maanantai 24. maaliskuuta 2014

Rankkoja elämäntarinoita


Lapsi.
Liika on liikaa.
Järkyttävää.


Vielä nykyäänkin tyttö on kakkosluokan kansalainen.
Tyttöjä abortoidaan ja tapetaan.
Tapetaan vastasyntyneinä.
Jätetään ruokkimatta.
Järkyttävää.


Jossakin sentään joku arvostaa tytärtään.
Mutta yhden arvostus ei riitä hyvään elämään.

Olen lukenut ( taas ) vähän rankempia kirjoja.
Kiitollinen saa olla omasta elämästään.
Siltikin, vaikka tämä elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista.

Alimmainen kirja seuraavana vuorossa.
Siinä seurataan pojan elämää Afganistanissa.


Lomalla on kaiken muun lisäksi aikaa lukea.
Yhtä kirjaa aloittelin viime viikolla myös, mutta se vaatii enemmän pureskelua.
Sitä luen pala palalta.
Mietin.
Ajattelen.
Ja luen lisää.
Mielenkiintoinen sekin.
Aiheeltaa aivan eri, mitä nämä kirjat tässä.


Toivottelen aurinkoista viikon alkua ja jatkoa Sinulle :)

3 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Olen lukenut tuollaisia kirjoja muutaman. Ei täällä voi käsittää sitä tuskaa ja pahuutta, mitä noiden naisten/tyttöjen elämä kuuluu. Kumpa aina muistaisi, että Suomessa naisilla on hyvät oltavat...ainakin suurimalla osalla.

Mimmi kirjoitti...

Hurjia kirjoja nuo tuollaset, eikä mitään helppoa luettavaa. Mutta lukemisen jälkeen arvostaa taas oman maan elämää.

Keltaisen talon joulunodotusta kirjoitti...

Mä yritin lukea Imaamin tyttären pako vapauteen kirjaa, mutta siinä kohtaa elämää en pystynyt. Hurjaa luettavaa, mutta siinä kirjassa loppu on kuulemma hyvä. On aika hurjaa millä tavalla naisia tosiaan kohdellaan joissain paikoissa. Puhuttelevia kirjoja kyllä.