sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Lankaterapiaa!

Mä oon hurahtanut nyt taas.
Tällä kertaa mä olen addiktoitunut virkkuuseen.
Tämä alla oleva kuva ei kyllä nyt liity minuun mitenkään.


Ihana pyörä!
Mutta ehkä hankala olisi käytössä just tällaisenaan.

Mä olen hurahtanut tekemään isoäidin neliöitä.
Pinterestiä olen selaillut jo jonkin aikaa 
-  juu, se on kuin loppumaton ideakuvasto - 
ja tuli mieleen, että mä haluan villatakin.
Aloitin tuossa kuun alussa tekemään neliöitä.
Ajattelin, että villatakki talveksi 2019.
Jos siihen mennessä saisin tehtyä.
 Kyllähän niitä virkkaa, mutta...
se yhdistäminen!
Siihen varaan rutkasti aikaa ;)
Nyt on jo noin 80 palaa, eli etenee!

Onneksi on 7-veljestä lankajämiä tallessa,
niin ei tarvi kaikkea ostaa kaupasta.
Mustalla teen jokaisen neliön reunat, 
joten sitä olen joutunut jo ostamaan lisää.

Kyllä tämä tästä...
Pistänpäs kuvia jossain vaiheessa tulemaan :)

Nyt huilailen vielä hetken ja toivon, 
että olen iskukunnossa alkavaan viikkon!
Flunssaa ja lämpöilyä ja paljon töitä tiedossa.
Pääsiäisenä huilataan sitten taas....

Mukavaa alkavaa viikkoa :)

- Mimmi -



lauantai 25. maaliskuuta 2017

Pippuri

                        

Painu sinne, missä pippuri kasvaa


Sellanen fiilis ollut tänään, että voisin lähteä sinne, missä pippuri kasvaa. Mielikuvani on, että jonnekin, missä on lämmintä! Ei muuta väliä. 

Minne pitäisi lähteä päätyäkseen sinne, missä pippuri kasvaa? Oikea vastaus ei ole ihan yksinkertainen. Pitäisikö mennä sinne, minne Kolumbuskin luuli tutkimusmatkoillaan päätyneensä.

Kaikki paikat, missä on tarpeeksi plus-asteita ( 20 tai yli ), kuulostaisi nyt ihan just passeleilta. Tätä kylmää on ollut jo ihan tarpeeksi. Tänään toisaalta oli jo vähän mukavampi ilma, kun aurinko paistoi. Mutta tuuli... Voi ei... Merituuli on kylmää ja raakaa. En tykkää, en. 

Ehta pippuri kasvaa tropiikissa
Kolumbus luuli matkustaneensa Intiaan, joten se lienee pippurin koti. Asia on moniselitteinen.
- Kyllä ja ei. Oikea pippuri kasvaa tropiikissa ja sitä löytyy ympäri maailmaa, mutta yleensä puhutaan niistä kasveista, jotka kasvavat Intiassa, Malesiassa ja Vietnamissa. Sieltä tulevat kaikki maailman musta-, valko- ja viherpippurit.
Netistä löytyi asiatietoa pippurista ;) Tässä ei ole nyt kuvituskuvaa, mutta sitten joskus jos ja kun pääsen näkemään niitä aidossa kasvuympäristössä, laitan kuvan :D Tosin se ei taida ihan lähitulevaisuudessa tapahtua... Blaah...

Mukavaa viikonloppua sinne :) Minne sinä haluaisit lähteä?

- Mimmi -

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Muistojen kätköistä...


Moskova.
Syyskuu 1991.
Maassa avattiin ensimmäinen McDonalds.
Kuvassa on jono sinne!!!


Jono oli ai-van hirvittävän pitkä. 
Tuosta nyt vähän ehkä saa ideaa siitä, 
että jonossa piti seistä, jos sisälle halusi.

Mä en nyt ihan muista  varmaksi,
olinko tuolloin tuolla vai oliko joku toinen reissu.
Mutta käyty on.
Voin kertoa, että kun syö kaalia ja ihraa päivästä toiseen,
niin hampurilainen on ihana piristysruiske ruokavalioon :D 

Olen käynyt läpi vanhoja ja vielä vanhempia valokuvia. 
Osa on niin rusehtavia, ettei niistä paljon enää selvää saa 
ja osan kuvien ihmiset / maisemat tuntemattomia.
Surutta heitin roskiin paljon valokuvia.
Niitä oli albumeissa, joten nyt on enempi hyllyssä tilaa!
Jonkin verran laitin kuvia syrjään ja olen lähettämässä niitä nyt eteenpäin.
Osa kavereista saa yllärinä, osalle olen kertonut lähettäväni kuvia.
Viestillä olen jo lähetellyt kuvia ja mielenkiintoisia reaktioita on tullut.
Naurua ja paljon. 
Ja ihmettelyä, että mihin ne kaikki vuodet kuvanottohetkestä on kuluneet.

Itse tässä kanssa mietin, että tuosta kuvan otosta on jo lähes ikuisuus!
Niin ne vuodet vierii. Nopeasti.

Tällä hetkellä odotan, että lumet sulaa, kevät tulee ja sitten kesä!!!


- Mimmi -



lauantai 11. maaliskuuta 2017

Virkistävä olo!

Kyllä!
Minä olen vilukissa.
Minä en mene kesällä uimaan.
En, en ja en.
Vesi on liian kylmää. 
Ehkä kerran viidessä vuodessa käynkastautumassa,
jos hyvin käy.
Mutta avanto - se on eri asia.
Olen nyt kuukauden aikana käynyt kolme kertaa jo!


Ylempi kuva on viime viikon sunnuntailta. 
Alempi kuva tämän viikon torstailta.
Kaksi eri paikkaa.
Erilaisia, täysin.
Sunnuntain paikassa oli aivan loistava sauna!
Ihan saunan takia voisi mennä uudestaan usein.
Toisessa iso sauna - toisessa pieni sauna.
Mutta molempien avantokertojen jälkeen oli tosi hyvä olo.


Saas nähdä, koska seuraava kerta!
Vieläkö tänä talvena vai meneekö tulevaan talveen?
Sitä ei voi tietää.
Jännittää ihan itseänikin :D

Ihanaa ja leppoisaa viikonlopun jatkoa.
Onko muita avantouimareita lukijoissa?

- Mimmi -

tiistai 28. helmikuuta 2017

Laadukas vaate


Kauniita vaatteita.
Laadukkaita.
Mukavakäyttöisiä.


Oletko jo tutustunut näihin vaatteisiin?
Vaatteita eri näköisiä ja eri kokoisia.


Kyseessä on Raumalla toimiva puoti Hellapuu.
Hellapuu muutti pari viikkoa sitten aivan keskustaan, torin laidalle.
Firmalla on myös sivut Facebookissa, Instagramissa sekä vielä nettikauppa!


Käyhän kurkkaamassa ja tutustumassa:


Jos yritys ei ole tuttu, niin täältä löytyy tietoa siitä:


Asiakkaat kehuvat vaatteita!
Sanovat, että ovat todella miellyttäviä käyttää.
Aivan kuin ei olisi vaatetta laisinkaan.
Ei kiristä, ei ahdista ;)
Ja kun on yhden ostanut ja hyvälaatuiseksi todennut,
niin helppoa tulla ostamaan lisää!


Voin suositella kauppaa :)
Ja ei - tämä ei ole maksettu mainos!


Psst..
Oho! 
Toinen postaus tänään jo ;)


Ihana aurinko!

Lauantaina töihin kävellessä oli pakko pysähtyä.
Oli pakko kaivaa kamera esiin ja räpsäistä kuva.
Niin kaunista.
Lunta maassa ja aurinko paistaa.


Onneksi näitä tällaisia päiviä on tulossa lisää.
Aurinkoisia siis.
En tiedä, kauanko lunta piisaa.
Nytkin ulkona loskaista ja liukasta.
Oliko vain hetken hurma täällä länsirannikolla?

Toki olen enempi kesäihminen, mutta kyllä sitä luntakin saa tulla ja olla.
Lumi ja pakkanen, kovakaan, ei ole ongelma.
Silloin pitää vaan pukea tarpeeksi vaatetta päälle.
Mutta mikä on ongelma ja mitä inhoan -
liukkaus ja loska ja huonolla tuurilla vielä molempia samaan aikaan!
Niistä en tykkää.
En ollenkaan.
Mutta onneksi nyt ollaan menossa kohti lempivuodenaikaa -
kesää!

Helmikuu on vaihtumassa maaliskuuksi.
Talvikuu vaihtuu kevätkuuksi.
Ihanaa!
Lintujen viserrystä jo vähän saanut kuulla, 
ja nyt se tästä vaan lisääntyy.
En valita, en. 

Mukavaa helmikuun viimeistä päivää sinulle!

- Mimmi -

perjantai 24. helmikuuta 2017

Pöllörivistö

Vihdoinkin valmiit!
Niin tai siis päättämättä ne vielä ovat.
Mutta ei ole montaa langanpätkää pääteltäväksi. 
Onneksi.


Ylhäällä ei mene ympäri sukan,
vain nuo näkyvät.
Eli yhdessä sukassa on 12 pöllöä.
Oli kiva tehdä välillä erilaisia pöllösukkia.
Yleensä tehnyt vain varteen.

Nämä eivät ehkä ole parhaat mahdolliset sukat kengissä pidettäviksi.
Tai en tiedä, en ole kokeillut.
Voi olla, että ei nuo silmät kengissä juurikaan painaisi.

Pikkasen noissa välikerroksissa muokkasin ohjetta
sekä myös kantapään jälkeen.
Jalkaterässä kun on yksi silmukka / puikko vähemmän 
kuin sääriosassa.

Jos joku on kiinnostunut ostamaan nämä, 
niin koko on 40-41 ja hinta 32 € 
( plus mahdollinen toimituskulu ).
Meiliin vaan viestiä siinä tapauksessa.

Tänään on viikon ensimmäinen ilta,
jolloin ei ole mitään menoa.
Ihanaa!
Aion vaan olla tämän illan.
On sitä viikolla ollut menoa jo ihan tarpeeksi.
Huomenna muutama tunti töitä ja sen jälkeen hauskaa tiedossa.
Tai ainakin niin oletan.
Olen viemässä yhtä ystävää luistelemaan -
ensimmäistä kertaa elämässään!
Ikää on jo 20+, joten onhan se aika kokeilla.
Kotoa löytyi onneksi jälkikasvun pieneksi jääneet luistimet,
joten nyt pääsee tositoimiin.

Mukavaa viikonloppua sinulle!
Nauti ja rentoude :)

- Mimmi -

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Permanentti!

Permanentti is back!
Olin pari viikkoa sitten erään kampaajaopiskelijan testipäänä.
Nelisen tuntia siinä meni kaikkinensa,
mutta valmista tuli.
Ja opettaja jaksoi kehua tätä opiskelijaa useamman kerran työnteon aikana.
Mua jännitti, mikä on lopputulos, 
koska yleensä minulla ei tule hyvin kiharoita saati sitten pysy.

Ensimmäinen kokemus permanentista.
Taisin olla kuudennella luokalla.
Äitini oli säästänyt rahaa ja pääsin kampaamoon ammattilaisen käsittelyyn.
Kävin siellä kevätjuhlia edeltävänä päivänä.
Kevätjuhla-aamu valkeni aivan samanlaisin hiuksin,
kuin ennen permanenttia.
Ei kiharan kiharaa!
Tämän jälkeen joskus muutaman kerran alaavaihtanut tätini
( entinen parturikampaaja )
minulle joskus kiharoita koitti saada, mutta huonolla menestyksellä.
Ei vaan pysynyt niin ei pysynyt.
Paitsi...


Kuopusta odottaessani menin vaihtelun vuoksi hakemaan kiharoita 
ja silloin jopa pysyi suht hyvin.
Raskaushormonien syytä?

Nyt ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni kun tuosta mahdollisuudesta luin.
Kiharat oli juuri sellaiset kuin halusin.
Pikkaisen kiharat, ei afroa.
Mutta ongelma. Taas.
Jos en niitä aamuisin kastele suht kosteiksi,
niin ei näy kiharoita.
Yksi hyvä asia - onneksi en joutunut maksamaan.
Olen ajatellut tälle opiskelijalle kertoa, missä nyt mennään,
jotta ehkä joskus joku muu vastaavan pään omaava saisi jotain muuta kokeilla.
Siis aineiden vahvuuden suhteen.
Olisin ehkä tarvinnut vahvemmat aineet näihin hiuksiin.

Toistaiseksi olen jaksanut aamuisin kostutella hiuksia,
mutta en tiedä, kuinka kauan enää jaksan.
Ainakaan säännöllisesti.

Tänään eräs kaveri facessa näytti kikkaransa ja totesi,
että teinivuodet tulee mieleen.
Kikkarat is back.
Vai onko?

- Mimmi -

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kattojen yllä


Tai ainakin melkein.
Vanha kaupunki ja vanhat talot.
Mä nautin oleskelusta ja kulkemisesta täällä.
Talvisaikaan on ihana kävellä kaduilla ja kujilla ja ihastella tunnelmallisia taloja.
Ikkunoista loistaa valon tuike.
Lumi narskuu ( hah - todella harvoin ) kävellessä askelten tahdissa.
Kesällä - ihanat puutarhat, joista näkee vilauksen avoimista porteista.
Ja pian on tämä ihanuus taas edessä!
Onneksi kesällä on avoimet ovet moneen pihaan,
niin ihan luvalla pääsee ihastelemaan pihoja.


Talot, pihat, aitat, vajat - ihania.
Mä vaan tykkään kaikesta vanhasta.
Ja varsinkin kun niistä pidetään hyvää huolta.


Oi kevät tule jo!
Kesä - missä viivyt?

Terv. Kesän lapsi 

lauantai 18. helmikuuta 2017

Jopas oli juttu!

Ja ilmeisesti aika kovaa tekstiä, kun kukaan ei ole uskaltautunut kommentoimaan. Mutta ei siinä mitään. Minä seison edelleenkin sanojeni takana. Ja joka päivä edelleen näkee netissä kuvia ja tarinoita ihmisten hädästä ja elämänhalusta.

Tässä aamuteetä hörpin ja käynnistelen päivääni ( no toki esimerkiksi pesukone on jo käynnistetty kertaalleen, eli ei täällä nyt ihan löhöilty vaan ole tähän asti! ). Myöhään eilisiltana sain kutsun 11-vuotta täyttävän tytön syntymäpäiville ja nyt pitäisi kuumeisesti lahjaa miettiä. Tosin mieleeni tuli, kun tykkää ommella barbeille vaatteita, että josko kokoisin jonkinlaista ompelusettiä kauniiseen rasiaan. Olisi iloa moneksi hetkeksi.

Sää on ollut vaihtelevaa täällä tällä viikolla. On ollut kaunista auringonpaistetta sekä sumuista. Kaikenlaista. Nyt on suht tasaisen harmaata. Tai no jos tosi tarkkaan katsoo taivaalle, niin ehkä aavistus sinistä näkyy. Alla oleva kuva otettu pari päivää sitten parvekkeelta eikä kyllä kauas näy! Maisema on usvan peitossa, aivan kuten tulevaisuuskin! Ei sitä tiedä, mitä tämä päivä tuo tullessaan, joten vielä vähemmän tietää tulevasta päivästä, viikosta, vuodesta....


Mutta nyt toivotan hyvää lauantaipäivää sinulle.
Nauti päivästäsi!

- Mimmi -

lauantai 11. helmikuuta 2017

Epätasa-arvoisuus


Kuka voi määritellä, kuka saa mahdollisuuden elämään ja kuka ei?
Kenellä on oikeus elää ja kenellä ei? 
Voidaanko oikeutta elämään perustella kansallisuudella?
Tai ihonvärillä? Tai uskonnolla? Tai... ?
Millä perusteella joku saa elää ja joku toinen ei?
Onko väärin haluta pysyä hengissä? 


Saako lapsi olla lapsi?
Saako lapsi leikkiä ja olla huoleton?
Pitääkö hänen hypätä aikuisen saappaisiin kesken parhaan lapsuuden?
Pitääkö hänen olla huolissaan asioista, joista hänen ei kuuluisi huolehtia?


Millaista on elämä ilman työtä?
Millaista on elämä ilman sosiaaliturvaa?
Millaista on elättää isoa perhettä ilman rahaa?
Millaista on, kun voi vain haaveilla, että voi elättää perheensä?


Minkälaista on elää maassa, missä soditaan?
Minkälaista on elää vuodesta toiseen sodan keskellä?
Minkälaista on elää pelossa?
Minkälaista on toivoa päivästä toiseen, että jotain parempaa on tulossa?

Illan hämärässä edelleenkin mietin näitä asioita, mitä lehdestä luin eilen ja
mitä olen kuullut paljon viimeisen vuoden aikana.
Olen surullinen. Todella surullinen.
Useampi ystävä joutunut palaamaan sinne samaan paikkaan, 
mistä lähti pysyäkseen hengissä.
Tällä hetkellä vielä kaikki ovat hengissä.
Siis nämä minun ystäväni.
- Onneksi!! -
Onhan niitä siellä henkensä menettäneitä.
Ihan tarpeeksi.
Ei tarvittaisi enää yhtään lisää. 

Vapaaehtoistyö ottaa, mutta myös antaa todella paljon takaisin.
On saanut nauraa ja paljon, 
mutta en ole säästynyt itkultakaan. 
Olen joutunut miettimään elämän epäoikeudenmukaisuutta.
Miten jollakin on oikeus elää rauhassa siellä, missä haluaa.
Toisen pitää pakon edessä lähteä kodistaan.
Jättää perhe, suku, ystävät.
Ottaa iso riski lähtemällä pois rakkaidensa keskeltä.
Jotkut lähteneet vapaaehtoisesti, toisia on perhe painostanut lähtemään.
"Että edes joku meistä selviytyisi."
En osaa edes kuvitella perheen tilannetta, kun joutuvat lähettämään lapsensa pois.
Lapsi on aina lapsi, on sitten minkä ikäinen tahansa.
Usein varsinkin äidin sydämeen ottaa lujaa,
kun lapsi lähtee kauas.

Olen monta kertaa ajatellut, mitä itse vastaavassa tilanteessa tekisin? 
Oletko sinä ajatellut, mitä tekisit vastaavassa tilanteessa? 
Maassa syntyisi sota ja jonnekin pitäis lähteä, jotta henkikulta säilyisi. 

Vaikeita asioita.
Todella vaikeita.

Kuka voi sanoa, että minä / sinä emme saa elää?

Näihin tunnelmiin, näihin mietteisiin - hyvää yötä!

- Mimmi -





perjantai 10. helmikuuta 2017

Uimassa!


Olen siitä omituinen ihminen, 
että ennemmin menen avantoon talvella
kuin veteen kesällä!
En tiedä mistä johtuu, mutta näin se on. 


Eilen illalla pääsin monen vuoden tauon jälkeen avantoon.
Ja voi että, kun se oli kivaa!
Teki hyvää. 
Laituri oli pikkasen jäisenliukas,
mutta ei se ollut ongelma.
Ongelmaksi meinasi muodustua rappuset,
jotka johtivat veteen.
Ne olivat aivan jäiset ja niissä oli iso jääkerrostumat.
Huh huh! 

Josko vaikka pian pääsisi taas uudestaan :)

Hyvää viikonloppua!

- Mimmi -


maanantai 6. helmikuuta 2017

Pöllösukat

Pitkästä aikaa tein pöllösukat. Tai teen edelleen. Vielä on vähän kesken.

Joskus aiemmin jaoin pöllösukkien ohjeen ja sitä on paljon luettu ja sen mukaan on ymmärtääkseni tehtykin monia sukkia. Ajattelin tällä kertaa tehdä myös jalkaterään pöllöjä, joten kenkiin näitä sukkia ei ehkä kannata laittaa. Tosin eihän nuo silmät nyt niin isoja eikä paksuja ole, joten ehkä joihinkin kenkiin ne voisi mennäkin.

En ole koskaan ikinä ennen videoinut neulomista, mutta nyt kokeilin. Ja okei - myönnetään, ettei se nyt ihan laatukamaa ole tuo tuotos, mutta ehkä joku kuitenkin siitä nyt apua saa. Eli videoin apupuikon käytön sekä silmien laiton. Ei ole vaikeaa, kunhan sen osaa. Käytin ylimääräistä sukkapuikkoa sekä silmien laitossa siimaa.





Toivottavasti videonpätkistä edes väähn apua olisi.
Pitää harjoitella enemmän, jotta onnistuu paremmin tulevaisuudessa.


Eli varren ympäri menee aina neljä pöllöä ja niitä on kahdessa rivissä.
Jalkaterään laitin pöllöt vain kakkos- ja kolmospuikoille.
Kahteen kerrokseen.


Kyllähän tuon nyt pöllöksi tunnistaa ;)


Laitan tähän vielä ohjeen uudestaan.
Sen verran sitä muokkasin, että kun olin koko ohjeen tehnyt eli yhden mallikerran,
niin tein neljä kerrosta pelkkää oikeaa, 
ennen kuin aloitin tekemään uutta mallikertaa.

Jalkaterään tein muuten samoin, 
mutta ohjeen lopun oikea-nurja -kimarasta tein vain ensimmäisen oikean kerroksen
ja sen jälkeen aloitin heti mallikerran.
Muuten olisi voinut tulla kokoon nähden liian pitkä jalkaterä.

Niin ja varren alaosassa kavensin ennen neljää oikeaa kerrosta
jokaisella puikolla yhden silmukan.
Eli alussa silmukoita oli 12, mutta kantapään jälkeen 11s / puikko.

Jalkaterän pöllö on siis mallikerraltaan kapeampi.
Kakkospuikon ensimmäinen silmukka "puuttuu" sekä myös
kolmospuikon viimeinen silmukka.

Ja tässä on siis ohje:


Mallikerta on aina YHDELLE puikolle, eli kerro alla oleva ohje neljä kertaa! Siis kaikki puikot neulotaan samalla tavalla.

1. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
2. krs 2n, 8o, 2n
3. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
4. krs 2n, nosta 2 s apupuikolle työn eteen, neulo ( seuraavat ) 2 s oikein, neulo apupuikolla olevat silmukat oikein, nosta 2 s apupuikolle työn taakse, neulo 2 s oikein, neulo apupuikolla olevat silmukat oikein, 2n
5. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
6. krs 2n, 8o, 2n
7. krs 1o, 1n, 2o, pujota helmi silmukkaan ja neulo oikein ( * lopussa ohje, miten helpolla pujottaa ) helmisilmukka, 2o, pujota helmi silmukkaan ja neulo oikein helmisilmukka, 2o, 1n, 1o
8. krs 2n, 8o, 2n
9. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
10. krs kuten 4. krs
11. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
12. krs 2n, 8o, 2n
13. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
14. krs 2n, 8o, 2n
15. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
16. krs 2n, 8o, 2n
17. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
18. krs kuten 4. krs
19. krs kaikki s:t o
20. krs kaikki s:t n
21. krs kaikki s:t o
22. krs kaikki s:t n
23. krs kaikki s:t o
24. krs kaikki s:t n
ja alusta alkaa taas 1. kerroksesta.... :)

*) helmen pujotus
Olen käyttänyt mustia askarteluliikkeestä ostamiani 6 mm:n puuhelmiä pöllön silminä. Apuna helmen pujotuksessa on ollut siiman pätkä. Kun olen tullut kohtaan, missä helmi pitää pujottaa, olen neulonut silmukan langan sijaan siimaan. Sitten olen taittanut siiman kahtia, ottanut silmukan pois puikolta ja pujottanut helmen molempien siiman päiden läpi ja vetänyt silmukkaa ylös / työntänyt helmeä alas. Kas näin - helmi on edellisen kerroksen silmukassa. Tässä vaiheessa siirrän silmukan ( missä helmi siis on ) vasemmalle puikolle ja neulon silmukan normaalisti oikein. Ja jatkan työtä taas ohjeen mukaan.


Toivon iloista puikkojen kilinää jokaiselle!
Jos kysyttävää, niin viestiä tulemaan vaan :)

Laitan kuvia valmiista sukista vielä sitten tulemaan. 


- Mimmi -





lauantai 28. tammikuuta 2017

Huhuu!

Onkohan siellä enää ketään? Is there somebody?

Mun piti vain käydä Lontoossa häissä kääntymässä, mutta jäi joku ihme vapaavaihde päälle, enkä sitten tänne ole saanut takaisin tultua. Tai olen mä muiden blogeja lukenut ihan normaalin säännöllisesti. Mutta en tiedä, miksi on tämä tekstin kirjoittaminen väliin. Nyt en oikein tiedä, mistä aloittaisin. Paljon on kaikkea tapahtunut ja silti tuntuu, että ei ole mitään tapahtunut. Arkea. Sitä on tässä paljon nyt ollut. Mutta sitähän se elämä on.

Voisin tässä nyt uudestaan käyntiin päästessäni ( tai toivon ainakin niin, että pääsen käyntiin eikä tämä ole mikään hiekanmuru Saharassa, sattuma ) kertoa reissuistani. Kävin siis kesällä serkun häissä Lontoossa ja Pietarissakin olen sen jälkeen kahteen otteeseen käynyt - kesällä ja talvella . Vapaaehtoistyö on jatkunut yhä edelleen ja nautin siitä edelleen kuin hullu puurosta. Käsitöitä olen tehnyt, villasukkia ja lapasia, sekä korvakoruja muutamia ja lisäksi taas heijastimia tuunaillut.

Olen miettinyt, pitäiskö sitä alkaa kaksikieliseksi blogissa. Edes muutama sana aina toistakin kieltä. Ei täydellistä, mutta ehkä ymmärrettävää. Niin ja ihan sitä tavallista englantia tarkoitan. Olen tässä viimeisen vuoden aikana vähän saanut oppia uuttakin kieltä ja mieli halajaa oppia lisää. Ja se on ihanaa huomata, että vielä oppii jotain uutta!

Talvi ja talven ilo - lämmin kaakao kermavaahdolla. Nautitaan talvesta ( toivon, että vielä tulisi kunnon talvi eikä olisi näitä liukkaita ( eikä loskaisia! ) kelejä. En ole talvi-ihmnen, mutta ennemmin pakkanen kuin jo mainitsemani loska tai liukkaus ) ja odotetaan sitä ihanaa lämmintä ja aurinkoista kesää saapuvaksi!