keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Hauska laulunluritus!

Mulla on ollut tavaroita äitini vintissä. Eron jälkeen, siis vuosia sitten, vein ne sinne ja siellä ollut. Nyt tänään kävin niitä penkomassa ja kattomassa, mitä kaikkea siellä oikein on. No talvitamineitten ja joulujutskien lisäks tein löytöjä!

Luulin, että vanha värssykirjani on hukassa, mutta sieltä se Marimekon oranssikantinen kirja löytyi! Ja totesin, että taiaan olla vanhaksi tulossa :D Itkeä tihrutin kun luin jo edesmenneen pappani kirjoittamaa värssyä ja vanhanvanhan mammani kirjoituksia plus kaikki muut. Sniff!

Sitten löytyi tällainen hauskanen laulu (sävel: hämä-hämä-häkki :D )

Pikku pikku Kalle
satukirjastaan
löysi kuvan kauniin
neidon satumaan.
Tuon minä tahdon
vaikken prinssi olekaan,
ihastunut Kalle
oli prinsessaan.

Pikku pikku Kalle
kirja taskussaan
lähti maailmalle
luo neidon satumaan.
Kulki läpi maiden
merten, metsien
satuprinsessaansa yhä etsien.

Vihdoin pikku Kalle
löysi satumaan
eksyi huvilalle
rikkaan kuninkaan.
Portaita hän kiipes
pikku jaloillaan.
Nöyrästi näin lausui
päivää, päivää vaan.

Nähdä pikku Kalle
sai nyt prinsessan
joka verannalle
saapui huvilan
Kalle katsoi kirjaan
sitten prinsessaan.
Katsoi vielä kerran
ja jatkoi kulkuaan.

Petosta on mainos
Kalle koki sen
vanhentunut painos
oli kirjanen.
Aurinko armas
kuivaa kyyneleen
pikku pikku Kalle
oppi kirjalla.

Ja eikun laulamaan!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On häkellyttävää löytää vanhoja muistoja,ja päästä niiden "lumoihin".Ja puhdistavaa itkeäki:)Minua odottaa vanha matkalaukku täynna vanhoja kirjeitä lapsuuden ja nuoruuden ajoilta....en tiedä,koska sen aika tulee. t.MK

Mimmi kirjoitti...

MK: Aikansa on joka asialla... Myös vanhojen asioiden tutkimisella ja penkomisella :)