maanantai 18. marraskuuta 2013

.. ja matka jatkuu...

Sairaslomapäivän kunniaksi, tän harmituksen mielesstä pois saadakseni, palaan Pietariin.

Eräs lastenkoti, missä emme aiemmin olleet käyneet, oli nuorille tarkoitettu. Teinejä. Sanoisin, että yläkouluikäisiä. Heillä oli kivat ilmapallopatsaat ja -asetelmat :)


Vai mitäs sanot? On siinä pieni näprääminen ollut, ennen kuin valmista on tullut.


Sitä aina ihmettelen, että miten fiksuja nuo lapset ja nuoret tuolla idässä on! Aikuisen ja auktoriteetin kunnioitus eri luokkaa, mitä täällä. Istuvat hiljaa ja kuuntelevat. Ei metelöintiä.


Sain jopa kaikki, siis aivan kaikki, mukaan leikkiin! Käskin istumaan pareittain selät vastakkain. Siitä piti käsikynkkää nousta istumaan. Helpotti kummasti ylöspääsemistä, kun oli se kaveri siinä Siis kun käsillä ei saanut tukea ottaa maasta.


Sen jälkeen pyysin neljää nuorta tekemään saman. Ja kahdeksaa. Ja..


Aina enemmään nuoria, kunnes KAIKKI olivat piirissä. Asian pointti ja ydin: jokaisen elämä on helpompaa, kun on kavereita elämässä. Ja jos joskus tuntuu siltä, että vierellä ei ole ketään, niin Taivaan Isä on ainakin!


Seuraava hauska juttu. Missä oli kans pointti! Jaoin jokaiselle kolme paksua kuminauhaa. Itse näytin edessä mallia ja sanoin, että tehkää sama perässä. Ja viritin ne kuminauhat naamalleni! Ja voin kertoa, että silloin alkoi kunnon naurut! Niin paikallisissa kuin suomalaisissakin. Ja ei, en laita todistusaineistoa tänne. Voit vain kuvitella ja  / tai kokeilla itse kotona samaa :D

Muutamat lähti mukaan nauraa hekottaen.

Pointti: Ei mitään väliä, oletko tumma vai vaalea, pitkä tai pätkä... Ihan sama, minkä näköinen olet! Taivaan Isä rakastaa Sinua juuri sellaisenaan, kuin olet. Hän on luonut Sinut! Eikö Hän rakastaisi luotuaan??



Seuraavassa lastenkodissa ollaan käyty muutama kerta aiemminkin. Nuo uusintakäynnit ei oo koskaan pahasta, koska lapset vaihtuu aina ajoittain eikä mun ohjelmanikaan yleensä samaa ole kerta toisensa jälkeen. Ja vaikka olisikin, niin voipi olla, ettei lapset enää muistaisi, mitä viimeksi olen puhunut.


Tääll oli sama leikki, mitä jo aiemminkin tällä matkalla oli yhdessä paikassa. Elikä: pistin lattialle kaksi sanmalehden sivua ja käskin kaikkien lasten tulla seisomaan niiden päälle. Ja tiesinhän minä, miten siinä tulee käymään! Eihän he niille mahtuneet. Ja sehän se tarkoitus olikin.... Kertoa, että Taivaan Isän syli on niiiiiin iso ja avara, että sinne mahtuu kaikki! Ei tarvi kyttää kyynärpäätaktiikkaa eikä seisoa yhdellä jalalla, ei tarvi tuuppia toisia tai... " Kaikille tilaa riitt, kaikille paikkoja on. . . ", kuten tunnetussa lastenlaulussakin lauletaan.


Toisen ryhmän jäljiltä jäi vain paperinriekaleita....




Tässä vaiheessa pussit oli jo jaettu ja olihan sinne ihan pakko kurkistaa, että mitä siellä sisällä oikein on!!


Pussit otettiin ilolla vastaan. Niin pienempien kuin suurempien keskuudessa. Kaikille kelpasi yhtälailla.


Tässä lastenhuoneita tästä kyseisestä lastenkodista. Sama tyyli, kuin muissakin. En muista kovinkaan montaa lastenkotia nähneeni ( ja niitä olen aikamoisen litanian kolunnut ), jossa ei olisi tällainen tunnelma ja tyyli.


Kuten näkee, niin huoneissa ei näy yhtään kaappia eikä laatikostoa tai muita vastaavia.


Paitsi nämä pienet yöpyödän virkaa tekevät. Joskus jossain mulle lapsi esitteli ylpeänä tällaista ja kertoi, että ylähyllyllä on hänen omat, ikiomat, tavaransa! Täällä näyttäisi olevan yksi pieni kaappi / lapsi. Miettikääpä, monenko suomalaisen lapsen omat lelut ja tavarat mahtuisivat YHTEEN pieneen kaappiin?!?!?! Vaatesäilyts lienee muualla. Veikkaan, että heillä on joku isompi hune, mist heille annetaan tarpeen mukaan vaatteet. Enpä usko, että siellä on paljoa valinnanvapautta / valinnanvaraa vaateasioissa.. Tyyliin: ota tai jätä.


Parturointikin onnistuu henkilökunnalta.


Pihaa oli uusittu, ja siellä oli leikkivälineitä lapsille.


Että tällaista tällä kertaa. Seuraavaksi kerron vanhainkodista, missä vierailimme.

Muistakaa arvostaa sitä, mitä teillä on! Elämässä pärjää loppuviimeksi aika pienellä, jos vaan halua on. Ite olen vienyt jonkin verran tavaraa aina mennessäni. Lasten pieniä vaatteita, leluja, liinavaatteita.... Itellä kun on ruhtinaallisesti, jos asiaa oikeesta näkökulmasta ajattelee. Harva Suomessa ymmärtää, miten hyvin asiat täällä kuitenkin ovat.

Mukavaa alkanutta viikkoa. Muista, että olet tärkeä Taivaan Isälle!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että teillä oli onnistunut reissu:9 se pistää silmään, että hirmuisen paljon noita lapsia on, mikä on surullista..teet kyllä hienoa työtä! -Anna-Sofia

Mimmi kirjoitti...

Lapsia on Anna-Sofia paljon, valitettavasti. Osassa paikkoja on lapsia jopa satoja! Mutta parempi olla lastenkodissa, kuin viemärojissa!!