lauantai 9. kesäkuuta 2012

sataa ja on ankean harmaata.....

... niin ulkona kuin sisällä. Tosin tällä hetkellä ei ulkona juurikaan sada, mutta märkää on.



Mutta mun sisimmässäni sataa sitäkin enemmän. Tuntuu, että sydämen tietyt osat riekaleina. Ihmiset tietämättään ja vaivautumatta ottamaan selvää asioista loukkaavat ja satuttavat.



Eikä todellakaan tunnu miltään pieneltä sateen ropinalta :( Eilisiltana tämä itkeskely alkoi ja tänään jatkanut ihan kiitettävästi. Tuntuu, että ei helpota tää kipu ei. Tai kivut. Kaks asiaa samaan aikaan "päällä".

Olen ajatellut, josko alan vältellä ihmisiä, joille en kelpaa. Mitä turhaa tuppautua seuraansa, kun "puukoniskuja" satelee. En haluaisi mitään keinotekoista panssariakaan rakentaa ympärilleni ja ottaa kaikkea vastaan. Olen ihminen, jolla on myös tunteita. Ihminen, joka kokee iloa ja riemua sekä myös itkua, kun niin on tullakseen. Kenties on aika erottaa jyvät akanoista...

Odotan aikaa, että tämä itkeskely loppuu ja muuttuu edes tunnottomaksi harmaaksi. Askel askeleelta eteenpäin. Eipä ole muutakaan vaihtoehtoa.



P.S. Jostain syystä nuo netistä lataamani kuvat on nyt miten sattuu, mutta en jaksa välittää siitä. Olkoot.

6 kommenttia:

SisustEllen kirjoitti...

Todella kauniita sadekuvia tulkitsemassa tunnelmiasi. Itse yritän hakeutua positiivisten ihmisten seuraan mahdollisimman paljon ja ohjata myös ajatuksiani ja asennettani positiiviseen suuntaan. Negatiivisuus vie niin paljon voimia ja elämäniloa. Tsemppiä ja haleja sinulle♥ Sateen jälkeen paistaa aurinko :)

Mimmi kirjoitti...

Mä olen kanssa peruspositiivinen, mutta joskus sit vaan läikkyy yli. Aina vaan ei jaksa. Kyllä se aurinko vielä näyttäytyy, tiedän sen ja luotan siihen.

Heli kirjoitti...

Voi vitsi. Ihmiset on välillä niin inhottavia. Mä olen vakaasti sitä mieltä, että ei kannata olla sellasten ihmisten kanssa kenestä ei pidä. Joten rohkeesti vaan valitsemaan ne sinun ihmiset, eli jyvät akanoista!!

Mä oon muuten monesti ajatellu, että olis kiva tutustua sinuun paremminkin. Jotenkin samanlaisia ajatuksia ja fiiliksiä sulla kuin mullakin.

Ja noista aiemmista postauksistasi; voi että miten ihania käsitöitä oot tehny!! Todella ihana toi kassi!!! Mulla on kankaita vaikka miten paljon ja oon kans kasseja ajatellu väkertää... Saas nähä millon saan aloitettua!!

Mimmi kirjoitti...

Heli - oon huomannut saman, että samanlaisissa tilanteissa tahitaan ja ajatukset usein menee yhteen :) On ollu ihana täällä blogimaailmassa huomata, että ei oo ainoo näitten tilanteittensa kanssa.
Kassi on ahkerassa käytössä :) Sinne uppoo paljon kamaa. Kankat vielää pöydällä odottelemassa huonompia ilmoja. Josko sit kokeilis jotain muuta. Mitä - en tiedä vielä!

Bella kirjoitti...

Löysin blogisi toisen blogin kautta. :) Tosi kivoja kuvia, varsinkin toi missä vesi iskeytyy maahan. Suurimpina kipuni hetkillä olen samaistunut Ps 38:7-11 ja Ps 143: 4-7. Ja Herra vastaa Ps 91: 3-12, Ps 145: 14, 18-20, Ps 139 ja
Jes 42:3 Murtunutta ruokoa ei hän muserra, lampun hiipuvaa liekkiä ei hän sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.

Mimmi kirjoitti...

Hei kultainen sydän.... Pitääpä käydä tutustumassa sinun blogiisi. Tiedän, että tuomio ei ole minun ja siitä saan rauhani. Tässäkin asiassa. Enää ei ole noin harmaata ja ankeeta elämässä. Hetken ne yleensä kestää, mutta sitten menee tilanne ohi. Onneksi.