lauantai 11. toukokuuta 2013

Sumua ja villiä menoa

Suvun nuorinta pääsin eilen katsomaan.
Matkalla napsin muutamia kuvia.
Mereltä nousi sumua.


Matkalla oli noita somia puutaloja eri väreissä. Pihat viheriöi jo pikkasen. Kevään kukat kukki.



                                             Koivuissakin näkyi jo lehtiä!



Pienen pieniä bebe-leivoksia eri väreissä oli tarjolla rääppiäisissä.                                          
Minä nirsona otin vain omenahyvettä sekä pienen palan mansikkakakkua.
Ja linjat kiittää ( tai sitten ne menetetyt linjat, hah. Mutta jo marsalkka Mannerheim aikoinaan sanoi -kuulema-, että saavutetut linjat on pidettävä... heh  )...

Oli se murunen sitten pieni! Mulla kaikki lapset olleet jo syntyessään saman kokoisia tai jopa vähän isompia. Mun pienet jättiläiset... hih..

Käsivarret vieläkin hellinä, kun suvun toiseksi nuorinta ( 6 kk ) hyppyytin ja kauan. Hän ei ole mikään pieni ja hento, vaan pikkuMies. Kunnon jötikkä. Aurinkoinen, hymyilevä, ei lainkaan vierasta.

Ovelta lähteissäni minimiehen ( 3 kk ) isoveikka sanoi samat lähtösanat lentosuukkojen lomassa, kun muillekin: Nää lentosukot mutkittelee ja kun sä nukut, ne tulee sun luo.





                                                   Kakku maistui - hyvälle!
                                      Olispa jo kesä ja sais paljon tuoreita mansikoita.
                                    Sais maailman parasta herkkua - mansikkarahkaa :)
       

Siivottu ja nyt voi hyvällä omallatunnolla jämmähtää telkun ääreen kattelemaan Suomen peliä Itävaltaa vastaan. Aiemmin istuskelin partsilla ja luin kirjaa. Pikkasen tuli taas väriä pintaan.
Itse asiassa tiistaina yks kamu kysyi, ett oonko etelässä ollut :D Mulle tuo arska ottaa nykypäivänä taas suht helposti kiinni. Tuossa jokunen vuosi sitten tilanne ei ollut sama. On se niin kivaa pitkän talven jälkeen istuskella ulkona ja lueskella tai tehdä käsitöitä tai vaikka ristikoita. Ja jospa näitä lämpimiä päiviä tulisi lisää, niin saisi vaunun siivottua. Se on vieläkin siivoamatta talven jäljiltä!!! Tätä se autottomuus teettää - ei niin vaan pääse siivoamaan, kun inspis iskee sään ollessa bueno. En vaan jaksa kävellen raahata siivouskamppeita, en. Noh mut ehkä se tästä vielä iloks muuttuu...

Aurinkoa loppulauantaihisi :)

peeäss... tää heittelee ny näitä rivejä miten sattuu, mut nymmää en jaksa tapella enempää. En. Kestäkää.

Ei kommentteja: