Äitienpäivä

Se tuli oli ja meni.

Onneksi.

Se on mulle vuoden kaamein päivä.

Eilen oikein ajan kanssa asiaa analysoin. Pitkästä aikaa. En suostunut lähtemään minnekään visiteeraamaan. Parempi kaikille näin. Etten olisi pilannut toisten juhlamieltä.

Oon tullut siihen tulokseen, että en arvosta itseäni äitinä. Lasten isä aikoinaan totesi, että hän ei sua lahjo millään, ei yhtikäs millään, koska en ole hänen äitinsä. Nooh tosin kun äitinsä eli, ei hän tällekään mitään lahjoja tai korttia ostellut.

Tuntuu, että olen ( vieläkin, vaikka erosta jo vuosia ) ihan turhake. Äitinä. Vuodet ex:n kanssa eivät kertaakaan tuoneet sellaista tunnetta, että olisin arvostettu äitinä. Olin vaan se "pakollinen" paha lasten saamiseen. No ehkei nyt ihan noin kärjistettynä, mutta melkein...

Oon niiiiiin tyytyväinen, että vuosi taas seuraavaan äitienpäivään. Nuorimmainenkaan ei tänä vuonna ollut tehnyt korttia ja isommat, teinit, eivät oo päivää huomioineet mitenkään muutamaan vuoteen. Että tälleen täällä.

Mutta jotain positiivistakin tässä elämässä..... Keskiviikkona saan todistuspaperin käteeni!!! Opiskelut ohi!!! Musta tulee koulunkäyntiavustaja sekä aamu-ja iltapäiväkerhon ohjaaja. Kaksoistutkinto. Ensimmäinen laatuaan. Kesän lienen työttömänä mutta toivoakseni syksyksi töitä saisin.

Nyt pikkasen klaaraskelemaan. Viikonloppuna vaihdettiin nuorimmaisen huone vanhimman huoneeseen ( tää vanhin vaihtarina jenkkilässä, tulee kesäkuun lopussa ja jos viisumin saa niin palaa elokuussa takaisin )ja mä pääsin olkkarista nukkumaan nuorimman huoneeseen. Ja samalla sain oman askartelu-/näpertelypöydän! Tästä lähin olkkarin pöytää ei tarvi aina heti siivota, kun näpräämisen lopettaa. Ja hylly, mihin saa kamaa esille. Vähänks mä oon häpi!

Maanantain jatkoa :)