Harvoin, jos koskaan, täällä itsestäni mitään jaan ja kerron. Nyt ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen. Tai ei sitä tiedä, onko tämä poikkeus - voihan tämä olla alkukin!
Eilen kävin kävellen kaupassa ja mietin elämääni. Olen nyt ollut työtön kesäkuun alusta 2014 alkaen. Edellisen lukuvuoden olin koulussa koulunkäyntiohjaajana. Edellisen lukuvuoden olin toisessa koulussa samoissa töissä. Sitä edeltävänä vuonna opiskelin. Iso syy työttömyyteeni on se, että tuossa ensimmäisessä koulussa menetin terveyteni. Totaalisesti. Koulu alkoi elokuussa, niin vajaa kuukausi myöhemmin söin ensimmäisen antibioottikuurin. Eikä mennyt kauaa, kun oli jo uusi kuuri meneillään. Ja pian taas uusi. Ja taas... Lokakuun lopulla olin lääkärillä ja hän tutkaili röörejäni ( btw - hauska juttu sattui siellä! Tai noh hauska ja hauska.. Lääkäri puudutti puuvillatupoilla nenäni aikomuksenaan vielä uudestaan sinne sisälle katsoa. Jotain kuitenkin tapahtui ja lähdin takaisin töihin, kun lääkäri oli valmis ja oli sovittu, että menen operaatio jonoon fes:iä varten. Töihin pääsin ja puhelin soi. Hoitaja sieltä soitteli, että lääkäri oli unohtanut ne tupot sieraimiini :D Ihmettelin ajomatkalla töihin, että miten se nenä on enempi tukossa, mitä lääkärille mennessä? No ei muuta kuin takaisin lääkäriin vaan. ). Marraskuun alussa, kun yksi kuuri oli loppu ja seuraavana päivänä alkoi uusi kuuri, soitin lääkäriin, että olen valmis operaatioon lyhyelläkin aikataululla. Hän kysyi, että eikö mun jouluvalmistelut häiriinny kahden viikon sairaslomasta. Totesin, että ei tosiaankaan operaatio häiritsisi yhtään. Meni pari tuntia ja hän soitti sieltä takaisin ja kysyi, että tulenko seuraavana aamuna operaatioon. Lupasin mennä. Operaatio onnistui eikä ollut yhtikäs mitään ongelmaa sen jälkeenkään. Särkylääkeitä taisin ottaa yhden vai kaks ekana päivänä - varmuuden vuoksi :D Mutta ei se ilo kauaa kestänyt. Joululomalla jo ensimmäinen kuuri taas. Ja samaa rataa jatkui koko kevät. Sairaslomalla olin suurimman osan kevättä, kunnes toukokuussa aloitin toisessa koulussa, jossa sitten jatkoinkin seuraavana syksynä. Ja siellä jatkui sama tilanne. Laskeskelin, että sinä vuonna söin antibiootteja 10 kuuria 9 kuukauden aikana! Toukokuussa, viimeisellä viikolla, viimeisenä keskiviikkona kävin vielä lääkärillä. Hän ehdotteli mulle masennuslääkkeitä... Ei sitten enää muuta keksinyt :( Noh nyt tosiaan olen ollut työtön, mutta terve! Kyllä sitä olen ajatellut, että ennemmin olen työttömänä kotona kuin pilaan vielä enemmän elämääni syömällä antibioottikuurin toisensa jälkeen. Olen niin herkistynyt, että tunnin tai kahdenkin oleskelu saa oireita tulemaan ja pian on taas lääkekuuri päällänsä.
Mutta tosiaan siis eilen tätä kaikkea ajattelin. Mietin työttömyyttä ja ilman palkkaa elämistä. Pienillä tuloilla elämistä päivästä toiseen. Ajoittain en venytä euroja, vaan peräti senttejä. Tiukkaa on, mutta selvitty on. Tähän asti. Ajattelin eilen, että mun ainoa toivoni on Taivaan Isässä. Hän on luvannut olla kanssani ja luvannut auttaa. Itsekseni siinä puhelin ja sanoin, että "Taivaan Isä - sä oot mun kaikkeni ja sinuun mä pistän nyt toivoni. Sä näet tämän tilanteen. Auta." Ja tänään tuli rukousvastaus! Muutosta lähtien ( tammikuun lopussa 2014 muutto ) ollut ylimääräisenä pöytäastianpesukone, joka on aina ajoittain ollut myynnissä. Eilen laitin sen tori.fi:n myyntiin sekä facebookiin sivulleni. Tänään sain viestiä, että eräs tuttu vois olla kiinnostunut. Soitin hänelle ja sanoi, että oli vitsinä eräälle sanonut hommaavansa sellaisen kesämökillensä. No aikamme siinä juteltiin ja lopputulema oli: hän tulee hakemaan sen tällä viikolla! Surin jo parin viikon päästä olevaa matkaani pääkaupunkiin poikaa katsomaan. Mietin, että mitenköhän sitä käyttörahaa mahtaa olla kukkarossa / tilillä. No nyt on pikkasen edes. Reilut viikko sitten onnekseni bongasin edullisen bussilipun stadiin - menopaluu netin tarjouksesta 18,30, kun taas normaalisti matka maksaisi päälle 80 euroa!! Olin enemmän kuin onnellinen edullisesta hinnasta.
Mites teillä muilla siellä? Onko muita, jotka on altistuneet huonolle sisäilmalle? Mites työttömien elämä sujuu?
Pieni loppukevennys kuvan muodossa ;)
Eilen kävin kävellen kaupassa ja mietin elämääni. Olen nyt ollut työtön kesäkuun alusta 2014 alkaen. Edellisen lukuvuoden olin koulussa koulunkäyntiohjaajana. Edellisen lukuvuoden olin toisessa koulussa samoissa töissä. Sitä edeltävänä vuonna opiskelin. Iso syy työttömyyteeni on se, että tuossa ensimmäisessä koulussa menetin terveyteni. Totaalisesti. Koulu alkoi elokuussa, niin vajaa kuukausi myöhemmin söin ensimmäisen antibioottikuurin. Eikä mennyt kauaa, kun oli jo uusi kuuri meneillään. Ja pian taas uusi. Ja taas... Lokakuun lopulla olin lääkärillä ja hän tutkaili röörejäni ( btw - hauska juttu sattui siellä! Tai noh hauska ja hauska.. Lääkäri puudutti puuvillatupoilla nenäni aikomuksenaan vielä uudestaan sinne sisälle katsoa. Jotain kuitenkin tapahtui ja lähdin takaisin töihin, kun lääkäri oli valmis ja oli sovittu, että menen operaatio jonoon fes:iä varten. Töihin pääsin ja puhelin soi. Hoitaja sieltä soitteli, että lääkäri oli unohtanut ne tupot sieraimiini :D Ihmettelin ajomatkalla töihin, että miten se nenä on enempi tukossa, mitä lääkärille mennessä? No ei muuta kuin takaisin lääkäriin vaan. ). Marraskuun alussa, kun yksi kuuri oli loppu ja seuraavana päivänä alkoi uusi kuuri, soitin lääkäriin, että olen valmis operaatioon lyhyelläkin aikataululla. Hän kysyi, että eikö mun jouluvalmistelut häiriinny kahden viikon sairaslomasta. Totesin, että ei tosiaankaan operaatio häiritsisi yhtään. Meni pari tuntia ja hän soitti sieltä takaisin ja kysyi, että tulenko seuraavana aamuna operaatioon. Lupasin mennä. Operaatio onnistui eikä ollut yhtikäs mitään ongelmaa sen jälkeenkään. Särkylääkeitä taisin ottaa yhden vai kaks ekana päivänä - varmuuden vuoksi :D Mutta ei se ilo kauaa kestänyt. Joululomalla jo ensimmäinen kuuri taas. Ja samaa rataa jatkui koko kevät. Sairaslomalla olin suurimman osan kevättä, kunnes toukokuussa aloitin toisessa koulussa, jossa sitten jatkoinkin seuraavana syksynä. Ja siellä jatkui sama tilanne. Laskeskelin, että sinä vuonna söin antibiootteja 10 kuuria 9 kuukauden aikana! Toukokuussa, viimeisellä viikolla, viimeisenä keskiviikkona kävin vielä lääkärillä. Hän ehdotteli mulle masennuslääkkeitä... Ei sitten enää muuta keksinyt :( Noh nyt tosiaan olen ollut työtön, mutta terve! Kyllä sitä olen ajatellut, että ennemmin olen työttömänä kotona kuin pilaan vielä enemmän elämääni syömällä antibioottikuurin toisensa jälkeen. Olen niin herkistynyt, että tunnin tai kahdenkin oleskelu saa oireita tulemaan ja pian on taas lääkekuuri päällänsä.
Mutta tosiaan siis eilen tätä kaikkea ajattelin. Mietin työttömyyttä ja ilman palkkaa elämistä. Pienillä tuloilla elämistä päivästä toiseen. Ajoittain en venytä euroja, vaan peräti senttejä. Tiukkaa on, mutta selvitty on. Tähän asti. Ajattelin eilen, että mun ainoa toivoni on Taivaan Isässä. Hän on luvannut olla kanssani ja luvannut auttaa. Itsekseni siinä puhelin ja sanoin, että "Taivaan Isä - sä oot mun kaikkeni ja sinuun mä pistän nyt toivoni. Sä näet tämän tilanteen. Auta." Ja tänään tuli rukousvastaus! Muutosta lähtien ( tammikuun lopussa 2014 muutto ) ollut ylimääräisenä pöytäastianpesukone, joka on aina ajoittain ollut myynnissä. Eilen laitin sen tori.fi:n myyntiin sekä facebookiin sivulleni. Tänään sain viestiä, että eräs tuttu vois olla kiinnostunut. Soitin hänelle ja sanoi, että oli vitsinä eräälle sanonut hommaavansa sellaisen kesämökillensä. No aikamme siinä juteltiin ja lopputulema oli: hän tulee hakemaan sen tällä viikolla! Surin jo parin viikon päästä olevaa matkaani pääkaupunkiin poikaa katsomaan. Mietin, että mitenköhän sitä käyttörahaa mahtaa olla kukkarossa / tilillä. No nyt on pikkasen edes. Reilut viikko sitten onnekseni bongasin edullisen bussilipun stadiin - menopaluu netin tarjouksesta 18,30, kun taas normaalisti matka maksaisi päälle 80 euroa!! Olin enemmän kuin onnellinen edullisesta hinnasta.
Mites teillä muilla siellä? Onko muita, jotka on altistuneet huonolle sisäilmalle? Mites työttömien elämä sujuu?
Pieni loppukevennys kuvan muodossa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti