Tie..

Minne mennä..

Minne tie vie..

Näinpä - sitäpä sitä pähkäilee ja miettii..

Ja joskus vaan tulee stoppi vastaan, eikä pääse enää eteen päin. Ja taakse päin ei haluaisi mennä.
Se vaan on aina silloin tällöin pakko tehdä. Perääntyä. Ottaa aikalisä ja katsoa, mihinkä sitä sitten suuntaisi askeleensa ja elämänsä.

Toukokuu töitä ja sitten työsoppari loppuu. Mitä sitten? Nii-i! Sen kun tietäisi. Ehkä syksyllä työ jatkuu, ehkä ei. Sitä kun ei tiedä vielä. Mutta oon aatellut, että en jaksa alkaa asiaa murehtimaan. Menee ihan hukkaan kesä ja kesän ihanat, aurinkoiset, lämpimät päivät ( toivottavasti ne on tuollaisia, mitä kuvailin!! ). Antaa lehmän märehtiä asioita - sillä on isompi pää ;)