Hengissä ollaan! Pääsin kotiin itärajan takaa!!
Lokakuun loppupuolella siis käytiin useammassa lastenkodissa ja yhdessä vanhainkodissa Pietarin seutuvilla. Osa paikoista oli Pietarissa, mutta käytiin myös Kolpinossa ja Puskinissa. Paljon tuli taas nähtyä ja koettua. Pistän tähän nyt muutamia kuvia ja jatkan toisena päivänä.
Tässä lastenkodin lastenhuone. Siistiä oli. Joka paikassa. Kaikki huoneet samalla tavalla sisustettuja, eivätkä erottuneet millään toisistaan. Ei ollut mitään persoonallista tai henkilökohtaista näkyvissä.
Pussit jaettiin joka paikassa lapsille. Sisällä oli omena ja appelsiini sekä suomalaista karkkia että paikallista. Lisäksi oli evankelioiva lehtinen Jeesuksen elämästä. Ja joka ikiselle kelpasi pussi! Hätäsimmät jo käsiään kurottivat kauan aikaa, etteivät vaan ilman jäisi.
Ilo oli, kun oman pussin sai käteensä. Jokaiselle ihkaoma pussi.
Kauniita maalauksia näkyi käytävillä. Tässä oleva maalaus oli rappusissa kahden kerroksen välillä. Vähän väriä ja lämpöä muuten niin värittömässä ympäristössä. Tämä lastenkoti oli iso. SItä oli jokunen aika sitten laajennettu. Siistiä. Puhdasta.
Kun lähdettiin Kolpinosta Pietaria kohti, matkan varrella näimme tämän rakennuksen. Kuulema tämä on "se" rakennus, missä G25-maiden johtajat kokoontuvat usein. Sinne kyyditään osallistujia tietä pitkin ( mikä aiheuttaa ruuhkia ) sekä yhä enenevässä määrin vesitse, koska muu liikenne ei siitä niin häiriinny.
Ja seuraava lastenkoti olikin sitten Pietarissa ( käymme yleensä kahdessa vierailukohteessa / päivä ).
Vaatetyylejä on monia. Jos on arkivaatteet pyykissä, ni sit vedetään juhlakuteilla. Tai toisinpäin. Tai jos ainat pitkäthousut on pyykissä, niin sitten mennän shortseissa.ä
Tässä meneillään leikki, mihin sain lapset houkuteltua mukaan.
Sama täss alakuvassa. Tai tässä tarvittiin muutama vapaaehtoinen ja ne löytyivät nopeasti!
Kauan matkan jälkeen tuntui, että kroppa on kotimaassa ja sydän idässä. Aina, yhä uudelleen, se koskettaa, kun sitä kaikkea näkee ja kokee.
Lisäilen muista kohteista kuvia toisella kertaa. Kuumeisena täällä, joten lähden taas huilailemaan. Ja heitänpä nyt jo ilmaan: jos kiinnostaa tuollanen evankelioimis- ja avustusmatka Pietariin, niin pääsiäiseksi ollaan taas suunnittelemassa uutta reissua!! Mukanaolijat ihmisiä eri seurakunnista.
Vähätuulista alkavaa viikkoa!
Lokakuun loppupuolella siis käytiin useammassa lastenkodissa ja yhdessä vanhainkodissa Pietarin seutuvilla. Osa paikoista oli Pietarissa, mutta käytiin myös Kolpinossa ja Puskinissa. Paljon tuli taas nähtyä ja koettua. Pistän tähän nyt muutamia kuvia ja jatkan toisena päivänä.
Tässä lastenkodin lastenhuone. Siistiä oli. Joka paikassa. Kaikki huoneet samalla tavalla sisustettuja, eivätkä erottuneet millään toisistaan. Ei ollut mitään persoonallista tai henkilökohtaista näkyvissä.
Salissa ohjelmaa katsomassa / kuuntelemassa.
Pussit jaettiin joka paikassa lapsille. Sisällä oli omena ja appelsiini sekä suomalaista karkkia että paikallista. Lisäksi oli evankelioiva lehtinen Jeesuksen elämästä. Ja joka ikiselle kelpasi pussi! Hätäsimmät jo käsiään kurottivat kauan aikaa, etteivät vaan ilman jäisi.
Ilo oli, kun oman pussin sai käteensä. Jokaiselle ihkaoma pussi.
Kauniita maalauksia näkyi käytävillä. Tässä oleva maalaus oli rappusissa kahden kerroksen välillä. Vähän väriä ja lämpöä muuten niin värittömässä ympäristössä. Tämä lastenkoti oli iso. SItä oli jokunen aika sitten laajennettu. Siistiä. Puhdasta.
Kun lähdettiin Kolpinosta Pietaria kohti, matkan varrella näimme tämän rakennuksen. Kuulema tämä on "se" rakennus, missä G25-maiden johtajat kokoontuvat usein. Sinne kyyditään osallistujia tietä pitkin ( mikä aiheuttaa ruuhkia ) sekä yhä enenevässä määrin vesitse, koska muu liikenne ei siitä niin häiriinny.
Ja seuraava lastenkoti olikin sitten Pietarissa ( käymme yleensä kahdessa vierailukohteessa / päivä ).
Vaatetyylejä on monia. Jos on arkivaatteet pyykissä, ni sit vedetään juhlakuteilla. Tai toisinpäin. Tai jos ainat pitkäthousut on pyykissä, niin sitten mennän shortseissa.ä
Tässä meneillään leikki, mihin sain lapset houkuteltua mukaan.
Sama täss alakuvassa. Tai tässä tarvittiin muutama vapaaehtoinen ja ne löytyivät nopeasti!
Kauan matkan jälkeen tuntui, että kroppa on kotimaassa ja sydän idässä. Aina, yhä uudelleen, se koskettaa, kun sitä kaikkea näkee ja kokee.
Lisäilen muista kohteista kuvia toisella kertaa. Kuumeisena täällä, joten lähden taas huilailemaan. Ja heitänpä nyt jo ilmaan: jos kiinnostaa tuollanen evankelioimis- ja avustusmatka Pietariin, niin pääsiäiseksi ollaan taas suunnittelemassa uutta reissua!! Mukanaolijat ihmisiä eri seurakunnista.
Vähätuulista alkavaa viikkoa!
2 kommenttia:
Onko nykyään enää ongelmia tuliaisten saamisessa rajan yli?
Kyllä nuo matkat varmaan edelleen on aika jännittäviä, kun kaikenlaista voi matkan varrella sattua.
Siunausta ja varjelusta siis tarvitaan.
Siunausten sateita yllesi myös alkavaan viikkoon.
Sirkku pikkasen on ongelmia tuliaisten viemisessä - kilomäärä / henkilö. Joskus määrä on 30 kg, jskus 35 kg ja nyt 50 kg. Vaihtelee liian paljon. Enemmänkin vietäisiin ja tarvetta olisi, mutta pakko totella näitä määriä, ettei tule isoja ongelmia rajalla.
Matkat on aina jännittäviä, rankkoja ( niin fyysisesti kuin psyykkisesti ), antoisia, siunattuja, silmiä avaavia...
Toivottelen sulle ja perhekunnallesi Isän läsnäoloa tulevaan viikkonne!
Lähetä kommentti