maanantai 28. syyskuuta 2015

Presidentinlinnassa vierailu

 
Presidentinlinnassa oli avoimet ovet, kun olin Helsingissä.
Onneksi ystäväni kertoi tästä minulle, koska muuten en olisi tiennyt asiasta yhtään mitään!
Ovet oli avoinna 10-14.
Kaikki, jotka olivat jonossa ennen kello 14, pääsivät kuulemma sisälle.
Minä menin jonoon jo aiemmin.
Jonotin 1 h 35 min!
Jono kiersi linnan takaa ja sivustalta aina Ruotsin suurlähetystön ovelle saakka.
Olin valmistautunut ja varustautunut jonottamiseen -
mukana kirja, sontikka ja juomapullo.
Mikäs siinä lomalaisella, kun aikaa oli, niin jonossa seistä.


 
Paljon kuvia, varoitan :D




 
Siellä oli merkitty reitti, mitä pitkin kuljettiin.
Jos ei olisi ollut ruuhkaa, reitin olisi kävellyt läpi vartissa,
mutta nyt varoitettiin, että voi mennä puoli tuntia.
En itse asiassa katsonut, kauanko siinä loppujen lopuksi aikaa kului.




 
Kaunista!
Blingblingiä!










 
Mariankadun ovista kun mentiin sisään, oli ovella pienimuotoinen turvatarkastus.
Metallinpaljastimen läpi piti kulkea.
Edelläni oli japanilaisia ilmeisesti ja heidän reppunsa / kassinsa laitettiin
läpivalaisulaitteen kautta. Ja kukkarot. Ja kaikki muu.
Kun tuli vuoroni, otin isohkon kassini olalta ja kännykän käteeni taskusta.
Kysyin, että laitanko kännykän myös laitteen läpi.
Mies sanoi ja huitaisi kädellään, että ei mitään kun kävelet vaan tuosta portista läpi.
Eli pääsin vähemmällä mitä turistit.

 
Tarkastuksen jälkeen kysyin, että pitääkö naulakkoon jättää laukku.
Ei tarvinnut.
Kysyin, saako linnassa kuvata.
Saa kuvata.
 
Noh minähän sitten kuvia räpsin. Kunnes pääsin näissä kuvissa näkyvän huoneen luokse.
Presidentin työhuone.
Opas huoneen ovella sanoi, että ei saa käyttää salamaa.
Kääk!
Ja minähän olin käyttänyt.
Uups!





 
Päivää aiemmin tuolla linnan kulmilla myös kiertelin.
Ihmettelin, että miksi siinä sivuoven luona oli kolme moottoripyöräpoliisia.
Ja pian he hajaantuivat.
Arvelin, että pian tapahtuu jotain.
Ja kyllä - niin kävi.
Sivuovet avautuivat ja tolpat edessä menivät mataliksi ja sieltä saapui tumma auto.
Autossa istui kyydissä Herra Tasavallan Presidentti.
Mutta oi ja voi - ei huomannut minua :/
Olin ainoa haahuilija siinä eikä silti huomannut.
Olikohan niissä papereissa, mitä katsoi, jotain tärkeämpää?
Noh ehkä mä tästä selviän ;)



 
Tulipahan tuokin paikka nähtyä, koska kutsua Linnan juhliin ei varmaankaan ole tulossa :D

torstai 24. syyskuuta 2015

"Äitiyspakkaus" Ukrainaan

Tässä se on!
Äitiyspakkaus, mikä ei ole Kelasta lähtöisin.
Tämän sisältö on ystäviltäni.
Uutta ja vanhaa.
 
 
Olen aiemmin täällä puhunut keräyksestä, jossa on kerätty villasukkia Ukrainaan
Karpaattien vuoristolle romanilapsille, joista osa asuu maalattiataloissa.
Tämä äitiyspakkaus on lähdössä samaan paikkaan eräälle eskariopettajalle,
joka on raskaana ( vielä hetken ).
Itse asiassa voisinkin kertoa tästä loppuodotuksesta pikkasen,
koska se poikkeaa kotimaastamme aivan huimasti!
Tälle äidille tehdään keisarinleikkaus.
Ei siinä mitään, ihan tuttu asia noin teoriassa varmaan kaikille.
Mutta:
Siellä pitää olla leikkaukseen mennessä mukana rahat, millä maksaa leikkaus!!!
Mietihän tilannetta...
Ei rahaa..
Mitä tapahtuisi, jos tulisikin joku hätätilanne eikä olisi vielä rahoja kasassa?
Noh ehkä tästä ei tarvitse tämän enempää sanoa,
koska jokainen varmaan pystyy kuvittelemaan loput...
Ystäväni on auttanut keräilemään rahaa, joten tilanne taitaa olla nyt hanskassa.
Vauva syntynee ehkä jo ensi viikolla... :)

 
Olin aivan yllättynyt tästä tavaramäärästä, mitä sain.
En edes monelta luvannut vastaanottaa, koska muuten olisin ollut pulassa kaikkien tavaroiden kanssa.
Kun ei ole säilytystilaa, niin kaikkea en pysty ottamaan vastaan.

 
Osa tavaroista suomalaisesta äitiyspakkauksesta ja vielä ihan käyttämättömiäkin!
Nyt on makuupussia, toppapukuja ( kaksin kappalein ), kevyttoppapukuja ( kolme! ),
hoitoalusta, leikkimatto, kynsisakset, kylpymittari, tutteja, tuttinauha,
tuttipulloja ( tavallisia sekä koliikkivauvoille sopivia pulloja ),
maitojauhetta, liivinsuojuksia, tuolin selkänojalle sopiva syöttötuoli
ja bodyja sekä puseroita, housuja, villasukkia...
Paljon ja kaikkea!!


 
Olen niin siunattu, kun on tällaisia ihmisiä ympärilläni,
jotka haluavat auttaa ja omastaan jakaa.

 
Kyselin tavaroiden viejältä, että pakkaanko isoon Ikean kassiin vai äitiyspakkauslaatikkoon.
Sanoi, että laita laatikkoon, niin on näyttävämpi.
Tosiasia lienee, että ei nää kaikki kyllä sinne mahdu :D
Näitä on niin paljon!
Onneksi on ihana Harrodsin iso nallekestokassi, mihin voi loput laittaa.
Laittelen sitten myöhemmin kuvia tänne, kun paketti kotiutunut uuteen kotiinsa.
Josko vaikka vauvankin kuvaa voisin vilauttaa.
 
Täällä Suomessa elämme yltäkylläisyydessä, joten ihanaa, kun voi antaa omastaan
ja auttaa ihmisiä, joilla ei ole juurikaan mitään.
 
Voisitko sinä olla avuksi jollekin?

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Tsadi / snadi / Hesa / Helsinki

 
 
 
Kävin Helsingissä tapaamassa esikoistani.
Ihana pieni asunto keskellä kaupunkia.


 
Keittiön ikkuna oli sisäpihalle päin, joka oli kadulle päin
ja olohuone / makuuhuone suojaiselle sisäpihalle.

 
Ikkuna oli avoinna ja perjantaina kuului yllättävän hyvin lakkoilijoiden puheet ja musiikkia.
Matkaa oli kuitenkin jonkin verran tapahtumapaikalle.

 
Lippu verhona, jotta ei rappukäytävästä näe suoraan olohuoneeseen.

 
Esikoinen ollut vaihto-oppilaana ja sen jälkeen oli vuoden lukiossa kotimaassa,
kunnes lähti vuodeksi takaisin jenkkilään collegeen opiskelemaan.
Olisi jatkanut siellä, ellei olisi saanut kuulla, että mitään siellä opiskellusta ei
täällä hyvitetä ja olisi joutunut uudestaan alusta alkaen opiskelemaan kaiken.
Päätti sitten, että palaa kotimaahan ja alle kahdessa viikossa olikin jo takaisin.
Nyt ollut vuoden töissä ja jatkaa siellä, kunnes tammikuussa isänmaa kutsuu palvelukseensa.

 
Talo oli ihanan vanha.
Avarat ja korkeat huoneet, kuten rappukäytäväkin oli.
Tässä rapussa oli kolme kerrosta ja vain viisi asuntoa.
 


 
Näistä taloista ja porteista / porttikongeista tuli niin mieleeni Pietari!
Paitsi että olihan nämä nyt paremmassa kunnossa, mitä siellä talot usein ovat.


 
Kolme kokonaista päivää vierähti pääkaupunkiseudulla.
Lisää kuvia tulossa.
Kamera oli ahkerassa käytössä :)

torstai 17. syyskuuta 2015

Tunnelmointia!

Tämän illan tunnelmat ;)

https://www.youtube.com/watch?v=7SILkESkFnE

Suuntana maamme pääkaupunki.

Palaamisiin! Mukavaa viikonloppua :)
 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

I´m crying....

This spoke to me. A lot. This touched me. Deeply.  I hope it can be a blessing to you too!



A Minister passing through his church
In the middle of the day,
Decided to pause by the altar
To see who come to pray.
Just then the back door opened,...
And a man came down the aisle,
The minister frowned as he saw the man
Hadn't shaved in a while.
His shirt was torn and shabby,
And his coat was worn and frayed,
The man knelt down and bowed his head,
Then rose and walked away.
.

In the days that followed at precisely noon,
The preacher saw this chap,
Each time he knelt just for a moment,
A lunch pail in his lap.
Well, the minister's suspicions grew,
With robbery a main fear,
.

He decided to stop and ask the man,
'What are you doing here?'
The old man said he was a factory worker
And lunch was half an hour
Lunchtime was his prayer time,
For finding strength and power.
I stay only a moment
Because the factory's far away;
As I kneel here talking to the Lord,
This is kinda what I say:

.

'I JUST CAME BY TO TELL YOU, LORD,
HOW HAPPY I HAVE BEEN,
SINCE WE FOUND EACH OTHERS FRIENDSHIP
AND YOU TOOK AWAY MY SIN.
DON'T KNOW MUCH OF HOW TO PRAY,
BUT I THINK ABOUT YOU EVERYDAY.
SO, JESUS, THIS IS BEN,
JUST CHECKING IN TODAY.'

.
The minister feeling foolish,
Told Ben that it was fine.
He told the man that he was welcome
To pray there anytime.
'It's time to go, and thanks,' Ben said
As he hurried to the door.
Then the minister knelt there at the altar,
Which he'd never done before.
His cold heart melted, warmed with love,
As he met with Jesus there.
As the tears flowed down his cheeks,
He repeated old Ben's prayer:

.

'I JUST CAME by TO TELL YOU, LORD,
HOW HAPPY I'VE BEEN,
SINCE WE FOUND EACH OTHERS FRIENDSHIP
AND YOU TOOK AWAY MY SIN.
I DON'T KNOW MUCH OF HOW TO PRAY,
BUT I THINK ABOUT YOU EVERYDAY.
SO, JESUS, THIS IS ME,
JUST CHECKING IN TODAY.'
.

Past noon one day, the minister noticed
That old Ben hadn't come.
As more days passed and still no Ben,
He began to worry some.
At the factory, he asked about him,
Learning he was ill.
The hospital staff was worried,
But he'd given them a thrill.
.

The week that Ben was with them,
Brought changes in the ward.
His smiles and joy contagious.
Changed people were his reward.
The head nurse couldn't understand
Why Ben could be so glad,
When no flowers, calls or cards came,
Not a visitor he had.
.

The minister stayed by his bed,
He voiced the nurse's concern:
No friends had come to show they cared.
He had nowhere to turn.
Looking surprised, old Ben spoke up
And with a winsome smile;
'The nurse is wrong, she couldn't know,
He's been here all the while.'
Everyday at noon He comes here,
A dear friend of mine, you see,
He sits right down and takes my hand,
Leans over and says to me:
.

'I JUST CAME BY TO TELL YOU, BEN,
HOW HAPPY I HAVE BEEN,
SINCE WE FOUND THIS FRIENDSHIP,
AND I TOOK AWAY YOUR SIN .
I THINK ABOUT YOU ALWAYS
AND I LOVE TO HEAR YOU PRAY,
AND SO BEN, THIS IS JESUS,
JUST CHECKING IN TODAY .'
.
 
Have a blessed Sunday!

tiistai 8. syyskuuta 2015

Turhaa tuhlausta

Tuhlaatko päiväsi murehtimiseen?
Asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdukaan?
Asioista, joille et voi itse mitään?
Asioista, jotka eivät kuitenkaan ole niin tärkeitä, että kannattaisi murehtia?
 
Miten mä olenkaan usein saanut lohdutusta näistä runoista.
Ne koskettavat ja puhuttelevat.
Miten joku osaakaan kirjoittaa noin hyvin ja pukea ajatukset sanoiksi?
 
 
Oletko törmännyt näihin runoihin?
Ellet, niin käy tutustumassa - suosittelen lämpimästi!
Siellä on niin monta runoa, mitkä voisin linkittää tänne,
joten on parasta, että itse menet ja luet niitä.
Ajatuksella.
Rauhassa.
 
Päivä vain ja hetki kerrallansa - näinhän se elämä menee.
Emme elä eilisessä emmekä huomisessa vaan tässä päivässä.
Eletään siis tätä nykyistä hetkeä,
eikä haikailla menneisiin, joita emme voi muuttaa
eikä vielä murehdita huomisesta -
 sen murheet saavat odottaa huomista.
Elä tänään - elä nyt!
 


maanantai 7. syyskuuta 2015

Toivo

Harvoin, jos koskaan, täällä itsestäni mitään jaan ja kerron. Nyt ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen. Tai ei sitä tiedä, onko tämä poikkeus - voihan tämä olla alkukin!

Eilen kävin kävellen kaupassa ja mietin elämääni. Olen nyt ollut työtön kesäkuun alusta 2014 alkaen. Edellisen lukuvuoden olin koulussa koulunkäyntiohjaajana. Edellisen lukuvuoden olin toisessa koulussa samoissa töissä. Sitä edeltävänä vuonna opiskelin. Iso syy työttömyyteeni on se, että tuossa ensimmäisessä koulussa menetin terveyteni. Totaalisesti. Koulu alkoi elokuussa, niin vajaa kuukausi myöhemmin söin ensimmäisen antibioottikuurin. Eikä mennyt kauaa, kun oli jo uusi kuuri meneillään. Ja pian taas uusi. Ja taas... Lokakuun lopulla olin lääkärillä ja hän tutkaili röörejäni ( btw - hauska juttu sattui siellä! Tai noh hauska ja hauska.. Lääkäri puudutti puuvillatupoilla nenäni aikomuksenaan vielä uudestaan sinne sisälle katsoa. Jotain kuitenkin tapahtui ja lähdin takaisin töihin, kun lääkäri oli valmis ja oli sovittu, että menen operaatio jonoon fes:iä varten. Töihin pääsin ja puhelin soi. Hoitaja sieltä soitteli, että lääkäri oli unohtanut ne tupot sieraimiini :D Ihmettelin ajomatkalla töihin, että miten se nenä on enempi tukossa, mitä lääkärille mennessä? No ei muuta kuin takaisin lääkäriin vaan. ). Marraskuun alussa, kun yksi kuuri oli loppu ja seuraavana päivänä alkoi uusi kuuri, soitin lääkäriin, että olen valmis operaatioon lyhyelläkin aikataululla. Hän kysyi, että eikö mun jouluvalmistelut häiriinny kahden viikon sairaslomasta. Totesin, että ei tosiaankaan operaatio häiritsisi yhtään. Meni pari tuntia ja hän soitti sieltä takaisin ja kysyi, että tulenko seuraavana aamuna operaatioon. Lupasin mennä. Operaatio onnistui eikä ollut yhtikäs mitään ongelmaa sen jälkeenkään. Särkylääkeitä taisin ottaa yhden vai kaks ekana päivänä - varmuuden vuoksi :D Mutta ei se ilo kauaa kestänyt. Joululomalla jo ensimmäinen kuuri taas. Ja samaa rataa jatkui koko kevät. Sairaslomalla olin suurimman osan kevättä, kunnes toukokuussa aloitin toisessa koulussa, jossa sitten jatkoinkin seuraavana syksynä. Ja siellä jatkui sama tilanne. Laskeskelin, että sinä vuonna söin antibiootteja 10 kuuria 9 kuukauden aikana! Toukokuussa, viimeisellä viikolla, viimeisenä keskiviikkona kävin vielä lääkärillä. Hän ehdotteli mulle masennuslääkkeitä... Ei sitten enää muuta keksinyt :( Noh nyt tosiaan olen ollut työtön, mutta terve! Kyllä sitä olen ajatellut, että ennemmin olen työttömänä kotona kuin pilaan vielä enemmän elämääni syömällä antibioottikuurin toisensa jälkeen. Olen niin herkistynyt, että tunnin tai kahdenkin oleskelu saa oireita tulemaan ja pian on taas lääkekuuri päällänsä.

Mutta tosiaan siis eilen tätä kaikkea ajattelin. Mietin työttömyyttä ja ilman palkkaa elämistä. Pienillä tuloilla elämistä päivästä toiseen. Ajoittain en venytä euroja, vaan peräti senttejä. Tiukkaa on, mutta selvitty on. Tähän asti. Ajattelin eilen, että mun ainoa toivoni on Taivaan Isässä. Hän on luvannut olla kanssani ja luvannut auttaa. Itsekseni siinä puhelin ja sanoin, että "Taivaan Isä - sä oot mun kaikkeni ja sinuun mä pistän nyt toivoni. Sä näet tämän tilanteen. Auta." Ja tänään tuli rukousvastaus! Muutosta lähtien ( tammikuun lopussa 2014 muutto ) ollut ylimääräisenä pöytäastianpesukone, joka on aina ajoittain ollut myynnissä. Eilen laitin sen tori.fi:n myyntiin sekä facebookiin sivulleni. Tänään sain viestiä, että eräs tuttu vois olla kiinnostunut. Soitin hänelle ja sanoi, että oli vitsinä eräälle sanonut hommaavansa sellaisen kesämökillensä. No aikamme siinä juteltiin ja lopputulema oli: hän tulee hakemaan sen tällä viikolla! Surin jo parin viikon päästä olevaa matkaani pääkaupunkiin poikaa katsomaan. Mietin, että mitenköhän sitä käyttörahaa mahtaa olla kukkarossa / tilillä. No nyt on  pikkasen edes. Reilut viikko sitten onnekseni bongasin edullisen bussilipun stadiin - menopaluu netin tarjouksesta 18,30, kun taas normaalisti matka maksaisi päälle 80 euroa!! Olin enemmän kuin onnellinen edullisesta hinnasta.

Mites teillä muilla siellä? Onko muita, jotka on altistuneet huonolle sisäilmalle? Mites työttömien elämä sujuu?

Pieni loppukevennys kuvan muodossa ;)