sunnuntai 14. marraskuuta 2021

 Marraskuuta!

En tiedä, mitä tapahtuu, kun elämä aina vie ja vie ajan ja energian. Voi huh!! Aloitin uudessa työssä syyskuun puolivälissä ja nyt on ollut outoa, kun on illat ja viikonloput vapaita. Noh joskus harvoin teen sijaisuuksia, mutta harvoin nykyään.

Katsoin äsken elokuvan ( ei sponsporoitu mainos - hih ) EatPrayLove - Omaa tietä etsimässä. Mulla se oman tien etsiminen vuosien jälkeen alkoi vaunuun muuttamisella. Lokakuun viimeinen päivä tuli täyteen 1 1/2 vuotta vaunuelämää. Päivääkään en ole katunut. En. Elämä on rauhallista. Saa ladata akkuja rauhassa työpäivn jälkeen. Luontoa ympärillä. 





Edessä on toinen talvi. Jos olisin tiennyt, millainen viime talvi oli, en ehkä olisi uskaltanut muuttaa asuntovaunuun. On se hyvä, ettei aina kaikkea tiedä etukäteen! Nyt ei oikeastaan edes jännitä tuleva talvi. Tai siis vaunun kannalta en jännitä. Tosin toivon, että kaikki toimii hyvin eikä tule mitään ongelmia. Lämmityksen varsinkin soisi toimivan. Toki voisi varuiksi hommata sähköpatterin? Hmph... Toin pojan luota pienen sisustustakkani ja hätätapauksessa sekin lämmittää. Ja onhan mulla sähkölämmitys vaunussa, jos kaasu pettää. Tosin kovimmilla pakkasilla vaunun sähkö yksinään ei tule riittämään. Tai tiedä sitä sitten, millainen talvi tulossa! Jotenkaan en jaksa uskoa, että olisi kylmempi mitä viime talvena. Näin Pirkanmaalle se oli jo suht kova. Mutta puolen vuoden kuluttua on taas viisaampi :)

Ulkona jämärtää, sisällä kynttilät luo valoaan. Ulkona lyhdyssä valot päällä. Mikäs täällä ollessa ja puikkoja heilutellessa. Nyt työn alla ystävän tytölle sukat. Sitten onkin suurperheen sukat tehty - kuusi paria. Vuoro aodottaa ystävän tilaus entiselle työkavereilleen paksuista sukista sekä yhen naapurin toivomus mustasta piposta. Ja haluna olisi tehdä itellekin pitkät, yli povlen menevät säärystmet. Sellaset villasukat on jo, mutta aattelin vielä tehdä yhteen pipoon väriltään sopivat säärystimet tehdä. Lämmittää ulkona, kun siellä on. Mulla yleensä pakkasilla polvet paleltuu. Josko pian olisi helpotusta tulossa. Langat on jo ostettu, ni eiköhän sitä valmistakin saa aikaan.




Jatkan nyt sukkien tekoa  ( vaalean harmaa lanka, niin onnistuu! ) täällä hämärässä vaunussa kynttilöiden loisteessa Mamma Mia -leffa taustalla tulleen. Ties kuinka mones kerta jo tälle vuodelle, kun sen katon! Toistakin osaa olen katsonut monen monta kertaa. 

Luulen, että jätän läppärin tähän näkösälle, niin tulee helpommin tultua päivittämään blogiakin. Ei tartte kaivaa esille tuolta sängyn alta tai kaapin kätköistä.


Mukavaa marraskuun puoltaväliä!


- Iina -




Ei kommentteja: