torstai 29. joulukuuta 2011

Inventaaariota

No nih. Niin siinä sitten taas kävi. Pah! Pitkät jorinat ja tekstit ja hups keikkaa - suljin sivun ja teksti katosi kuin joku Saharaan. Ei se auta, kuin uudestaan kirjoittaa. Josko nyt selvisi jo ilman vuolaita vesiputouksia ;)

Olen joulun aikaan miettinyt elämääni. Tehnyt jonkinlaista inventaaria menneestä vuodesta. Miettinyt miten vuosi on mennyt ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä jättää tekemättä. Kulloisenkin tilanteen olen hoitanut, miten olen hyväksi nähnyt. Tosin nyt en enää olisi ehkä samalla tavoin tekemässä. Mutta se on mennyttä eikä sitä enää kannata miettiä eikä murehtia. Se on elämää ja kerran täällä vaan eletään.

Nyt joulun aikaan tuli erosta kuusi vuotta. Kuusi pitkää vuotta. Tai lyhyttä. Tuntuu , että välillä aika rientää ja välillä se matelee. Tänä vuonna taas totesin, että tää joulu ei tunnu enää joululta. Minulle. Liekö syynä ero vai se, että joulua mainostetaan perheiden yhteisenä aikana, juhlahetkenä. Vai nuo molemmat yhdessä. No oli miten oli, niin toki muistan joulun perimmäisen tarkoituksen. En vaan osaa nauttia enää :( Tuntuu, että lähes arkea vietetään joulunkin aikaan. Vaikka toki lasten vuoksi yritän ja teenkin joulua kotiin. Että he saisivat kokea joulun ilon ja riemun. Ettei heidän tarvitsisi "kärsiä" aikuisten ratkaisuista. Nyt kun lapset lähtivät isälleen muutamaksi päiväksi, niin olen vaan ollut. Vapaasta nauttinut. Joulukuusi tuossa vielä on ja muutkin koristeet - lasten vuoksi. Ilman heitä kuusi ja koristeet olisi varmaan jo vintissä laatikoihin pakattuina odottamassa seuraavaa piinaavaa joulua. En tiedä, mistä sen joulun ilon ja riemun vielä löytäisin. Tuntuu, että aina tulee vielä, joka ikinen joulu, jotain nylimääräistä painolastia mukaansa viemään ilon murusetkin. Eikä tämäkään joulu poikkeus ollut.

Näyttää, että olen selvinnyt taas yhdestä joulun ajasta. Hengissä. Tosin monet itkut itkeneenä. Mutta tää on nyt mitä on, mun elämää. Iloineen ja suruineen. Ei sille mitään voi. Eletään, miten parhaaksi nahdään ja koetaan.

Vuosi on vaihtumassa. Odotan, mitä uusi, tuleva vuosi tuo tullesaan. Iloa? Riemua? Surua? Lisää vaikeuksia? ? ? Tiedän, että mun ei tarvitse jaksaa kuin yksi päivä kerrallaan, mutta silti... Tuntuu, että nyt saisi nämä vaikeudet jo riittää ja jotain positiivista tulla sijaan. Askel laahaa ja klemmarien avustukella tehty lähes-hymyilevä-naama saisi mun puolestani jo jäädä tähän nykyiseen vuoteen. Tulisi jotain aitoa, sydämestä kumpuavaa tilalle.. Iloa... Riemua...

Ulkona sää harmaa ja sisällä sisimmässä samanlainen fiilis. Ulkona sataa, minä itkeskelen. Sanotaan, että mikään ei kasva kastelematta. Ehkä on niin, että kaikki nämä negatiiviset asiat sitten vahvistavat. Mutta aina ei jaksa uskoa ja luottaa siihen, että asiat käänytvät vielä parhain päin. Kun on rankkaa, niin on rankkaa. Ja edessä päin näyttää samalta. Koska tämä elämän vuoristoradan ylämäki loppuu?

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kiitos Mimmi aidosta ,koskettavasta ajatusten jaosta.Kaikessa surullisuudessa ja mustasta ajanjaksostasi huolimatta,sain "voimaa" lukemastani....ehkä sanoin nyt väärin,muttta tiedäthän kun aina ihminen miettii,että vain minulla on ongelmia ja naapurissa pyyhkii niin mallikaasti.Totuus kuitenkin on,että kaikilla meillä on oma rosoinen polkumme kuljettavana.Mutta kun sen uskaltaa rohkeesti jakaa,niin saa tukea ja näitä ajatuksia voi vaihtaa.Toivon ja rukoilen sydämestäni,että elämääsi tule ihania auringonsäteitä:)))Iso Halaus <3 t.MK

Mimmi kirjoitti...

Mä ymmärrän sua. Täällä kun toisten tekstejä lukee, niin saa todeta, että en mä oo ainoo, jolla takkuaa tää elo. Jokasella on jotain, mitä ilman haluais elämänsä elää. Näin uskon.
Iiiiiso hali sulle myös <3

Heli kirjoitti...

Voi vitsi. En oikein osaa mitään sanoa.. muuta kuin että kyllä se vielä helpottaa, sen on PAKKO helpottaa!!! Ja siihen saakka ei auta kuin mennä läpi kaikki asiat. Kun vain et jää niihin liiaksi.. vaan ponnistaisit niiden kautta uusiin tuuliin.

Mun mielestä blogistania on osin yks valheellinen ihanuuden ihmemaa, mutta sitten kuitenkin sieltä löytyy myös ne samanhenkiset, samojen asioiden kanssa kamppailevat ihmiset, joista on lohtua ja tukea toisilleen. Toivon, että löydät ne ihmiset/blogit, joista on sulle apua juuri nyt! Kuin myös tietty että niitä ihmisiä on ihan oikeessakin elämässä.

Haleja ja jaksamista!!

PS. Pieni loppukevennys, mulle tuli tähän sanavahvistukseksi sana "jurri".. Hupaisaa, vaikka se ei ehkä olekaan oikea keino unohtaa kipeitä asioita... Elämän pientä tahatonta komiikkaa tuokin kuitenkin.

Keltaisen talon joulunodotusta kirjoitti...

On ihanaa, että voi edes tänne blogimaailmaan purkaa sitä omaa oloaan!! Se auttaa aina edes vähän, vielä jonain päivänä se voi auttaa vieläkin enemmän. Ei mullakaan ole sanoja... Kovasti toivon jaksamista sinne!! <3 Toivotaan, että uusi vuosi toisi tullessaan jotain parempaa ja kauniimpaa!! <3 Haleja sinne!! <3

Mimmi kirjoitti...

Heli: aina sitä koittaa sen ilon joulusta löytää, mutta käy kuten käy. Sitä ei vaan löydä. Mä kuitekin roikun kiinni siinä toivossa, että vielä joskus vois käydä toisin. Ja kiitos sun blogistasi! Kirjoitat ihanan rehellistä ja raadollista tekstiä, ja tykkään siitä. Tällaiset "helmet" bittiavaruudessa saa huomaamaan, että muillakin on vaikeeta ja muutkin selviää. Miksen siis minäkin. Sitten joskus ainakin....

Keltaiseen taloon: Kyllä mä tässä jaksan, ei siitä ole kyse. Taidan olla niin monessa myrkkyisessä liemessä keitetty akka, etten ihan pienistä katki mee ;) Mutta silti vaan näitä tuntojani purkailen. Ja on ollut ihana löytää "kohtalotovereita", niitä, joiden elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista! Kun tuntuu, että jotkut ei muuta teekään ( tai ainakin niin antavat ymmärtää ). M

Kiitos teille kaikille <3 Toivon oikein, oikein hyvää ja rahaisaa ( tai siis rauhaisaa piti kirjoittaa, mutta olkoot myös tuota toista ) loppuvuotta!!!

Elämää hetkessä kirjoitti...

Se on ihan hyvä hiukan noita ajatuksiaan purkaa ulos!! Meillä ei myöskään aina ole elämä pelkkää iloa ja riemua, sen takia halusin uuden blogin laittaa pystyyn, että saan sinne kirjoitella miltä oikeesti tuntuu. Välillä jaksaa paremmin, mutta välillä tulee sellaisia päiviä, kun tekis mieli vaan nukkua. Ei haluais ajatella niitä kurjia asioita! Itse olen vaan Joulunajan aina blogia pitänyt, mutta mietteissä on ollut blogi, jota voisi päivittää silloin, kun haluaa. Vähän niinkun päiväkirjamaisesti kirjoittaa ihan kaikesta. Katotaan mitä tuo minun uusi blogini tuo tullessaan! ;) Nyt sinne oli päässyt kirjautumaankin, joten jos sinua vielä kiinnostaa liittyä lukijaksi, niin pitäisi onnistua. Jos ei onnistu, niin ilmoittele siitä! :) En tiedä kummalla blogillani tähän allekirjoituksen teen, mutta Keltaisen talon joulunodotusta ja Elämää hetkessä.

Rauhaisaa loppuvuotta myös sinne!! <3