perjantai 27. helmikuuta 2009

Ihana matka

Alla näkyy muutamia kuvia sekä yksi videonpätkä Pietarin matkastamme. Saattaa olla, että vielä myöhemmin palaan sanoin tähän matkaan. Täytyy vieläkin sulatella kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa. Paljon pureskeltavaa. . .

Kokous

Sain ( tumpelo vaikka oonkin ) liitettyä pienen pätkän sunnuntain kokouksesta paikallisessa seurakunnassa. Iso konserttisali oli täpötäynnä väkeä. Kokous oli mahtava! Taas kerran.

Seurakunnan kokous

video

Turvakoti


Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, vierailukohteenamme oli turvakoti. Siellä on lapsia, jotka on poimittu kadulta turvaan. Kodissa on vanhempien lisäksi 4 tyttöä ja 4 poikaa sekä kaksi "isosiskoa" auttelemassa sekä keittiössä häärivä isoäiti. Yksi tytöistä on 12 vuotias, ja muut lapset 8-10 vuotiaita.

Täällä jos missä sai kokea Jumalan muuttavan voiman! Vuodessa lapset muuttuneet tosi paljon. Eräät virkamiehet muissa instansseissa olleet aivan ihmeissään muutoksesta, joka lapsissa tapahtunut. Sen on aikaansaanut rakkaus <3

Jumala todellakin on tämän kodin pää. Ja kun Häntä rakastetaan ja Hänen tahtoaan kysytään ja noudatetaan, niin kaikki asiat menee hyvin. Tämä noin 120 neliön koti on sisustettu Ikeasta saaduilla huonekaluilla! Saimme kuulla aivan uskomattomia tarinoita, miten kaikki asiat ovat johdattuneet parhain päin ja usein aivan uskomattomalla tavalla. Silmät ymmyrkäisinä istuimme ja kuuntelimme.

Kuvassa lapset esittävät meille laulun tanssien samalla. Sitä oli ilo katsella, kun hymyhuulin esiintyivät. Tämän jälkeen meillä matkassa olleet tytöt esittivät tanssin sekä opetettiin heille kanssa yksi tanssi. Saivat cd:n, missä oli laulu. Lupasin vielä perästä laittaa menemään cd:n, missä useampi tanssi venäläisen laulun tahdissa tanssittu. Kuhan saisi kameran, jolla kuvata. Oma kamera kun tehnyt lakon eikä toimi :(

Loppusanat: aivan ihana paikka!!!

Uteliaisuutta ilmassa


Kun jaettiin pussit, alkoi kova rapina. Jokainen halusi heti katsoa, mitä sieltä löytyi. Tässä ollaan edelleen saksalaisten sponsoroimassa lastenkodissa.

Tuhkarokko...

.. se tällä pienellä tytöllä oli. Tai oli ollut siis. Siksi hän on vihreälaikullinen. Tällä tavoin tuolla idässä vieläkin hoidetaan tuhkarokkoa. Tyttöä ei väri tainnut haitata. Hymyileväinen oli silti. Ja pussi ja valkoinen koira olivat mieluista hänelle :)

Tämä paikka on lastenkoti, jossa on 48 lasta. Saksalaiset tukevat heitä. Oli viihtyisä, siisti paikka. Lapset nukkuvat viidessä huoneessa. Kellaritiloissa iso ruokatila. Lisäksi löytyi peli/vapaa-ajan huone. 30 hoitajasta 27 on elävässä uskossa. Jeesuksen rakkaus on läsnä täällä. Siellä oli hyvä olla :)

Isot potilaat

Nämä isommat lapset oli ensalkuun pikkasen levottomia, mutta kyllähän ne siitä sitten rauhottuivat.

Lastensairaalassa


Pienimmäiset lastensairaalassa olivat aivan ihania <3

Kerroin heille, miten Jumala loi maan. He saivat osallistua "luomiseen" liimaamalla eläintarroja. Ja sehän oli aivan huippua!!! Jokaikinen liimaili ja monen monta tarraa. Jopa arat ja ujotkin uskaltautuivat mukaan touhuun. Tässä sitten lapset esittelevät aikaansaannostaan :) Ylpeinä!

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Tämä lastenkoti vilisi nuoria, reippaita tyttöjä ja poikia. Osalla oli vaikeuksia kuulemisen suhteen. Siksi tässäkin viittomia käytetään villasukkakasan vieressä. Jokainen löysi itselleen sopivat sukat.

Pienten vammaisten lasten laitos


Tulkki oli "häviksissä" ja siksi myöhästyimme sovitusta kellonajasta. Mutta aivan ihania lapsia siellä oli meitä odottamassa :) Paperipussit oli kiinnostavia ( kun ei läpi näkynyt ) ja pehmolelut ja villasukat teki kauppansa. Tosi hyvin.

Ostoksilla. . .

Käytiin paikallisessa marketissa ostamassa omenoita sekä mandariineja lapsille annettavaksi. Ostosreissun päättyessä kärry oli täynnä hedelmiä!!! Mutta loppujen lopuksi kaikille riitti. Ja se oli pääasia. Eräässä sairaalassa eräältä pieneltä pojalta laitettiin omena pussiin monen monta kertaa ( syy: omena oli pesemätön) ja aina uudelleen ja uudelleen hän sen sieltä esiin kaivoi ja söi. Oli ilmeisestikin niiiin hyvä omena :)

Pietarissa


tiistai 17. helmikuuta 2009

Jabadabaduu :)

Sain tänään ison pahvilaatikollisen villasukkia. Nyt uskon ja luulen, että saamme "sukitettua" kaikki lapset, joita tapaamme matkamme aikana. Ennestään oli 165 paria, ja nyt nuo siihen päälle vielä. Lapsia on 180-200, joten pitäisi riittää jokaiselle pari. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Eikun siis.... Toivotaan, että jokaiselle on juuri oikean kokoiset, sopivat villasukat kuormassamme! Aivan ihana fiilis. Niiiiiiiiiin paljon sukkia siunaantunut. Kyllä Taivaan Isä on hyvä! Hän on saanut ihanat ihmiset liikkeelle hyvän asian puolesta. Sanat ei riitä kertomaan, kuinka iloinen/ onnellinnen/ tyytyväinen olen. Tänään vielä sopisin alustavasti yhdestä paikasta, mihin menemme pienemmällä porukalla.

Perjantaina aamulla menemme lastenkotiin, jossa on ilmoitettu olevan 50-60 lasta ( täytyy sanoa, että nuo lukumäärät eivät juuri koskaan kyllä pidä paikkaansa... ). Iltapäivällä pienten vammaisten lasten laitos. Siellä 20-30 lasta.

Lauantaina lastensairaala aamulla, ja siellä on 25 lasta/ osasto ja kaksi osastoa ( missä vierailemme siis ), eli yhteensä 50 lasta. Iltapäivällä vuorossa turvakoti. Paikalla noin 20 lasta, mutta kokonaisuudessaan 40/48 lasta. Oolivat kysyneet, että saako myös ne lapset "muistamisen", jotka eivät ole paikalla. Ja tottakai saavat!

Sunnuntaina aamupäivällä seurakunnan kokous ( missä ON menoa ja meininkiä jopa vanhuksilla!!! Täällä Suomessa sellasita menoa ei näe). Iltapäivällä meno turvakotiin, jossa noin 12 poikaa. Uusin asukas on ollut siellä vasta viikon verran ( kuulin tänään ). Eli vaihtuvuutta on sielläkin.

Jossain vaiheessa, joku ilta, käymme vielä yhdessä turvakodissa pienemmällä porukalla. Siellä on 7-8 lasta noin 116 neliön asunnossa turvakodin johtajapariskunnan kanssa. Eli suht ahtaasti sielälkin asutaan ja elellään, mutta uskon, että onnellisina! Katujen kasvatit ovat varmaan onnellisia siellä! Ei tarvitse asua kadulla, rappukäytävissä, viemäreissä jne... eikä tarvitse pelätä, mitä yö tuo tullessaan. On puhtautta, saa käydä koulua, on ruokaa, on huolehtivat "vanhemmat"...

Rankka reissu tulossa henkisesti ja fyysisesti, mutta myös antoisa. Onneksi Taivaan Isä antaa voimaa jaksamiseen :)

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

W O W !

Tänään päätin vielä laskea villasukkavuoren. Ja niitä oli ihan huiman kauheen paljon! Kaiken kaikkiaan 165 paria villaisia sukkia. Wow ! Lisäksi oli 14 paria vanttuita. Ja yksi sydämellinen pipo. Kyllä nyt lämpenee viluloiset varpaat :) Vielä kerran kiitos = spasiba venäläislapset sanoisivat.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Pehmolelukeräys



Ystävänpäivään teemaan sopi hyvin pehmolelukeräys. Erään lastenlaulun sanoin : Minun ystäväni on kuin villasukka joka talvella lämmittää.... Villasukkiakin tuli aivan ihanan paljon. Kiitos erikseen ja yhteisesti kaikille niille ihanille ihmisille, jotka laititte puikkonne heilumaan :) Nyt saa moni lapsi ja nuori varpaat lämpimiksi. Ihanaa! Keräykseen tuli myös paljon, ja osa aivan tuliteräuusia, pyyheliinoja, petivaatteita, peittoja sekä vähän vaatteita. Kyllä sitä nyt kelpaa reissuun lähteä. Tuli pussukoita, nyssäköitä, laatikoita, säkkejä. Tässä kuvassa näkyy kaikki tänään saadut tavarat ( siitä ei kyllä saa oikein hyvää käsitystä tavaroiden runsaudesta.. pussukoita ja nyssäköitä päällekkäin paljon ) . Siinä meni tunti ja toinen ja enemmänkin, kun kaikki käytiin läpi ja lajiteltiin. Vilukissakin tarkeni ja hyvin t-paidalla :D Ei tullu vilu lähelle, ehei!

Odottelen vielä viime viikon lopulla tilaamiani cd-levyjä. Monen vuoden odottelun jälkeen käännettiin vihdoinkin Jippii-lauluja venäjäksi. Ihanat ihmiset ympärilläni halusivat osallistua cd-levyjen hankintaan. Saamillani rahoilla sain tilattua 50 levyä! Eli nyt on edes muutama levy jaettavaksi. Osa annetaan ehkä suoraan lapsille, osa menee yhteiseen käyttöön. Ehkä joskus taas saan rahaa kasaan sen verran, että voidaan lisää viedä. Ja tämä tällainen edullinen setti: ostaessaan koko laatikollisen levyjä saa ne 5 egeä kappale ( siis jos vie itään mennessään.. hyväntekeväisyyteen siis ). Normaalisti cd:n hinta 17 euroa. Eli edullinen hinta :) Ja se on meidän reissaajien onni.

Torstaina tarkoitus lähteä matkaan. Bussi starttaa aamusella kello 6:00. Auton lastaus alkaa puolisen tuntia aikaisemmin jo. Eli piiiitkä päivä tulossa. Illalla Pietarissa ollaan joskus siinä kahdeksalta Suomen aikaa. Matka täällä Suomen puolella menee ihan jees sutjakkaasti, mutta Venäjän tullissa se sitten voipi alkaa. Siis se hidas matkan teko. Mutta se on jo ihan normaalia.

Kenties vielä ennen matkaa ehdin tänne jotain raapustaa. Aika ohjelmoitu kyllä on nuo mun päiväni ennen reissua... hih... Mutta ellei ennen, niin ainakin jälkeen täällä sitten taas.

Näkemisiin!

Ystävänpäivänä


Elämä kuljettaa omia polkujaan. Joskus se johdattaa aurinkokukkuloille, joskus luopumisen laaksoihin. Muista, että kaikki on osa suurta suunnitelmaa ja että sinusta pidetään joka hetki hyvää huolta.

Enkeleitä päivääsi!

torstai 5. helmikuuta 2009

Hymy

Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei tee antajaansakaan köyhemmäksi.
Se kestää vain hetken, mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti.
Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen, että pystyisi tulemaan toimeen ilman sitä;
eikä kukaan niin köyhä, ettei se häntä rikastuttaisi.

Hymy luo onnea kotiin, hyvää tahtoa liike-elämään ja on ystävyyden tunnus.
Se tuo levon väsyneille, ilon lannistuneille, auringonpaisteen murheellisille, ja on luonnon paras vastamyrkky kaikkiin huoliin.
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä tai varastaa, sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa kenellekään kuin poisannettuna.

Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilläkseen.
Hymyile sinä heille, sillä ei kukaan niin suuresti hymyä tarvitse kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä.
Voihan olla...

... että meillä ei ole yhtä paljon lahjoja, tai yhtä paljon rahaa kuin jollakin toisella, mutta meillä on joka tapauksessa jotakin korvaamattoman arvokasta; oma ainutlaatuinen, henkilökohtainen yksilöllisyytemme.

... että meillä on paljon ongelmia, mutta on hyvä että on elossa ja pystyy niitä ratkomaan.

... että meillä on enemmän kuin oma osuutemme vaikeuksia ja koettelmuksia, mutta meillä on myös paljon sellaista, josta voimme olla kiitollisia.

... että vanhenemme, mutta luultavasti myös viisastumme.

... että emme saavuta mainetta ja mammonaa, mutta meillä on todennäköisesti joitakin uskollisia, korvaamattoman arvokkaita ystäviä joihin voimme aina luottaa.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Valo voittaa ...

kaiken pimeyden. Valo voittaa, risti Jeesuksen... Nyt on fiilarit kohenemaan päin. Tauti alkaa oleen historiaa. Ja kun vielä rautakuuri puree, niin ehkä alhainen hemoglobiini ( 114 vaan ) alkaa nousujohtoisen linjan. Kaiketikin väsymyskin alkaa väistymään taka-alalle, kun vähän saa potkua purkista :D

Ulkona ihana ilma. Aurinko paistelee. Puut kuurassa. Linnut laulavat. Ehkä se kesä sittenkin tulee!!! Mutta vielä tartteee malttaa odotella. Ja kauan. Sniff.. Mutta ehkä mä kestän ja jaksan. Hyvää kannattaa odottaa ;)

Pari viikkoa, ja sitten pääsen Pietariin. Villasukkia on jo tullut ja lisää on tulossa. Pehmolelukeräys on tulossa ( la 14.2. ). Lisäksi tulee kenkiä, vaatteita ja huopia. Ihanaa! On taas, mitä viedä sinne puutteessa eläville. Kyllä Taivaan Isä vaan ON ihana. Kaikki järjestyy. Ajallaan. "Ajallaan, ajallaan. Jumalamme toimii aina ajallaa. Herra opetathan mua, aina odottamaan sua. Jumalamme toimii aina ajallaan." Tuon viisauden kun muistaisi ja aina.

Huomenna työhaastattelu. Jänskättää pikkasen. Ystäväni, yksi kolmesta haastattelijasta, tosin sanoi, että mulla on jo jalka oven välissä. Saakoon Taivaan Isä olla läsnä huomisessa tilanteessa. Ja menköön asia niin, kuin Hänen tahtonsa on.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Outo vilukissa

Olen sellainen. Jopa lääkäri totesi, että "ei ihan normaalia" :D Siis kun nyt tuli se viimeinen tippa mulle. Aina varpaat jäässä. Tai itse asiassa ei aina, jos tarkennetaan. Kun olen sairaana, enkä vielä kokonaan terve, niin silloin varpaitani ei palella. Nurinkurista. Muuten aina, joka ilta, varpaat kylmät. Joskus jopa jääkylmät. Välillä jopa öisin ne hohkaavat kylmyyttä, ihan luita myöten. Ja se ei ole kivaa. Ei todellakaan. Voin kertoa sen rehellisesti. Mutta tänään nyt labrakokeissa, ja jos ei sieltä löydy syytä tähän vaivaan, niin sitten verisuonikirurgin pakeille. Haluan selvyyden ja avun tähän vaivaan. Aika aikansa kutakin - vuosia tästä kärsineenä haluan tämän ajanjakson loppuvan.

Tässä inspiraatiota odottelen. Töitä pitäis alkaa pakertamaan. Tosin keskiviikkona oleva työhaastattelu jänskättää, ja vie samalla vähän intoa tästä nykyisestä työstä. Ans kattoo, kuis meikäläisen käy. Olenko pian uudessa työpaikassa vai en. Taivaan Isä yksin tietää ja johdattakoon Hän parhaalla katsomallaan tavalla. Joulua ennen jo minulle soitettiin ja tuonne pyydettiin hakemaan, mutta silooin koin, että ei. Viime viikolla tulin toisiin ajatuksiin. En tiedä miksi. Soittelin, ja sain kuulla, että eräs ihminen olisi samana päivänä mulle soitellutkin ja taas sinne houkutellut. Nyt kuulema olen jo vähän jalka oven välissä. Saas nähdä, jääkö se siihen ovenrakoon vai pääsenkö astumaan sisälle saakka. Aika sen näyttää :)

Nyt toivottelen oikein Isän siunaamaa alkanutta viikkoa!