stressata.

Jos työ tekee elämän makeaksi, miksi niin moni työntekijä on hapan?

Perjantai-illan väsymys iski. Totaalisesti. Viikon aherrus takana ja vielä Kids Action Night. Huh! No onneks aamulla saa nukkua. Jos vaan sit unta riittää. No toivottavasti huomenna virkeempi olo.

maanantai 5. lokakuuta 2009

matkatunnelmia...

Reilu viikko ja sit olis lähtö edessä. Olohuone jo alkaa olemaankin sen näköinen, että huh! Viikon kuluttua saan vietyä täältä "välivarastoon" odottamaan matkalle lähtöä. Kenties sen aikaa tätä kestää. Taas. Ja lisää on vielä tulossa. Mutta kyllähän mä tän kestän, kun tiedä, että kuinka iso ilo ja riemu näistä kaikista on siellä määränpäässä!!!

Josko vaan jaksat, niin huokaisetko Taivaan Isälle ylöspäin. Tässä ollut kaikenlaista menoa, ja tyttökin lähdössä mukaan, niin että josko Iskä antais pikkasen matkakassaan täydennystä. Kiitos, jos jaksat kanssani tätä asiaa Isältä anoa :)

Mukavaa ja siunattua alkanutta viikkoa!