On se kumma, kun kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. Vapaat uskovat sinkkumiehet valittaa, että ei oo vapaita uskovaisia sinkkunaisia. Vapaat uskovat sinkkunaiset valittaa, että ei oo vapaita uskovaisia sinkkumiehiä. Mikäköhän tässä mättää???
Vaaditaanko liikaa. Odotetaanko liikoja? Odotetaan sitä unelmien prinssiä/ prinsessaa, joka on itse täydellisyys. Sillä kukaan ei tosiasiassa ole täydellinen. Vaikka ehkä jotkut niin luuleekin :D Pitäisikö osata luopua joistakin kriteereistä? Osaisiko sitä tykästyä/ ihastua/ rakastua toiseen, joka ei vastaakaan sitä unelmien puolisoa? Onko ulkonäöllä liian suuri osuus vaatimuksissa? Loppupeleissä kuitenkin ulkoinen on se osa ihmistä, mikä rapistuu ja sisäinen sen kun kaunistuu. Hmph.... kunpa tietäisikin viisaan vastauksen.
Taitaa olla parasta vaan olla ja odottaa, että josko se Taivaan Isä elämään johdattaa puolison. Ei sitä tiedä, mitä postiluukusta eräänä päivänä kolahtaa :D
Näissä mietteissä: nukkumaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti