Pariisissakin roskataan - heh.
Ei lie kaupunkia, missä ei roskia olisi maassa.
Tie sinne, toinen tie tänne, siltoja.... Ja liikennettä. Sitä on enemmän kuin kotikaupungissa.
Se ei kylläkään ahdistanut pätkän vertaa. Liikenne kulki kuitenkin sutjakkaasti eteenpäin.
Kaupungin ulkopuolelle päästyämme tuli taas kauniit maisemat. Ja näitä akveduktejakin näkyi, useampikin.
Alun harmauden jälkeen taivaskin kirkastui! Antoi toivoa paremmasta ( kauniimmasta, aurinkoisemmasta ) säästä.
Aurinko meni mailleen, mutta meillä vielä matkaa jäljellä Touloiseen. Kilometri toisensa jälkeen vaan ajoimme, kunnes vihdoin pysähdyimme huoltoaseman pihalle ja suljimme silmämme.
Aamuvarhain matkamm jatkui kohti Pyreneitten vuoristoa.
Aurinkokin nousi sieltä vuorten takaa.
Kylät nukuksissa vielä. Hiljaisia olivat, kun niiden läpi ajoimme.
Ja auringonkukkapeltoja - niitä riitti! Ihanat väriläiskät tien vierustoilla.
Ja nyt näkyi ensimmäisen kerran Pyreneitten vuoristo! Sinne matkamme vei. Serpentiiniteille.
Tien varsilla näkyi niin lehmiä, lampaita kuin hevosiakin. Jopa ihan tien reunoilla. Tosin ei niillä teillä lujaa olisi voinutkaan ajaa, joten eipä ollut vaaraa törmäyksestä.
Muutama vuorilta tuleva vesiputous näkyi matkalla. Pieniä vuoristojokia enemmänkin. Kirkasta ja varmaan viileetä. Korkeimmilla huipuilla näkyi nyt vieläkin lunta, joten vettä tullee vielä lisääkin. Tosin joet eivät olleet kauhean vesipitoisia enää. Keväällä lie ollut suuret vesimassat liikkeellä.. Runsasvetiset joet.. Jospa joskus olisi siellä silloin!
Vihreää. Vhreää. Ruskeaa. Karua ja rikasta. Kaunista kaikessa loistossaan.
Tuli vahvasti mieleen lukioajat ja inhokkilaulu "Vieläkö on villihevosia?" kun näitä hevoslaumoja näin teiden varsilla. Ja sulassa sovussa lehmät ja lampaat. Kaikki yhdessä.
Ja tästä päästiinkiin sitten jo matkan eteläisimpään etappiin.... Ai että minne? Kerronpas sen sitten myöhemmin... Sorry!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti