... ainakin hetkeksi ;)
En tiedä, miksi olenkin ollut niin saamaton. Vai olenko ollut kiireinen? Vai väsynyt? Työtön olen, mutta en tosiaankaan toimeeton! Viimeiset kaksi kuukautta ovat menneet ihan hujauksessa. Tai siltä ainakin tuntuu. Paljon kaikkea tehnyt ja touhunnut ja kun on ollut aikaa, olen levännyt. Ja lukenut teidän muiden blogeja.
Pääsiäisenä kävin Pietarissa. Sitä kai voisi jo kutsua perinteiseksi matkaksi. Monena vuonna pääsiäisenä ollut skeä myös lokakuun lopulla. Lastenkodeissa tavattiin lapsia ja nuoria, vanhainkodissa - yllätys yllätys! - vanhuksia. Käytiin eräässä poikien turvakodissakin, missä nuoret olivat entisiä katulapsia. Nyt heillä onnekseen katto pään päällä ja aikuisia, jotka välittävät ja rakastavat.
Toukokuun puolivälissä oli erilainen Venäjän matka. Vähän sellainen yllätys itsellenikin. Sunnuntaina päätin, että lähden reissuun ja jo torstaina startattiin matkaan! Yötä myöten lähdettiin ajamaan ihan sen vuoksi, että rajalla ( tai varsinkin Venäjän rajalla ) olisi rauhallismepaa eikä tarvitsisi tuntikaupalla jonottaa. Noh oli rauhallista - yksi auto oli meidän lisäksemme. Viipurissa parin tunnen unet ja matka jatkui Pietariin. Päivä siellä ja illalla jatkettiin matkaa määränpäähän - 160 kilometriä Pietarista Moskovaan päin pieneen kaupunkiin. Siellä kului lauantai ja sunnuntaina iltapäivällä alkoi paluumatka. Serkkuni luona sain kallistettua pääni tyynyyn siinä kolmen tienoilla yöllä. Ihan kiva reissu oli uudessa porukassa. Kuski ainoastaan entuudestaan tuttu. Niin ja toki sitten tulkki, joka tuli kyytiin Pietarista.
Nyt valmistelen lähtöä Lontooseen. Serkkuni menee siellä juhannussunnuntaina naimisiin. En ole ehtinyt paljoa tätä matkaa etukäteen ajattelemaan tai valmistelemaan, mutta nyt alkaa olemaan sellainen olo, että jotain vois jo miettiä! Asun juhliin toki olen jo ostanut. Se on paljon se ;) Ja serkuitla sekä kaverilta kyselin vähän vinkkejä, miten pääsen asemlata keskustaan ja sieltä tädin luokse. Aion seikkailla ja toivon, että jossain vaiheessa pääsen määränpäähän.
Koko alkuvuosi on tiiviisti kulunut vapaaehtoistöissä ja niille ei nyt näytä loppua vielä tulevan. Tykkään todella paljon siitä hommasta. Ja ilmeisesti minustakin tykätään, kun odotetaan aina näkemistä. Ja välilä tulee viestiä / soittoa, että koska nähdään. Elämä on aktiivista vaikka tulot on passiiviset :D Noh kun oikein venyttää ja vanuttaa senttejä soikeaksi, niin toimeen on tultu. Ja se riittää. Toki olisihan se joskus edes hetken aikaa mukavaa, kun ei tarttis miettiä, että mitä sitä ostaa ja mitä ei.
Niin ja kun nyt näitä matkajuttuja tässä kerroin, niin lisätäänpä vielä yksi juttu. Pietari! Jep! Taas! Uuden kuun Emilian blogissa voitin VR:n matkalahjakortin Pietariin! Istuskelin ulkosalla ja nautin auringosta ja mietin, että olispa kiva päästä kesällä käymään Pietarissa, kun en ole vuosiin siellä kesäaikaan ollut. Ja sitten piippasi kännykkä meilin saapumisesta. Avasin viestin ja melkein kiljuin innosta - mikä ajoitus!
En tiedä, miksi olenkin ollut niin saamaton. Vai olenko ollut kiireinen? Vai väsynyt? Työtön olen, mutta en tosiaankaan toimeeton! Viimeiset kaksi kuukautta ovat menneet ihan hujauksessa. Tai siltä ainakin tuntuu. Paljon kaikkea tehnyt ja touhunnut ja kun on ollut aikaa, olen levännyt. Ja lukenut teidän muiden blogeja.
Pääsiäisenä kävin Pietarissa. Sitä kai voisi jo kutsua perinteiseksi matkaksi. Monena vuonna pääsiäisenä ollut skeä myös lokakuun lopulla. Lastenkodeissa tavattiin lapsia ja nuoria, vanhainkodissa - yllätys yllätys! - vanhuksia. Käytiin eräässä poikien turvakodissakin, missä nuoret olivat entisiä katulapsia. Nyt heillä onnekseen katto pään päällä ja aikuisia, jotka välittävät ja rakastavat.
Toukokuun puolivälissä oli erilainen Venäjän matka. Vähän sellainen yllätys itsellenikin. Sunnuntaina päätin, että lähden reissuun ja jo torstaina startattiin matkaan! Yötä myöten lähdettiin ajamaan ihan sen vuoksi, että rajalla ( tai varsinkin Venäjän rajalla ) olisi rauhallismepaa eikä tarvitsisi tuntikaupalla jonottaa. Noh oli rauhallista - yksi auto oli meidän lisäksemme. Viipurissa parin tunnen unet ja matka jatkui Pietariin. Päivä siellä ja illalla jatkettiin matkaa määränpäähän - 160 kilometriä Pietarista Moskovaan päin pieneen kaupunkiin. Siellä kului lauantai ja sunnuntaina iltapäivällä alkoi paluumatka. Serkkuni luona sain kallistettua pääni tyynyyn siinä kolmen tienoilla yöllä. Ihan kiva reissu oli uudessa porukassa. Kuski ainoastaan entuudestaan tuttu. Niin ja toki sitten tulkki, joka tuli kyytiin Pietarista.
Nyt valmistelen lähtöä Lontooseen. Serkkuni menee siellä juhannussunnuntaina naimisiin. En ole ehtinyt paljoa tätä matkaa etukäteen ajattelemaan tai valmistelemaan, mutta nyt alkaa olemaan sellainen olo, että jotain vois jo miettiä! Asun juhliin toki olen jo ostanut. Se on paljon se ;) Ja serkuitla sekä kaverilta kyselin vähän vinkkejä, miten pääsen asemlata keskustaan ja sieltä tädin luokse. Aion seikkailla ja toivon, että jossain vaiheessa pääsen määränpäähän.
Koko alkuvuosi on tiiviisti kulunut vapaaehtoistöissä ja niille ei nyt näytä loppua vielä tulevan. Tykkään todella paljon siitä hommasta. Ja ilmeisesti minustakin tykätään, kun odotetaan aina näkemistä. Ja välilä tulee viestiä / soittoa, että koska nähdään. Elämä on aktiivista vaikka tulot on passiiviset :D Noh kun oikein venyttää ja vanuttaa senttejä soikeaksi, niin toimeen on tultu. Ja se riittää. Toki olisihan se joskus edes hetken aikaa mukavaa, kun ei tarttis miettiä, että mitä sitä ostaa ja mitä ei.
Niin ja kun nyt näitä matkajuttuja tässä kerroin, niin lisätäänpä vielä yksi juttu. Pietari! Jep! Taas! Uuden kuun Emilian blogissa voitin VR:n matkalahjakortin Pietariin! Istuskelin ulkosalla ja nautin auringosta ja mietin, että olispa kiva päästä kesällä käymään Pietarissa, kun en ole vuosiin siellä kesäaikaan ollut. Ja sitten piippasi kännykkä meilin saapumisesta. Avasin viestin ja melkein kiljuin innosta - mikä ajoitus!
Näiden ruusujen myötä toivotan sinulle oikein ihanaa tätä päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti