torstai 3. toukokuuta 2012

Ovet paukkuu ja suu soi!

Tää tunne on taas niin mahtava. En jaksa alkaa ettii kuvaa, mikä kuvais mun fiiliksiä. Siinä kuvassa kun tulis olla salamat ja ukkosen äänet ja myrskyä ja viimaa ja sadetta ja.. ja...

Lapset - ne elämän ilo ja riemu :/ Isäviikonloppu sai taas niiiiin mahtavat raivarit aikaan täällä, että huhhuh! Se oli hyvä syy lintstata koulusta tää päivä.

Muuten menee ihan hyvin teinin kanssa, mutta kotiintuloajat ja isän luo meno saavat raivon aikaan. Nuoremmallakin jo murkkuikä alkanut, joten tää on aikamoista menoa täällä.

Nyt aion nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta loppuviikon. Toivon, että ei tule tekstreita tai meilejä tänne päin.....

Sit vielä mun uskollinen seuralaiseni mösjöö pösö ei voi hyvin :( Velipoika antoi tänään ensiapua sille, mutta huomenna täytyy muualla käydä kysymässä lisäavusta. Oivavoi tämäkin :(

Torstai on toivoa täynnä ( tai sit ei ) :D

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan voin tuntea sydämessä noit teidän taistelut....äiti on äiti:)) Voimia arkeen,hali...Terkut Lohjalta:))

Mimmi kirjoitti...

Uskon sun tietävän, millaista tää elo on :/ Haleja sullekin, ihanainen!!

Elämää hetkessä kirjoitti...

Niinhän se menee, että äiti on äiti... Joskus vaan toivois, että joku muukin vois olla vastaanottavana osapuolena!! ;) Meillä vanhimman kanssa taistellaan vähän joka asiasta... Kaippa se kuuluu tuohon ikään. Toisaalta sitten, kun oikein hyvä päivä sattuu, niin on tooosi iloinen ja auttaa pyytämättä. <3

Jaksamista arjen keskelle!! <3