lauantai 31. joulukuuta 2011

Joulun pyhiä ja vapaita

Tässä aikani kuluksi kokeilin, miten saan tuon picasan toimimaan. Viimeksi sen kanssa leikkinyt vuosi sitten - hih. Tässä alla nyt kuvapläjäys täältä kotoa.




Tuon videonpätkän kuvasin 27.pv. Eli päivä sen hurrrrjan mräkän jälkeen. Vaikka kyllä tässäkin vielä myrskyää ihan kiitettävästi. Ja ai että ku mä oon tyytyväinen itteeni, ku sain sen liitettyy tänne! Josko viel opettelis, miten linkitetään, ku siitäki jotai ohjeentynkää olis olemassa. Tai josko jättäis sen ittelleen haasteeks ens vuotta varten!

Mutta nyt:

Minä toivon lapsosen levollisuutta
Minä toivon uskoa rakkauden voimaan
Minä toivon polkua kohti uutta
Ja sisimpääni rauhaa kun meen luottaen taas huomiseen

Minä toivon valoa varjoisiin öihin
Minä toivon ettemme eksyksiin jää
Minä toivon iloa arjen töihin
Paremmaksi kun muuttuu tää
Ja huolet hälvenee nää
Minä toivon käteeni kättäsi lämmittävää


♥ Toivon kaikkea hyvää tulevaan vuoteesi. Myös sellaista, mitä et edes hurjimmissa unelmissasikaan osannut kuvitella ♥

torstai 29. joulukuuta 2011

Illan aatoksia

♥ Voin olla ulkoapäin kova ja vahva, mutta sisältä heikko ja hutera.
Voin hymyillä leveämmin kuin aurinko,
mutta samalla hymyn taakse voi kätkeytyä kyynelten valtameri.
Voin sanoa että minulla on kaikki hyvin, vaikka oikeasti tarvitsisin tukea
ja apua kipeämmin kuin koskaan eikä mikään olisi hyvin.
...
Voin sanoa että ei haittaa tai ymmärrän täysin, vaikka sisimmässäni
olisin murentunut hiekan kokosiksi palasiksi ja toivonut että heräisin
unesta, pahasta sellaisesta.
Voin sanoa että jaksan, tarkoittamatta sitä.
Voin sanoa että haluan, haluamatta lainkaan.
Mutta sanat; välitän, rakastan, kaipaan, kadun ja ikävöin tulee vain,
jos todella tarkoitan.
Ulkokuori kertoo ihmisestä yhtä paljon kuin kulissit teatterista.

Jokainen voi luoda juuri sellaisen kuoren, sellaiset kulissit, mitkä
parhaimmilta näyttää. Mutta kun kulissit kaatuu ja kuori murtuu,
paljastuu todellinen sydän,
joka on herkempi ja haavoittuvampi kuin perhosen siipi. ♥


Päivän aikasempaan postaukseen sopii hyvin. Fiilikset tällaiset.

Inventaaariota

No nih. Niin siinä sitten taas kävi. Pah! Pitkät jorinat ja tekstit ja hups keikkaa - suljin sivun ja teksti katosi kuin joku Saharaan. Ei se auta, kuin uudestaan kirjoittaa. Josko nyt selvisi jo ilman vuolaita vesiputouksia ;)

Olen joulun aikaan miettinyt elämääni. Tehnyt jonkinlaista inventaaria menneestä vuodesta. Miettinyt miten vuosi on mennyt ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä jättää tekemättä. Kulloisenkin tilanteen olen hoitanut, miten olen hyväksi nähnyt. Tosin nyt en enää olisi ehkä samalla tavoin tekemässä. Mutta se on mennyttä eikä sitä enää kannata miettiä eikä murehtia. Se on elämää ja kerran täällä vaan eletään.

Nyt joulun aikaan tuli erosta kuusi vuotta. Kuusi pitkää vuotta. Tai lyhyttä. Tuntuu , että välillä aika rientää ja välillä se matelee. Tänä vuonna taas totesin, että tää joulu ei tunnu enää joululta. Minulle. Liekö syynä ero vai se, että joulua mainostetaan perheiden yhteisenä aikana, juhlahetkenä. Vai nuo molemmat yhdessä. No oli miten oli, niin toki muistan joulun perimmäisen tarkoituksen. En vaan osaa nauttia enää :( Tuntuu, että lähes arkea vietetään joulunkin aikaan. Vaikka toki lasten vuoksi yritän ja teenkin joulua kotiin. Että he saisivat kokea joulun ilon ja riemun. Ettei heidän tarvitsisi "kärsiä" aikuisten ratkaisuista. Nyt kun lapset lähtivät isälleen muutamaksi päiväksi, niin olen vaan ollut. Vapaasta nauttinut. Joulukuusi tuossa vielä on ja muutkin koristeet - lasten vuoksi. Ilman heitä kuusi ja koristeet olisi varmaan jo vintissä laatikoihin pakattuina odottamassa seuraavaa piinaavaa joulua. En tiedä, mistä sen joulun ilon ja riemun vielä löytäisin. Tuntuu, että aina tulee vielä, joka ikinen joulu, jotain nylimääräistä painolastia mukaansa viemään ilon murusetkin. Eikä tämäkään joulu poikkeus ollut.

Näyttää, että olen selvinnyt taas yhdestä joulun ajasta. Hengissä. Tosin monet itkut itkeneenä. Mutta tää on nyt mitä on, mun elämää. Iloineen ja suruineen. Ei sille mitään voi. Eletään, miten parhaaksi nahdään ja koetaan.

Vuosi on vaihtumassa. Odotan, mitä uusi, tuleva vuosi tuo tullesaan. Iloa? Riemua? Surua? Lisää vaikeuksia? ? ? Tiedän, että mun ei tarvitse jaksaa kuin yksi päivä kerrallaan, mutta silti... Tuntuu, että nyt saisi nämä vaikeudet jo riittää ja jotain positiivista tulla sijaan. Askel laahaa ja klemmarien avustukella tehty lähes-hymyilevä-naama saisi mun puolestani jo jäädä tähän nykyiseen vuoteen. Tulisi jotain aitoa, sydämestä kumpuavaa tilalle.. Iloa... Riemua...

Ulkona sää harmaa ja sisällä sisimmässä samanlainen fiilis. Ulkona sataa, minä itkeskelen. Sanotaan, että mikään ei kasva kastelematta. Ehkä on niin, että kaikki nämä negatiiviset asiat sitten vahvistavat. Mutta aina ei jaksa uskoa ja luottaa siihen, että asiat käänytvät vielä parhain päin. Kun on rankkaa, niin on rankkaa. Ja edessä päin näyttää samalta. Koska tämä elämän vuoristoradan ylämäki loppuu?

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Leffailua

Kävin eilen iltani iloksi istumassa leffateatterissa. Vaihtoehdoista nappasin itelleni sopivan New Year`s Eve -leffan. Tykkäsin siitä. Tänään aattelin lähteä vähän jännittävämpään puuhaan, nimittäin Sherlock Holmesin matkaan.

Itse asiassa nyt joulukuussa olen kuluttanut leffateatterin penkkejä varmaan enemmän, kuin menneinä vuosina yhteensä. Ja josko karkeen arvion heitän, niin en varmaankaan kymmeneen vuoteen oo käyny yhtä paljon, mitä nyt joulukuussa :D

Mukavaa päivän jatkoa!

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulupäivä

Päivä lähes lopuillaan. Normaalia ollut. Siis kuten viimeiset vuodet joulun aikaan. Hiljaista. Rauhallista. Kotona oleskelua lähinnä.

Aatto meni kotona syödessä ja lahjoja availlessa. Illalla käytiin tädin luona, missä oli toinenkin tätini. Paikalla aikuisia, lapsia. Pikkuiset huutelivat minua ssamaan aikaan eri suuntiin. Ihanat muruset ♥

Huomenna taas samaan tätilään. Pääsemme tanskalaisiin joulun rääppiäisiin. Nuorimmaiseni pitää keväällä Tanskasta esitelmän ja nyt saamme serkkuni miehen kautta aidon kokemuksen. Iltasella alkaakin oma aikani, kun lapset lähtevät isän luo lomailemaan. Saas nähdä, ovatko niin kauan kuin pitäisi. Jännitystä äiteen elämään
( tooosi jännää tää mun elämä :D hah ).



Toivotan rauhaisaa joulun aikaa :)

Edit kello 16:27
Täti soitti parisen tuntia sitten. Olivat syöneet aamupalan myöhään ja nuori neiti oli juuri ulkoilemassa. Ja kun mun lapset lähdöä 17:40 isälleen, niin taitaa jäädä syöminen... Kun ei tiedetty, että lapset lähtevät ( asia, jonka kerroin jo aatonaattona hänelle). Että tälleen. Tällasta elämää. Tuuliviirin lailla asiat muuttuu minne tahansa. Koskaan ei voi olla varautunut tarpeeksi hyvin :/

torstai 15. joulukuuta 2011

Yksi päivä....

ja sitten alkaa loma!

Huomenna onneksi vielä lyhyt päivä. Ja ihan hyvä. Voimat aika finaalissa. Ens viikolla ( toivottavasti ei pakko lähteä viikonloppuna ) pitänee mennä terveskeskuken päivystykseen istuskelemaaan ja hakea uus lääkekuuri. Kun ei tauti mene ohi, ei sitten millään. Kaksi kuuria jo takana :(

En tiedä, mikä lie tsetsekärpänen mua purassut, kun väsyttää ja väsyttää vaan. Kunnon unoset tossa iltapäivällä vetäsin ja sen jälkeenkin koko ajan väsyttänyt. Mutta nyt voi jo hyvällä omallatunnolla mennä nukkumaan. Kello sen verran paljon. Jotenka: öitä!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Vapaapäivä vai "vapaapäivä"?



Niinpä! No koulusta vapaapäivä mutta kotitöistä ei. Kirppiskamaa laittanut myyntiin ja siinä sitä aikaa kuluikin. No kävin asioitakin hoitamassa. Hain edullisen keraamisen suoristusraudan eräältä tutulta uloskantohintaan ( 5 € ) ja parille tutulle kävin viemässä heidän tilaamiansa korvakoruja. Josko nyt vielä vuoden viimeisen kirjallisen kouluhomman kirjoittais puhtaaksi, niin sit vois huokaista hetkeks.

Mukavaa alkanutta viikkoa :)

torstai 8. joulukuuta 2011

8.12

Profeetat jo ennustivat Jeesus-lapsen syntymän,
armon suunnitelman suuren, ikiajat elävän.



Torstai on toivoa täynnä - hyvää torstaita!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

7.12



Olin Danny & Ystävät -hartaudella jouluun konsertissa maanantaina. Ja tykkäsin. Paikallinen kirkko oli ääriään myöten täynnä. Jos jossakin lähistöllä konertoivat, niin suosittelen menemään ja virittäytymään joulun tunnelmaan. Vanhempia ja uudempia lauluja laulavat yksin ja yhdessäkin pari.

Eilinen Itsenäisyyspäivä meni aivan totaalisen erilaisesti kuin normaalisti!!! Siis aamun touhut meni vielä kuten yleensäkin ja vierailu tätilässä, missä serkkutyttö ihanan erergisen ja iloisen poikansa 2 wee kanssa käymässä. Ja kun vielä poika kuulema innoissaan odottanut minua saapuvaksi ♥ Mutta sitten....sitten se "epänormaali" sessio alkoi. Ens menin konsertin esittäjien ja bändin kanssa kattoon Tinttiä, sieltä kahville/teelle/mitä nyt kukin ottikaan, pikainen käynti kotona laskemassa lapset ja sit takas leffaan kattoon In Time. Ja salaattia iltapalaksi vielä iltamyöhään. Ihanan mukavaa seuraa, ja pitkästä aikaa jää mieleen tää päivä, kun oli jotain erikoista. Kivaa!!!

Lyhyiden yöunien ( mulle lyhyet, noin kuus tuntii ) jälkeen suuntaan tässä aloittelemaan kolmanneksi viimeistä harjoittelupäivää kouluun/ iltikseen sekä valmiina näyttökeskusteluun.


Joulun valot lempeät pimeyteen syttyvät,
kutsuvat tielle adventin pienin askelin.


Kekseliäistä keskiviikkoa!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Toinen adventti, 4. joulukuuta

Joulun valot lempeät pimeyteen syttyvät,
kutsuvat tielle adventin, pienin askelin.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Tämän joulun, joulun uudet, elää jos mä saan.
Rauhaan, piiriin rakkautes, vedä Jeesus kokonaan.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Rauhaisaa toista adventtia

lauantai 3. joulukuuta 2011

Joulukuun kolmas

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tule Sinä joulun lapsi, anna mieleen herkkyyttä.
Täytä kovat sydämemme rakkaudella, lämmöllä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Rauhaisaa lauantaita :)

perjantai 2. joulukuuta 2011

2. päivä joulukuuta

Joulussa maistuu punainen - omena tai makeinen.
Joulussa tuoksuu vihreä - kuusen oksien värinä.
Joulussa kuuluu valkoinen -liikkeessä enkelin siipien.
Joulussa näkyy hopea, kulta - katso tähteä, kynttilän tulta.
Joulussa tuntuu hyvältä - kaikkien värien säihkyntä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Jouluna Elämä kirjoitetaan isolla eellä.
Miksikö?
Sen vuoksi, että Jumala näki hyväksi lähettää
Poikansa ihmiseksi, ja Hän toi meille
todellisen Elämän!

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Mukavaa perjantaipäivää :)

torstai 1. joulukuuta 2011

1. joulukuuta

Erikoislahja taivaasta

Taivaassa hartaasti neuvotellaan,
on lapsi syntyvä maailmaan.
Enkelit Luojalta utelevat,
ketkä tällaisen lapsen haluavat.

Hän erikoinen on luonnoltaan,
ei kehity kovin nopeaan.
Ja tarvitsee paljon rakkautta,
hoivaa ja huolenpitoa.

Hän ei kenties opi juoksemaan
eikä hienoja sanoja lausumaan.
On mieluiten omissa oloissaan,
häntä vammaiseksikin kutsutaan.

Siis harkitkaamme nyt huolella,
missä turvaisa koti ois lapsella.
Rakas Jumala, etsithän vanhemmat,
jotka juuri hänelle sopivat.

Kenties he eivät ymmärrä
heti tehtävänsä tärkeyttä.
On lapsi Jumalan lähettämä
heidän uskoaan, rakkauttaan lisäävä.

Vaan pian on aika oivaltaa,
että rakkautta ihan tuhlata saa
ja että heikoin kaikista
onkin erikoislahja taivaasta.



Tää ihanaakin ihanampi runo löytyi joskus kirjasta "Kun lehdet putoavat, näkyy keittiöstämme kauemmaksi" / Tomas Sjödin. Kirja kertoo heidän arjestaan useamman vammaisen lapsen kanssa. Loppuunmyyty lienee, mutta mulla tuplakirja, jos joku kiinnostunut.


Tuo tuli eteeni, kun jouluaiheisia runoja vihostani etsin. Ja sitten asiaan....


Ilman Suurta kertomusta joulu kuihtuu pelkäksi kuoreksi. Tarvitaan mehevä sisältö, Elämä, jossa on voimaa murtautua maan kohmeisen vaipan alle.


Ihanaa ensimmäistä joulukuista päivää!!!